Hostit: Joel Pakalén & Maija Niemelä

Vieras: Teemu Kokko

[kevyttä taustamusiikkia]

[Maija]

Okei, eiköhän me sitten aloitella.

No niin, tervetuloa kuuntelemaan Huomisen hotellissa podcastia! Haaga-Helian ja Metropolian yhteisen Finnish Hotels of Tomorrow 2.0 -hankkeen keskeisenä haasteena on integroida palvelu- ja rakennusteknologioita yhdessä ympäristö-, liiketalous- ja asiakasvaateiden kanssa sekä matkailu- ja majoitusyritysten että rakennusalan toimijoiden käyttöön. Tässä aihealueessa yksi keskeisistä osaajista on tietysti restonomit. Restonomien osaamisesta ja tulevaisuudesta tänään keskustelee kanssamme the one and only Teemu Kokko, joka on tehnyt Haaga-Heliassa kolmekymmenvuotisen uran, viimeisimpänä toimenaan rehtori. Tämän lisäksi Teemu, olet asunut ja työskennellyt useaan otteeseen eri maissa, eli olet päässyt tarkastelemaan kansainvälisen hospitality-alan osaamisen tasoa. Olet seurannut koulutuksen kenttää ja sen muutoksia läheltä. Onko jotain, mitä itse haluaisit lisätä taustastasi?

[Teemu Kokko]

Valitettavasti joudun korjaamaan tuon kolmekymmentä vuotta – se on kolmekymmentäyhdeksän vuotta.

[Maija]

Oho. [nauraa]

[Teemu Kokko]

Eli se on vielä pahempi luku. Neljätoista vuotta olen asunut ympäri maailmaa ja aina palannut rakkaaseen koulutusbisnekseen.

[Maija]

Se on ihana kuulla. Onko jotain isoja eroja, mitä olet maailmalla ollessasi osannut ajatella meidän restonomikoulutuksesta?

[Teemu Kokko]

Kun maailmalla liikkuu, vahvistuu se käsitys, että suomalainen koulutus hospitality-puolella on ihan maailman kärkeä. Meillä on hyvä koulutus, hyvät opiskelijat ja hyvä osaaminen. Missään ei jäädä jälkeen. Kaiken kaikkiaan kun maailmalla on, tulee aika patriootiksi – Suomi näyttää aika hyvältä paikalta.

[Maija]

Meillä on Haaga-Heliassa uusi strategiakausi startannut alkuvuodesta, ja olit vahvasti rakentamassa tätä strategiaa, joka menee vuoteen 2030 asti. Siellä on muutama nosto. Missiomme on tarjota avaimet parhaaseen osaamiseen ja visio: meillä olet askeleen edellä muuttuvassa maailmassa. Miten tämä missio ja visio sopii tähän hetkeen?

[Teemu Kokko]

Nämä sopii erittäin hyvin. Meillä oli varsin laaja prosessi. Tämä missio – avaimet parhaaseen osaamiseen – haastaa opiskelijoita aikaisempaa enemmän. Me annamme avaimet, mutta opiskelijan itse täytyy käyttää niitä saavuttaakseen omat haaveensa. Visio, askeleen edellä, on vahvasti eteenpäin suuntautuva – me halutaan olla edelläkävijä. Jatkoteksteissä todetaan osaaminen ja elinkeinoelämän uudistaminen, mikä määrittelee roolin, että koko ajan pitäisi olla tuntosarvet ulkona, jotta ollaan uusien juttujen äärellä.

Kolme isoa strategista tavoitetta: oppimiskokemus on yksi isoista asioista tulevien vuosikymmenten aikana. Toinen on tulevaisuuskestävät ratkaisut – katsotaan eteenpäin. Kolmantena hyvinvointi – jotta tämä kaikki olisi mahdollista, pitää olla hyvinvointia.

[Maija]

Opetan strategiaa yhdellä toteutuksistani, ja inhimillisen strategian esimerkkinä käytän Haaga-Helian uutta strategiaa. Siellä löytyy jokaisen työn merkityksellisyys, arvot – se on todella hieno. Siinä tulee myös se, että työntekijä pystyy samaistumaan arvoihin, ja varmasti myös opiskelijat. Kaikki osallistettiin prosessiin, se oli todella hienosti tehty.

[Teemu Kokko]

Se oli laaja prosessi. Arvoissa mainitaan välittäminen ja yhdessä tekeminen. Tässä on hyvin paljon inhimillisyyttä, mikä on loogista koulutusbisnekselle.

[Maija]

Puhuttiin vähän tuosta tulevaisuuskestävistä ratkaisuista ja muutosvoimista. Tässä hankkeessa kehitetään ja innovoidaan älykkäitä ratkaisuja, ja maailma muuttuu todella nopeaan tahtiin. Haaga-Helia on tehnyt hospitality trendiraportin, jossa nousee esiin kehityssuuntia: yhteisöllisyyden vahvistuminen, teknologian ja robotiikan lisääntyminen palvelussa, uudet kokemukselliset konseptit sekä vaikuttavat menut. Miten ammattikorkeakoulukoulutus valmistaa opiskelijoita näihin uudenlaisiin palveluympäristöihin?

[Teemu Kokko]

Tämä on tosi iso kysymys. Lähtökohta on se, että tulee erilaisia juttuja – osa jää pysyviksi, osa on väliaikaisia. Kaikkeen tähän kontrataan sillä, että on riittävän hyvät geneeriset taidot. Haaga-Helia panostaa tosi paljon hyviin viestintätaitoihin, kielitaitoon, tilastolaskentaan, kansantalouden ymmärtämiseen. Niiden päälle rakennetaan joustavuutta, kykyä etsiä tietoa, kykyä arvioida tiedon oikeellisuutta.

En ajattele, että kun tulee uusi teknologiaratkaisu, täytyy välittömästi rakentaa opintojakso missä sitä käytetään. Jos oltaisiin lähdetty rakentamaan pedagogisia ratkaisuja esimerkiksi Habbo-hotellin ympärille 20–30 vuotta sitten, oltaisiin aika nopeasti todettu olevamme sivuraiteilla. Vastaus on vahvat geneeriset osaamiset, joiden päälle sitten katsotaan juuri silloin päällä olevia trendejä.

Toinen ajatus on, että me halutaan rakentaa opiskelijoille kilpailuetuja erikoistumisen kautta – sinusta voi tulla vaikka varausjärjestelmäkuningas tai -kuningatar. Me annamme mahdollisuuksia, ja opiskelijat valitsevat sen oman juttunsa, mikä heitä kiinnostaa ja innostaa.

[Joel]

Tervetuloa omastakin puolesta Teemu. Ensimmäiset kohtaamiset on valokuvien perusteella noin yksitoista vuotta sitten, kun valmistuin ja kättelin sinua Pasilan kampuksen valopihalla. Hienoa että olet mukana. Opetan Haaga-Heliassa AI and Robotics in Hospitality -aiheita. Tänäkin keväänä on keskusteltu opiskelijoiden kanssa siitä, että mikä on ihmisen ja koneen roolitus. Opiskelijat eivät enää kysy, että korvaako minut robotti, vaan että mihin minä asetun sitten kun robotti on siinä vieressä. Se on iso muutos ajatusmaailmassa. Miten tämä on näkynyt strategiaa laadittaessa, kun opiskelijoilta kuulee, että ei pelätä muutosta, mutta mietitään mihin pitäisi keskittyä, jotta on vielä rooli työelämässä?

[Teemu Kokko]

Yksi havainto strategiaprosessista oli, että oli nähtävissä sukupolvien välistä kuilua. Vanhemmat tieteenharjoittajat puhuvat siitä, mitkä tehtävät tekoäly tulee korvaamaan ja ketkä ovat tarpeettomia. Nuorilta tuli retoriikkaa, että missä mä voin hyödyntää tekoälyä ja mihin se vapauttaa minun aikaani. Itse kuulun tässä asiassa enemmän nuorten jengiin. En pelkää tekoälyä ja muita teknologisia ratkaisuja, vaan näen, että keskustelun pitäisi olla siitä, miten me voidaan hyödyntää niitä mahdollisimman paljon, jotta vapautuu aikaa. Hotellissa olisi hienoa, jos jollakin olisi oikeasti aikaa keskustella asiakkaiden kanssa.

[Joel]

Meillä on ollut palvelurobotti pyörimässä kahtena keväänä, ja siinä on vahvistunut se, että kyllä ihmistä edelleen tarvitaan. Mutta ehkä sen ei tarvitse kuskata niitä lautasia, vaan laitetaan robotti kuskaamaan ja jatketaan palvelukokemuksen tuottamista siinä hetkessä.

[Teemu Kokko]

Nämä robotit ovat ihmisten tekemiä. Henkilöllä, joka tekee palvelurobotin hotelliin tai ravintolaan, täytyy olla matkailualan koulutus, jotta hän ymmärtää logiikan.

[Joel]

Kyllä. Teknologia- ja hyvinvointialan yritykset palkkaa hospitality-alan osaajia, koska tarvitaan niitä ihmisosaajia, palvelukokemuksen osaajia, elämysmuotoilijoita. Ei enää riitä, että osaa rakentaa robotin, vaan robotista pitää tehdä sellainen, että asiakkaat hyväksyy sen.

[Teemu Kokko]

Tämä on ajatus, joka meillä on aika pitkään jo ollut. Restonomikoulutus on palvelualan koulutus, joka ei rajaa toimimaan vain hotelli-, ravintola- ja matkailuyrityksissä. Meiltä valmistuneille löytyy kysyntää kuntosaleilla, sairaaloiden palveluarkkitehtuurin suunnittelussa. Monet restonomit sijoittuvat sivuaville aloille, jopa ihan toisille aloille. Koulutus kestää tämän erittäin hyvin.

[Maija]

Globalisaatiota, kaupungistumista, väestön ikääntymistä. Miten te otatte nämä huomioon koulutusta suunnitellessa?

[Teemu Kokko]

Me käydään jatkuvaa dialogia yritysten kanssa. Aika harvoin tulee yrityksiltä jotain sellaista, mitä me ei tiedettäisi. Me ei rakenneta opintojaksoja, jotka keskittyvät globalisaatioon ja kaupungistumiseen as such, mutta koulutuksen pitää koko ajan seurata mitä maailmassa tapahtuu. Globalisaatio on pitkälti kansainvälistymistä – puhutaan kielitaidosta, kulttuurien ymmärtämisestä. Nämä tulevat koulutukseen vastaan.

[Maija]

Haaga-Helialla on vaikuttavat kansainväliset verkostot, joita on rakennettu vuosikausia, ennen kuin oli muodikasta olla kansainvälinen. Hotelli-, ravintola- ja matkailuala on Suomen kansainvälisin oppimisala.

[Teemu Kokko]

Se on itsestäänselvyys, että mallit tulee maailmalta ja maailmaa seurataan.

[Maija]

Tuo on yksi asia, mihin kiinnitän huomiota opetuksessa: seuratkaa maailman tapahtumia, vaikka ei kiinnostaisi – siellä voi piillä mahdollisuuksia.

[Teemu Kokko]

Se on pedagoginen kikka. Kun aikoinaan opetin, otin jonkun lehdistössä olevan teeman ja vaihdettiin muutama ajatus. Ne olivat hyviä keskusteluja. Lehtorin velvollisuus on tuoda keskusteluun ajankohtaisia juttuja. Nuoret seuraavat omien kanaviensa kautta mitä maailmassa tapahtuu, ne ovat arvokkaita keskusteluita.

[Maija]

Tarviiko restonomit enemmän teknologisia valmiuksia kuin ennen?

[Teemu Kokko]

Yksi tärkeä lähtökohta on, että koulutuksessa pystyttäisiin maalaamaan kuva siitä, millä kaikilla alueilla teknologiaa voi hyödyntää, ja vähentämään rimakauhua ja pelkoa teknologisia ratkaisuja kohtaan. Joka ainoo opiskeleva ja valmistuva törmää satoihin tuhansiin teknologisiin ratkaisuihin. Minimivoitto on se, että ennakkoluuloja ja pelkoja pystytään karsimaan, tuomaan käytännön esimerkkejä, vierailevia luennoitsijoita, käytössä olevien teknologioiden tarkempaa katselua.

[Joel]

Tein noin kymmenen vuoden uran verkkomatkailu- ja markkinointipuolella – nopeassa ja muuttuvassa ympäristössä. Sitten pääsin Haaga-Heliaan tuomaan tuoretta kokemusta, mutta se vanhenee todella nopeasti. Kymmenessä vuodessa hotellin digitaalinen järjestelmä ja ekosysteemi on muuttunut. Tänään pelkkä varausjärjestelmä ei riitä – kanavanhallintaa, revenue managementia, tekoälyä, asiakasdataa, vastuullisuusraportointia. Miten tämä järjestelmäkenttä saadaan koulutukseen ilman että opetus muuttuu pelkäksi ohjelmistokoulutukseksi?

[Teemu Kokko]

Kaksi tapaa: opettaja- ja lehtorirekrytoinneissa ehdoton edellytys on omakohtainen työkokemus. Silloin pystyy kertomaan kokemuspohjan kautta. Toinen on, että meillä on mahdollisuus hakeutua parin kuukauden työelämäjaksoille. Se on lyhyt aika, mutta se on yksi tapa ylläpitää kouluttajien ajankohtaista osaamista.

Kolmas ja tulevaisuudessa tärkein on se, että erilaisten hankkeiden kautta haetaan ajankohtaista osaamista, juuri nyt käytössä olevia teknologioita ja tulevaisuudessa käytettäviä. Tämä hanke on arvokas, koska se on opetusmateriaalia. Kaikki mitä siinä syntyy, on opetusmateriaalia. Tulevaisuudessa hankkeet ovat se tapa, jolla osaamista hankitaan.

[Joel]

Miten yhteistyö alan yritysten kanssa voi vastata kentän tarpeeseen? Hankkeet ovat yksi keino, millä saadaan rajapintaa vietyä luokkatilasta elinkeinon pariin.

[Teemu Kokko]

Osaaminen on mielestäni ihan hyvällä tasolla. Pandemia oli kova isku alan kilpailukyvylle, ja me vieläkin maksetaan sitä laskua. En ole kauhean suuri etätyön ystävä, ja etätyö ei ole hotelli- ja ravintola-alan yrityksille kovin hyvä juttu. Vapaa-ajanmatkustus pyörii ihan okei, mutta työhön liittyvä matkustus ja siihen liittyvät lounaat ovat vähentyneet.

Yhteistyössä Haaga-Helia on hyvin avoin kaikenlaiselle yhteistyölle. Meillä on paljon joiden kanssa on tehty kymmeniä vuosia yhteistyötä, mutta kaivattaisiin enemmän rohkeutta, että meidän kanssa oltaisiin tekemisissä. Erityisesti pienten pk-yritysten kanssa meillä on vielä suuri potentiaali yhteistyölle.

[Maija]

Pk-yrityksiä on yli 90 prosenttia Mara-alan toimijoista. Hankkeet voivat tarjota heillekin älyttömän paljon – kerrankin joku ajattelee tiettyä haastetta, opiskelijaryhmä tekee ehdotuksia, lehtorit käsittelevät asiaa. Win-win-tilanne.

[Joel]

Finnish Hotel of Tomorrow 2.0 -hankkeen yksi tavoitteista on tukea pk-yritysten ratkaisujen kehittämistä. Hanketyöskentelyn kautta saadaan vietyä osaamista yrityksille, joilla ei ehkä ole omia resursseja tai mahdollisuuksia käyttää rahaa investointeihin. Miten me saataisiin sanomaa vietyä pk-yritysten pariin?

[Teemu Kokko]

Yhdessä tekemisen ja kohtaamisten kautta. Yleinen kommentti on, että mielellään tehtäis, mutta ei ole aikaa. Haaga-Helian täytyy käyttää energiaa siihen, tavata ja osallistua tilaisuuksiin, olla kiinnostuneita heistä ja luoda helppoja tapoja tehdä jotain pienimuotoista ensin. Kun aloitat pienellä jutulla ja se osoittautuu hyväksi, se lähtee kasvamaan. Meidän pitää osoittaa, että sulle on oikeasti hyötyä siitä, että me tehdään jotain yhdessä.

[Joel]

Meillä on huikea Key Account Manager, joka on tehnyt tosi huikeeta työtä. Haaga-Heliasta on tullut näkyvämpi sosiaalisen median kanavissa – persoonat on tulleet piilosta ulos. Myös yksittäiset lehtorit ovat ottaneet haasteen vastaan.

[Maija]

Jokaisen henkilökohtaiset verkostot – totta kai. Yhteistyö alkaa monesti pienistä jutuista: ”heitä, voitaisiinko me ideoida teille jotain, jos me tullaan käymään opiskelijoiden kanssa”.

[Teemu Kokko]

Haaga-Helia on kautta aikojen ollut Suomen toiseksi tunnetuin ammattikorkeakoulu, ja viimeisimmässä Taloustutkimuksen selvityksessä oltiin Suomen tunnetuin. Ensimmäistä kertaa ohitettiin Poliisiammattikorkeakoulu. Ainakaan kansallista tunnettuutta ei voi syyttää siitä, että me emme tekisi yhteistyötä.

[Joel]

Teemu, kuvittelet itsesi, tapaat itsesi aloittelemassa uraa. Mikä on yksi neuvo, jota hän ei halua kuulla, mutta annat silti?

[Teemu Kokko]

Opinnoissa tulee vastaan asioita, jotka saattavat tuntua tylsiltä. Mutta luota meihin. Me tiedetään, että sä tulet tarvitsemaan tätä osaamista. Restonomikoulutuksesta esimerkkeinä kansantalous, joka koettiin vähän boringina, mutta se on tosi tärkeää. Toinen on bakteriologinen osaaminen – ruoan säilyttämiseen liittyvät määräykset. Tulee sisältöjä vastaan, joita et juuri silloin katso tarvitsevasi, mutta meillä on sen verran kokemusta, että me tiedetään, että tiettyjä asioita sun vaan täytyy osata. Tilastomatematiikka on kolmas esimerkki.

[Joel]

Opiskelijoille ja kollegoille: vankistetaan luottamusta, että me tiedetään mitä me ollaan tekemässä. Meille kerrotaan asioita, joita me ollaan nähty siellä alalla – hygienia, ruokaturvallisuus, kyberturvallisuus – ne on tärkeitä. Miten ne yhdistyy tällä hetkellä juuri minun opintoihin, saattaa olla hämyistä, mutta jälkikäteen tullaan kiittämään.

[Teemu Kokko]

Tämän rinnalla olen aina pitänyt tärkeänä, että opiskelija voi rakentaa oman polkunsa ja hakea sitä omaa unelmaansa.

[Joel]

Restonomikoulutus tarjoaa mahdollisuuden muotoilla oppimispolkua eri osaamiskokonaisuuksien ympärille oman kiinnostuksen mukaan. Miten pitkälle voidaan yksilöllistää koulutusta? Missä raja menee, kun on neljäkymmentä opiskelijaa ja jokaiselle pitäisi luoda omat oppimispolut?

[Teemu Kokko]

Olen aina ollut sitä mieltä, että palveluyrityksen, myös korkeakoulun, suurin haaste on se, että me tarjotaan periaatteessa bulkkia, mutta sille opiskelijalle se on ainutkertainen kokemus. Tämä räätälöinti tulee menemään todella pitkälle. Räätälöinti ei suinkaan tarkoita sitä, että siellä hyödynnetään vain meidän tuottamia tuotteita, vaan tulevaisuudessa opiskelijan portfolio koostuu monista jutuista – osa tulee meiltä, osa työpaikoilta, osa muilta toimijoilta. Teknologia mahdollistaa monia asioita. Rajoja ei ole.

[Joel]

Koulutuspolitiikka: miten se tukee täydennyskoulutusta? Voitaisiinko jatkossa tarjota enemmän minitutkintoja? Pitääkö koulutus ajatella ihan uudella tavalla, koska nyt hyvin monet opiskelijoiden tekstit toistavat tiettyä rakennetta, josta haiskahtaa tekoäly? Miten varmistetaan, että koulutus on edelleen relevanttia?

[Teemu Kokko]

On hyvä että koulutus on modulaarinen rakenteeltaan, koska moduuleita voi korvata. Tekoälyn hyödyntämisessä paras testaustapa on luoda keinotekoisesti tilanteita, missä opiskelija joutuu soveltamaan oppimaansa. Jos opiskelun tuotokset pohjautuvat vaan kirjallisiin esityksiin, houkutus on suuri hakea valmiit mallit jostain. Suusanallisesti kerrottuna miten tilanteessa toimisit, opiskelija joutuu miettimään mitä oikeasti tekisi. Plagioinnin vaaraa ei pidä liioitella, mutta pitää olla realistinen. Opinnäytteissä näkyy lisääntyvä tekoälyn käyttö – tiettyyn pisteeseen saakka se on okei, kunhan se juttu käy aivojen läpi. Jos se ei käy ollenkaan aivojen läpi, meillä on ongelma.

[Maija]

Haaga-Helian Work and Study -mallia kehitetään tällä hetkellä. Siinä työasia, osaamistavoitteet ja oma reflektio. Se on tosi mahtava – yksilö tekee saman tehtävänannon, mutta kun hän tekee sen omaan työpaikkaansa, se on aivan erilainen kuin kaverilla.

[Teemu Kokko]

Work and study -malli kehitettiin tietojenkäsittelyn koulutuksessa, kun meiltä revittiin opiskelijat töihin. Silloin ruvettiin miettimään, että voisiko se tapahtua niin, että kun ne on töissä, siellä tapahtuu oppimista. Se on levinnyt muille koulutusaloille. Haaga-Helian opiskelijoista yli 80 prosenttia tekee yli 20 tuntia töitä opintojen ohessa. Jos 20 vuotta sitten sanottiin, että älä tee duunia, opiskele – ei, eipä toimi enää. Nyt on kiva että teet duunia, ja keskustellaan kuinka voidaan työnteko ja opiskelu yhdistää.

[Maija]

Koulutuspolitiikka lähtee naiivista olettamuksesta, että opiskelija opiskelee ja sitten menee töihin. On tärkeää valmistua säädyllisessä ajassa, mutta onko se kolmessa, neljässä, viidessä vai kuudessa vuodessa? Se on aivan sama.

[Teemu Kokko]

En ole koskaan ollut pienten tutkintojen kannalla. Olen moduulien kannalla kyllä. Jos meiltä rupeaa tulemaan puolen vuoden tutkintoja, vuoden tutkintoja, puolentoista ja kahden, kyllä aika sekaisin elinkeino tulee olemaan. Nyt on jo ymmärtämistä, että ammattikorkeakoulututkinto ja ylempi – jopa se on haastava elinkeinolle. Mutta modulaarisuutta liputan vahvasti.

[Joel]

Yrittäjyys – miten se saataisiin vielä enemmän nousemaan? Meillä on startup schoolia ja muuta.

[Teemu Kokko]

Pidän yrittäjyyttä tosi tärkeänä. Se on yksi toiminnallinen muoto. Siellä yrittäjälläkin on ihan samat logiikat liiketoiminnassa. Se yrittäjyys pitää koko ajan pitää mukana koulutuksessa. Yrittäjäkin tekee täsmälleen samoja asioita kuin iso korporaatio vähän pienemmässä mittakaavassa. Yrittäjyyttä löytyy hotelli-, ravintola- ja matkailualalla tosi paljon, ja se on loistava vaihtoehto.

[Maija]

Kevytyrittäjyys on tullut kaikille mahdolliseksi. Pyrin tuomaan opetuksessa esiin sivutoimista yrittäjyyttä – voit tehdä kesät omaa kesäravintolaa ja talvet jotain muuta, tai sinulla on vakituinen työ, jonka lisäksi harrastat toiminimellä jotain.

[Joel]

Meillä on vanheneva sukupolvi – paljon alan yrittäjiä etsii seuraajia. Jos ei löydy, lappu luukulle. Siksi kannustetaan siihen, että opiskelijat kokeilevat opintojen aikana, millaista on pyörittää yritystä.

[Teemu Kokko]

Tässäkin meidän rooli on vähentää rimakauhua ja kannustaa. Ihan suurin joukoin ei yrittäjäksi olla pyrkimässä, se vaatii kyllä työtä.

[Maija]

Onneksi restonomipuolelta tulee koko ajan mahtavia yrittäjiä. Haagan kampuksen Valopihalla on perustettu yrityksiä lehtorien avustuksella.

[Maija]

Vastuullisuus, kiertotalous ja kyberturvallisuus – nämä liittyvät tulevaisuusosaamiseen. Voisiko meillä olla tulevaisuudessa restonomi, joka on suuntautunut vaikka kyberturvallisuuteen?

[Teemu Kokko]

Erittäin hyvin voisi olla. Modulaarisuus mahdollistaa sen. Meillä ei varmaan koskaan tule olemaan suuntautumisvaihtoehtoa, josta tulee 20–30 kyberturvallisuusasiantuntijaa vuodessa, vaan meillä on modulaarinen ohjelma, jossa jotkut henkilöt voivat rakentaa itselleen kyberturvallisuuden spesialisteja. Tämä edellyttäisi, että henkilö ottaa opintoja muiltakin koulutusaloilta.

[Maija]

Mitä elinkeino meiltä odottaa tällä hetkellä?

[Teemu Kokko]

Ykköstoive on saada meiltä ammattilaisia, jotka ymmärtävät perustoiminnot ja logiikan yrityksissä. Elinkeino ei pyydä yksittäisspesialisteja, se on bonus. Perusodotus on asiat osaava, näppärä toimija, joka pystyy toimimaan pragmaattisesti. Kyberasiantuntijoiden rooli korostuu vasta sitten kun hätä on käsillä.

[Maija]

Mitä taitoja meidän tulisi painottaa restonomiopetuksessa tulevaisuuteen katsottaessa?

[Teemu Kokko]

Ala on ihmisbisnestä. Viestintätaidot tulevat ekana mieleen – kirjallinen ja suullinen viestintä. Ala on kansainvälinen. Kielitaito – olen erittäin huolestunut suomalaisten kielitaitotilanteesta. Tiedonhaku, tiedon kriittinen arviointi liittyy uusiin teknologioihin. Vahva bisnesosaaminen – mikä on bisneslogiikka, mistä raha tulee, mihin se menee. Nämä ovat isot geneeriset kategoriat.

[Joel]

Tästä jaksosta jäi mieleen, että restonomikoulutuksen tehtävä ei muutu, mutta sisältö muuttuu joka vuosi. Merkitys säilyy, mutta se mitä luokkatiloissa viedään opiskelijoiden osaamisen tasolle, saattaa muuntua.

[Teemu Kokko]

Syksyllä 2026 me viemme restonomikoulutuksen osittain kauppakeskus Triplaan. Se on kansallisesti todella iso juttu – restonomit siirtyvät perinteisestä Haagasta Pasilaan. Triplassa on erityistilat, viinitilat, opetuskeittiöt, event-tilat. Se on aika iso juttu.

[Joel]

Me nähdään Triplassa syksyllä. Kiitos Teemu, aivan mieletön keskustelu.

[Teemu Kokko]

Kiitos, oli kiva olla mukana.

[Joel]

Kiitos kuuntelijoille! Pysykää kuulolla. Muistakaa peukuttaa, kommentoida, tykätä, jakaa – kaikki mahdolliset temput, joilla saadaan algoritmit suosimaan tätä podcastia. Kiitos Maija huikeista kommenteista.

[Maija]

Kiitos!

[Joel]

Muista Teemu – aina on ensi kausi sitten jäljellä.

[Teemu Kokko]

Olen tottunut siihen vuosien mittaan.

[Joel]

Kiitos.

[Teemu Kokko]

Kiitos!

[intromusiikki]

[Maija]

Tämä podcast pohtii ajatuksia ja luo keskustelua siitä, missä suhteessa meitä palvelee ihminen ja kone tulevaisuuden hotellissa. Miten teknologiset ratkaisut voivat mullistaa hospitality-alaa, ja kuinka pitkälle ne kykenevät asiakaspalvelussa? Onko henkilökohtainen palvelu ihmiseltä ihmiselle tulevaisuuden luksusta? Me pyrimme löytämään käytännönläheisiä ideoita, inspiroivia esimerkkejä sekä strategista näkemystä tulevaisuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

[Joel]

Podcastin taustavoimana on hanke Finnish Hotel of Tomorrow FHoT 2.0, joka on Metropolian ja Haaga-Helian yhteinen hanke. Se kehittää ja innovoi tulevaisuuden hotellia uusilla ja testatuilla palvelukonsepteilla sekä kiinteistöteknologisilla ratkaisuilla. Hankkeen rahoitus: Uudenmaan liitto ja Euroopan unionin osarahoittama Euroopan aluekehitysrahasto EAKR.

[intromusiikki]