Hostit: Joel Pakalén & Maija Niemelä

Vieras: Sanni Viirto-Heikkinen

[Maija]

[intromusiikki]

Hei! Tervetuloa Sanni Viirto-Heikkinen. Sinä olet Suomen Hostellijärjestön pääsihteeri ja olet toiminut tässä tehtävässä vuodesta 2018 asti.

[Sanni]

Kyllä.

[Maija]

Lämpimästi tervetuloa!

[Sanni]

Kiitos tosi paljon kutsusta, ihana olla täällä.

[Maija]

Olet myös Hostelling International -hallituksen jäsen ja Eurohostelin varapuheenjohtaja. Tausta majoitusalalla. Tärkeintä tietysti kaikesta, olet restonomi Haaga-Heliasta. [naurahtaa]

[Sanni]

Kyllä.

[Maija]

Olet toiminut aiemmin Hostel Domus Academican hostellipäällikkönä Helsingissä.

[Sanni]

Joo.

[Maija]

Eli tunnet aika hyvin hostellimaailmaa sekä operatiiviselta että strategiselta puolelta.

[Sanni]

Näin voisin kyllä väittää. Kyllä. [nauraa]

[Maija]

Erittäin vaikuttava ura. Hei, Suomen Hostellijärjestö täytti 90 vuotta viime vuonna, ja pitkä historia tälläkin järjestöllä. Nykypäivänä 61 yksilöllistä hostellia Helsingistä Inariin, ja se on osa Hostelling International -verkostoa, joka taas kattaa 3000 hostellia 60 maasta.

[Sanni]

Kyllä, siinä on aikamoinen palapeli. [nauraa]

[Maija]

Aivan älyttömiä määriä. Vuonna 2025 Suomen Paras Hostelli -palkinnon sai Cheap Sleep Helsinki. Koska teemana oli yhteisöllisyyden merkitys, tänään puhutaan yhteisöllisyydestä. Tänä vuonna Suomen Paras Hostelli -titteli meni Hostel Björkenheimille. Mitä tämä kertoo siitä, mihin hostellikenttä on menossa?

[Sanni]

Mun mielestä se kertoo siitä, että yhteisöllisyys ja elämyksellisyys, kokemukset – ne ei ole enää pelkästään nice to have majoitusalalla, vaan oikeasti, että pitää jollakin tavalla erottautua. Ja se liittyy hostelleihin tosi vahvasti. Hintakilpailu ei enää riitä, vaan pitää olla jotain muuta. Hostellit ovat tosi paljon kehittyneet viime vuosien ja vuosikymmenten aikana.

[Maija]

Onko jotain, mitä haluaisit vielä nostaa esiin omasta taustastasi tai sitten tämän järjestön tarinasta?

[Sanni]

Omasta taustasta voisin nostaa, että olen käynyt läpi oikeastaan kaikki vaiheet, mitä majoitussektorilla voi käydä. Olen ollut housekeepingissa, respassa, back officessa, myös ravintolapuolella ja sitten päällikkötason tehtävissä. Olen nähnyt ne kaikki kentät. Mun mielestä se on tosi tärkeää, kun nyt on tehtävässä, missä pitää tehdä päätöksiä ja myös kansainvälisellä tasolla, että oikeasti tiedetään ja tunnetaan, mitä siellä tapahtuu talossa ja mitkä haasteet on missäkin operatiivisessa toiminnassa.

[Maija]

Niin, ja varmasti se, että ymmärtää sen kokonaisuuden. Jos olet työskennellyt vähän joka sektorilla, se on kuitenkin iso kokonaisuus.

[Sanni]

Näin on.

[Maija]

Ja nyt kun olet tommoisessa asemassa, tarvitaan sitä kokemuksen tuomaa ymmärrystä.

[Sanni]

Kyllä.

[Maija]

Ihana.

[Joel]

Tuo voisi olla hyvä kannustin myös meidän opiskelijoille, että ei pelätä mennä sinne ruohonjuuritasolle, kun kaikki ajattelevat, että minusta tulee hotellipäällikkö ja sinne pitäisi päästä suoraan koulun penkiltä. Oikeasti lähdetään hakemaan sitä kokemusta joko opintojen aikana harjoittelun tai kesätyön muodossa.

[Sanni]

Kyllä.

[Joel]

Tai sitten lähdetään rakentamaan sitä pohjaa, koska sä olet hyvä esimerkki siitä, että kun on kokonaisvaltaista ymmärrystä, se palvelee pitkässä juoksussa.

[Sanni]

Ehdottomasti. Olen aina sanonut, että verkostoituminen on kaiken A ja O, ja se kannattaa aloittaa jo opiskeluaikana. Niin minäkin tein, ja se on tuonut minut tähän pisteeseen – eri kontaktien ja verkostojen avulla on päässyt etenemään. Siihen kannustan. Verkot vesille vaan rohkeasti.

[Joel]

Siinähän voi oikeastaan päätyä pyörittämään podcastia ja kutsumaan sitten entisen tutorinsa vieraaksi, koska se on tosiaan miten meidän tiet kohtasivat reilu kymmenen vuotta sitten. Minä aloittelin opiskelijana ja Sanni toimi tutorina. Nyt ollaan myös Eurohostelin kautta oltu yhteyksissä. Tämä on verkostoitumisen voima.

[Sanni]

Todella. Pieni on maailma.

[Maija]

Aivan mahtava tarina.

[Joel]

Hypätään vähän hostelleihin. Itsellä ei hostelli tule ensimmäisenä mieleen, kun mietitään, että minne perheen kanssa lähdetään matkustamaan ja missä yövytään. Monelle on jäänyt mielikuva, että hostellit on niitä dormihuoneita, missä on kerrossänkyjä, yhteiskeittiöt ja yhteisvessat – kaikki on kovin yhteisöllistä alusta loppuun. Mutta todellisuus on muuttunut huimasti. Tässä podcastissa osana hanketta tehdään paljon tutkimusta, ja tutkimuspohjan myötä selvisi, että hostellisektori on muuttunut isosti viimeisen vuosikymmenen aikana. Nykyajan hostellivieraat eivät valitse hostellia enää siksi, että se olisi edullisin ratkaisu.

[Sanni]

Kyllä.

[Joel]

Vaan siinä haetaan yhteisöllisyyttä tai päästään lähemmäksi paikallista kulttuuria ja sitä kokemusta. Vastuullisuus ohjaa myös paljon valintaa. Erityisesti nuoret matkailijat ovat perinteisesti mieltäneet hostellin, mutta kyllä perheet majoittuu hostelleissa, ja digitaaliset nomadit ja muut tykkäävät olla. Miten sä, Sanni, kuvailisit suomalaisen hostellin identiteettiä vuonna 2026? Kuka on tyypillinen hostellivieras, ja onko se muuttunut?

[Sanni]

On muuttunut tosi paljon. Asiakasprofiili on muuttunut. Mielikuvat hostelleista tulevat historiasta, mistä kaikki on alkanut. Ensimmäinen hostelli avattiin Altenan linnaan Saksassa 1912, ja siitä hostelliliike lähti käyntiin. Alun alkujaan ne olivat isoja makuusaleja, missä varasit yhden sänkypaikan, tosi vaatimattomia. Se on muuttunut aivan päälaelleen viimeisten vuosikymmenten ja varsinkin viime vuosien aikana. Nykyisin hostellivieras voi olla kuka tahansa. Suomessa hostelleissa suurin osa on keski-ikäistä porukkaa, pariskuntia, perheitä, ryhmiä, jopa senioreita, työmatkalaisia. Se on laajentunut tosi paljon, ja varmasti hostellien tilaratkaisut ja erilaiset huonetyypit ovat syy siihen, että ne sopivat monelle eri ryhmälle. Toki on myös hostelleja, varsinkin isoissa kaupungeissa, jotka tavoittelevat nuoria reppureissaajia.

[Maija]

Tämä on mielenkiintoista. Minä asun monesti reissuissa hostelleissa. Onko meillä Suomessa käytössä sitä, että Keski-Euroopassa tosi paljon hostelleissa on ikäraja 30 vuotta? Olen pikkasen jo yli. [nauraa]

[Sanni]

Tämä juontaa juurensa historiasta. Saksa on tosi suuri hostellimaa, ja siellä monet hostellit on nimenomaan nuorille, ne kulkee youth hostel -nimellä. Mutta ei todellakaan joka maassa. Emme syrji ketään iän tai minkään muunkaan tekijän perusteella. Olet tervetullut myös Saksan hostelleihin.

[Maija]

Ihanaa.

[Sanni]

Pitää laittaa sinne viestiä, jos on ollut väärinymmärrystä.

[Maija]

Olen 44, mutta koen olevani 29. [nauraa]

[Sanni]

Kaikkihan me ollaan.

[Joel]

Ehkä se on henkinen ikä, mihin vedetään raja. On hauska, että mainitsit keski-ikäiset ja vanhemmat. Eikös ne ole niitä, jotka ovat olleet nuoria reissaajia? Kun on kerran päässyt hostelliympäristöön ja skenen makuun, ehkä he jatkavat myös myöhäiseen ikään asti.

[Sanni]

Niin.

[Joel]

Ja kun mainitsit, että hostellimaailma on monipuolistunut ja perinteiset raamit alkavat rakoilla, Suomessakin on designhostelleja, vastuullisia ekohostelleja, putiikkihostelleja. Miten laatu varmistetaan, kun jokainen hostelli on vähän erilainen, mutta ne ovat Suomen Hostellijärjestön alaisuudessa?

[Sanni]

Kun me ollaan mukana kansainvälisessä Hostelling International -verkostossa, meillä on kaikille yhteiset laatustandardit – maailmanlaajuisesti samat. Sillä pyritään varmistamaan tasalaatuisuutta. Vaikka kyse ei ole ketjusta, missä kaikki yksiköt olisivat standardisoituja, on kuitenkin peruslaatu, olitpa sitten Suomessa tai Kiinassa. Suomessa on aika tarkkaa viranomaislainsäädäntöä, joten senkin kautta tulee valvontaa.

[Joel]

Miten hostellit erottautuvat, kun tarjonta on moninkertaistunut – Airbnb, budjettihotellit? Kilpaillaanko samoista asiakkaista vai palvellaan eri tarvetta?

[Sanni]

Aiemmin kilpailtiin ehkä hieman eri asiakkaista. Airbnb vastaa enemmän siihen, joka hakee yksityisyyttä ja omatoimisuutta. Hostellit vastaavat omatoimisuuteen, mutta siihen, että halutaan kohdata ihmisiä – oli se sitten kanssamatkustajia tai henkilökuntaa. Hotellit taas palvelevat tiettyä palvelutasoa. Mutta majoitusmuodot ovat monipuolistuneet ja integroituneet toisiinsa. Suuret hotelliketjut ovat ottaneet hostellinomaisia piirteitä, esimerkiksi Marriott Moxy. Siellä on yhteistiloihin panostettu ja otettu yhteisöllistä fiilistä. Toisaalta hostellit ovat kehittyneet hirveästi – taso on parantunut, tiloihin on panostettu. Hostellien vahvuus on elämyksellisyys. Jokainen paikka on uniikki, omanlaisensa, persoonallinen. Varsinkin Suomessa on niin makeita paikkoja. Suosittelen perheen kanssa tutustumaan näihin vaihtoehtoihin. Itsessään majoittuminen voi olla jo matkakokemus.

[Joel]

Otan haasteen vastaan. Pitää neuvotella kotineuvoksen kanssa. Kotimaan reissuja tulee varmasti tulevana kesänä, niin kenties pitää kysyä sinulta tärppiä.

[Sanni]

Kyllä.

[Joel]

Pysytään vielä siinä, että on ainutlaatuisia, uniikkeja hostelleja ja teillä on Suomen paras hostelli -kilpailu. Mikä merkitys sillä on hostellialan kehitykseen? Tuoko se sitä, että kun leima isketään kylkeen, varausten määrät nousevat?

[Sanni]

Meillä ei ole siitä dataa, mutta ollaan huomattu yhteyksiä siinä, että on tullut enemmän kyselyitä. Uutisia on luettu tosi hyvin. Usein hostellit ovat sanoneet, että heille on tullut enemmän kyselyitä ja nimenomaan mainittu tämä titteli. Alueellisia eroja on aika paljon. Helsingissä se titteli ei valitettavasti ole hirveästi tuonut uutta, mutta maakunnissa rummutetaan ihan eri tavalla lehdissä, kaikki tiedotusvälineet bongaavat jutun. Meidän tavoite on lisätä tietynlaista hypeä asian ympärille, markkinoida paitsi voittajahostellia myös koko alaa ja tuoda näkyvyyttä hostelleille, jotta matkailijat pitäisivät ne mielessä pohtiessaan majoitusvaihtoehtoja.

[Maija]

Yhteisöllisyys on ollut hostelliliikkeen ytimessä vuosikausia. Matkailussa yhteisöllisyyden kokemus on yksi vahvimmista ennustajista asiakkaan tyytyväisyydelle ja paluuaikomukselle. On tehty tutkimuksia, joissa vieraiden välinen sosiaalinen vuorovaikutus muodostaa keskeisen osan hostellikokemusta. Mitä yhteisöllisyys tarkoittaa käytännössä Suomen hostelleissa?

[Sanni]

Se ei liity pelkästään tilaan. Jotta pääsee mukaan meidän verkostoon, pitää olla yhteisöllisiä tiloja. Mutta asiakkaan näkökulmasta se ei riitä, että on mikä tahansa tila – pitää kiinnittää huomiota tilasuunnitteluun. Jotkut hostellit järjestävät myös ohjattua ohjelmaa, aktiviteetteja, mikä kannustaa kohtaamisiin. Vaikka näitä tiloja on, se ei tarkoita, etteikö hostelleissa voisi kokea yksityisyyttä. Voit varata yksityishuoneen, sinun ei tarvitse jakaa huonetta muiden kanssa. Monet paikat tarjoavat jaettuja huoneita, jos haluaa päästä edullisesti tai tavata muita. Yhteisöllisyys on hostellin sydän.

[Maija]

Mainitsit, että hostellit järjestävät aktiviteetteja – pitsatorstai tai jotain. Pitää siis rakentaa sitä yhteisöllisyyttä aktiivisesti.

[Sanni]

Kyllä. Se vaatii aktiivista miettimistä ja tekemistä, jos haluaa kehittää ja mahdollistaa yhteisöllisyyden toteutumisen. Tietysti normaali hostelliasiakas on luonteeltaan sosiaalisempi, hakeutuu muiden seuraan, jolloin yhteisöllisyys saattaa toteutua luonnollisemminkin. Mutta jos haluaa oikeasti sellaisen social hubin rakentaa, se vaatii aktiivista tekemistä ja mahdollistamista.

[Maija]

Tuo peilautuu siihen, kun yksin matkustan. Olin Sri Lankassa joulun aikaan, asun hostelleissa omassa huoneessani. Meillä on samat kiinnostuksen kohteet – tässä tapauksessa surffaaminen. Siellä asuu tosi paljon diginomadeja, tehdään yhdessä asioita. Kun yksin reissaa, on tosi luonteva paikka chattailla eri maista tulevien ihmisten kanssa, mennä syömään yhdessä, tehdä asioita. Työnteko on myös iso osa hostelleja – pitää miettiä työnteon paikat, internetyhteydet.

[Sanni]

Kyllä.

[Maija]

Miten vastuullisuus näkyy suomalaisissa hostelleissa käytännössä?

[Sanni]

Hostellit ovat ehkä keskimääräisesti vähän vastuullisempia ihan siinä, että ne tarjoavat mahdollisuuden itse päättää, mitä palveluita haluaa ostaa. Aamiainen ei välttämättä sisälly huonehintaan, voit ostaa sen erikseen tai tehdä itse. Voit valita huonetyypin. Huoneessa ei välttämättä ole minibaareja ja aamutakkeja – se on riisutumpi vaihtoehto. Ei missään nimessä huonompi tai laaduttomampi, mutta maksat palveluista mitä tarvitset, ja sitä myöten se on vastuullisempaa. Ei ole turhaa kuluttamista.

Kansainvälinen kattojärjestö Hostelling International tarjoaa hostelleille High Quality and Sustainability -laatusertifikaattia, joka on myös mukana Visit Finlandin Sustainable Travel Finland -ohjelmassa yhtenä hyväksyttynä sertifikaattina. Monet ovat halunneet ottaa sen käyttöön, koska se on nimenomaan hostelleille suunnattu ja ottaa huomioon erityispiirteet, ja se on huomattavasti edullisempi kuin monet muut vaihtoehdot. Se tuo uskottavuutta, ettei jää sanahelinäksi ja viherpesulta kuulostavaksi. Pitää olla konkreettisia näyttöjä – ei voi vaan sanoa, että ollaan hostelli niin ollaan vastuullisia.

[Maija]

Konkreettisia tekoja.

[Sanni]

Joo.

[Maija]

Sertifikaatti on hyvä, koska sillä voi näyttää vastuullisuuden. On tosi paljon hostelleja, joiden nimessä on jollain tavalla ”eko”, ainakin kansainvälisesti, Suomessakin varmaan.

[Sanni]

Suomessa ainakin yksi kesäkohde, joka tarjoaa mökkimajoitusta Linnansaaressa kansallispuistossa, missä ei ole juoksevaa vettä eikä sähköä. Se ei ole ehkä kaikille, mutta jos oikeasti haluaa luontoon ja retkeillä, niin loistava paikka.

[Maija]

Tuo voi olla matkailun valtti – täällä ei ole sähköä eikä vettä.

[Sanni]

Ehdottomasti. Heillä on oma asiakaskuntansa.

[Maija]

Hostellijärjestön jäseninä on noin kolmisenkymmentä nuoriso-, opiskelija-, liikunta- tai matkailujärjestöä. Miten tämä verkosto käytännössä toimii, ja mitä se tarkoittaa sun työlle?

[Sanni]

Se tarkoittaa, että pitää olla kontakteja moneen eri suuntaan. Nämä jäsenjärjestöt ovat meidän varsinaisia jäseniä, ja heille tarjotaan erilaisia hostellimatkailuun liittyviä etuja, näiden järjestöjen jäsenille. Järjestöt kattavat noin kaksi miljoonaa suomalaista – siellä on ammattiliittoja ja erilaisia järjestöjä. Me toimitetaan markkinointimateriaalia ja muuta, tavataan heitä, käydään heidän tapahtumissa ja tuodaan esiin verkoston hostelleja. Me ollaan pieni järjestö – minä ja toinen henkilö töissä – emmekä kahdestaan pysty tavoittamaan kahta miljoonaa suomalaista. Tämä synergia on loistava väline, win-win kaikille.

[Maija]

Just näin, lisäarvoa jokaiselle osapuolelle.

[Joel]

Kuulostaa siltä, että teillä on verkot vesillä ja halukkuutta – yhteisöllisyys korostuu myös verkostossa, nähdään se win-win ja pyritään tekemään yhdessä. Hotellipuolella aina manataan, että ei saada tehtyä yhteistyötä naapurikahvilan kanssa. Miten hostellit ilmentävät yhteisöllisyyttä myös seinien ulkopuolelle? Esimerkiksi Eurohostelli Katajanokalla – saadaanko Katajanokan yhteisö osaksi sitä tekemistä?

[Sanni]

Me pyritään siihen. Meidän kautta voi ostaa hostellikortin, ja jäsenjärjestöjen jäsenet saavat sen edullisemmin tai jopa ilmaiseksi. Hostellikorttietujen kautta olemme hakeneet kohteita hostellien läheltä, jolloin asiakas saa etuja muualtakin – museoista, ravintoloista, sisävesiristeilyistä. Kannustamme hostelleja tekemään yhteistyötä lähistön ravintoloiden ja kahviloiden kanssa esimerkiksi aamupalasta.

[Joel]

Justiin.

[Maija]

Olet konkreettisesti nähnyt paljon hostelleissa. Onko joku muisto jäänyt mieleen yhteisöllisyydestä, missä vieraat tai henkilökunta yllättyivät?

[Sanni]

Edellisestä työpaikastani Hostel Domus Academicasta, joka oli iso hostelli – 600 vuodepaikkaa, 325 huonetta. Oli kiireinen kesä, kaikenlaista tapahtumaa Helsingissä. Meillä oli overbooking, mikä ei ole epätyypillistä – sitä tehdään tarkoituksellakin, koska yleensä on aina yksi, kaksi tai enemmän asiakkaita, jotka eivät saavu. Tässä tapauksessa se oli tapahtunut vähän vahingossa, ja illan viimeinenkin asiakas saapui, eikä hänelle ollut huonetta. Se on inhottava tilanne. Normaalisti pyritään löytämään vaihtoehtoinen majoitus, minkä majoituspaikka kustantaa. Mutta kaupunki oli täynnä, ei ollut vaihtoehtoja. Sitten ulkopuolinen asiakas kuuli keskustelun respassa ja tarjoutui, että ”haluutsä tulla mun huoneeseen yöksi, mä voin majoittaa sut”. Tämä kertoo hostellihenkisyydestä. Tämä sopi asiakkaalle, hän meni ja oli sen yön, seuraavana aamuna saatiin hänelle oma huone. Molempia kompensoitiin reilusti. Kaikille jäi hyvä mieli.

[Maija]

Ihana. En kestä.

[Joel]

Tosi hyvä esimerkki. Siitä päästään aasinsiltana ihmisistä koneisiin eli teknologiaan. Tämän podcastin ydinkysymys on, mikä on ihmisen ja koneen rooli vieraanvaraisuustilanteissa. Hostelleissa tämä saa oman uuden sävynsä, koska resurssit ovat usein niukat, mutta odotukset ihmiskohtaamisille, yhteisöllisyydelle ja elämyksille ovat korkeammalla.

[Sanni]

Kyllä.

[Joel]

Majoitusalan pk-yrityksille tekoälyn ja muun digitaalisen teknologian käyttöönotto on usein haastavampaa kuin isoilla ketjuilla, joilla on enemmän resursseja. Käyttöönotto saattaa olla kallista, integraatiot monimutkaisia. Samaan aikaan matkailijat ovat tottuneet digitaalisiin varauskanaviin, itsepalvelucheck-iniin ja mobiilimaksamiseen – ne ovat arkipäivää, jopa odotetaan. Millaista teknologiaa suomalaisessa hostelliskeneessä käytetään? Ovatko itsepalvelukioskit, mobiiliavaimet, automaattiset varausjärjestelmät arkipäivää?

[Sanni]

Vaihtelee tosi paljon. Meillä on hyvin pieniäkin paikkoja, joissa ei välttämättä ole mitään järjestelmiä käytössä muuta kuin kynä ja ruutupaperi. Silloin majoitus ei yleensä ole pääasiallinen tuote, vaan omistajalla on omat päivätyöt tai on maatila, jonka yhteydessä voi majoittua. Mutta ihan samaa teknologiaa on käytössä hostelleissa kuin hotelleissakin. Meidän verkostoon kuuluu pari kolme täysin itsepalveluperiaatteella toimivaa hostellia, joissa ei juurikaan ole henkilöstöä paikalla. Ei siinä ole mitään poikkeavaa – samoja systeemejä käytetään: varausjärjestelmät, kanavahallinnat, hinnoittelutyökalut. Riippuu tosi paljon hostellin koosta ja sijainnista.

[Joel]

Miten itsepalveluhostellien vieraat ovat suhtautuneet? Onko tullut palautetta, että tämä oli kökkö vaihtoehto?

[Sanni]

Meidän suuntaan ei ole tullut. Nämä kylmäperiaatteella toimivat hostellit ovat saaneet tosi hyvää palautetta – viestintä on onnistunut, asiakas on tiennyt mihin tulee. Ihmiskontaktin puuttuminen voi jotain häiritä, mutta siellä tilat on mahdollistettu niin, että yhteisöllisyyttä voi kokea muilla keinoilla.

[Maija]

Ehkä sillekin on eri tarve – työmatkalla vai lomalla, mikä on reissun syy.

[Sanni]

Sepä just.

[Joel]

Hostelleissa henkilökunnan määrä saattaa olla rajallinen. Teknologiaa pidetään keinona, jolla yksi ihminen voisi hoitaa laajemmin vastaanottoaluetta. Meneekö siinä jotain oleellista hukkaan, jos teknologiaa käytetään paljon?

[Sanni]

Olen ehdottomasti pro teknologia. Sitä kannattaa ottaa käyttöön kaikkeen rutiininomaiseen, mikä kuormittaa vastaanottoa tai back officea, kaikkeen mikä vie työaikaa aidosta asiakaskohtaamisesta. Kun teknologia hoitaa nämä työtehtävät, aikaa vapautuu asiakaspalveluun, elämyksiin, hostaamiseen ja aitoon kohtaamiseen. Ei se ole sitä, että ”saanko nähdä henkilöllisyystodistuksesi”, vaan ”hei, mitä sä haluaisit tehdä tänään, mä voin näyttää sulle”. Teknologia kannattaa hyödyntää, mutta henkilöstöllä on edelleen tosi iso merkitys hostelleilla. Roolitusta pitää miettiä.

[Joel]

Kannattaa kartoittaa, mihin kohtiin asiakaspolkua teknologiaa kannattaa tuoda. Annetaan asiakkaalle vaihtoehto – voi jutella meidän kanssa tai jos on liikematkaaja ja haluaa suoraan nukkumaan, annetaan se mahdollisuus tehdä hänen toivomallaan tavalla. Toivon, että ala kehittyy siihen suuntaan, ettei ole mustavalkoista ajattelua, vaan mietitään eri vaihtoehtoja.

[Sanni]

Niin.

[Joel]

Kansainvälinen verkosto on reilusti yli 3000 hostellia useissa eri maissa. Onko yhteisiä teknologiaratkaisuja verkoston tasolla, vai mennäänkö jokainen hostelli oman tyylinsä mukaisesti?

[Sanni]

Riippuu tosi paljon maasta. Suomen Hostellijärjestö toimii aika erilaisella periaatteella kuin monet muut maat. Me ei omisteta näitä hostelleja – meillä on yksi omaomisteinen hostelli Eurohostelli Katajanokalla, ja loput ovat yhteistoimintasopimuksella. Meillä on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa siihen, millaisia järjestelmiä he ottavat käyttöön. Toisissa maissa jäsenjärjestö omistaa kaikki hostellit, jolloin he voivat määrätä yhteisen järjestelmän. Kansainvälinen verkosto mahdollistaa kuitenkin hyvät diilit, koska volyymi on valtava. Olen ollut keskusteluissa mukana, ja aika hyviä diilejä on tulossa. Me mainostetaan näitä mahdollisuuksia verkostolle. Tällä hetkellä meillä ei ole yhteistä varausmahdollisuutta – sellainen oli, mutta siitä jouduttiin luopumaan koronan takia. Nyt on rakenteilla globaali varausjärjestelmä, ja olen ollut digityöryhmässä mukana. Toivottavasti saadaan se tänä vuonna julkaistua liveksi.

[Joel]

Jäädään odottamaan. Miten hostellivieras suhtautuu teknologiaan? Oletko huomannut, että klassinen hostellivieras toivoo, että pääsee mobiililaitteella hoitamaan asioita, vai odottaako hän edelleen ihmistä vastassa?

[Sanni]

Ihmiset arvostavat eri asioita ja hakeutuvat majoituspaikkoihin, missä oma mieltymys toteutuu. Me eletään niin voimakkaasti digimaailmassa, että kaikki ovat tottuneet teknologiaan matkan varrella – suurin osa tekee varauksen verkossa. Osa olettaa ja toivoo, että saa nopeasti avaimen, pääsee nopeasti huoneeseen, ei tartte jäädä odottelemaan, ei tartte antaa allekirjoituksia – kaiken voi tehdä sähköisesti. Se ei ainakaan ketään harmita, että tällainen vaihtoehto on annettu.

[Joel]

Jos saisit valita yhden teknologisen ratkaisun, joka parantaisi suomalaisten hostellien toimintaa saman tien, mikä se olisi?

[Sanni]

Aika monissa varausjärjestelmissä ei ole huomioitu petipaikkamahdollisuutta. Petipaikat nähdään yhtenä huoneyksikkönä, ja se sekoittaa dataa, analysointia ja hinnoittelua RevPARille. Toivoisin, että hostellien tämä piirre otettaisiin huomioon paremmin.

[Joel]

No niin, mahtavaa.

[Maija]

Mennään tulevaisuuteen. Finnish Hotel of Tomorrow -hanke keskittyy siihen, minkälaisia tulevaisuuden majoitusratkaisut ovat. Hostellit tuovat tähän kenttään erilaista näkökulmaa. Miten näet hostellien roolin Suomen matkailussa seuraavan kymmenen vuoden aikana?

[Sanni]

Kyllä näen, että se kasvaa. Meidän verkosto on kasvanut vuosittain. Koronan jälkeen tapahtui jotain hyvää – hostellitkin kokevat, että on parempi toimia yhdessä kuin yksin. Hostellien määrä ei ole vähentynyt. Meillä on tiedossa paljon hostelleja, joita haluamme mukaan toimintaan. Uskon, että erilaisten majoitusmuotojen saatavuus on tosi tärkeää. Suomessa hostelliskene on vähän jäljessä Eurooppaa – siellä on isoja hostelliketjuja, mitä Suomesta puuttuu, mutta koko ajan se kasvaa.

[Maija]

Tässä tulikin hienosti ilmi, että yhdessä olette paljon isompi. Järjestö auttaa yksittäisiä hostelleja.

[Sanni]

Kyllä.

[Maija]

Diginomadit, pitkäaikaismatkaajat, elämysmatkailu – miten nämä trendit vaikuttavat hostellien konseptikehitykseen? Onko Suomessa diginomadeja?

[Sanni]

Jonkun verran, mutta ei ihan vielä. Potentiaalia on, mutta diginomadit tulevat tällä hetkellä ulkomailta enemmän. Se on kohderyhmä, jota on pidettävä tarkasti silmällä. Etätyömahdollisuus lisää tätä mahdollisuutta. Hostellit muuttuvat koko ajan enemmän hybriditiloiksi. Pelkkä majoitus päätuotteena ei ehkä riitä, se voi olla riski. Tulee kuvioihin ravintolatoiminta, aktiviteetit, elämykset, ekskursiot, ryhmätyötilat, kokoustilat. Pitää olla jotain muutakin rakennettu päätuotteen ympärille. Joissain tapauksissa majoitus voi olla jopa sivutuote.

[Joel]

Valo Hotel at Workin perustaja painotti, että perinteinen ajatusmalli on joko hotelli tai toimistorakennus. Haastetaan sitä ajatusta – mitä jos se on molemmat. Hostellit ovat henkisesti kypsiä siihen, että aulatilasta muotoillaan coworking-tila silloin, kun ei ole check in/out -härdelliä. Miksi diginomadeja ei vielä näy Suomessa? Onko infra ei valmis vai joku muu?

[Sanni]

Siinä on varmaan monia syitä. Tilaratkaisut on yksi, ja Suomen markkinointi maailmalle voi olla toinen – tänne ei ymmärretä tulla. Sodan ja epävakauden aikana, jos katsotaan Suomen majoituslukuja Lappia lukuunottamatta, ne eivät ole kovin hyviä. Ehkä vielä ei olla haluttu tulla.

[Maija]

Diginomadit usein työskentelevät maasta, jossa elinkustannukset ovat matalammat, jotta heillä on aikaa muuhun, kuten surffaukseen. Suomi on kallis. Mutta coolcation-ilmiöön kannattaisi tarttua – Espanjan kuumuutta pakoon staycationille Suomeen.

[Sanni]

Tulkaa mielellään myös off season -aikaan.

[Maija]

Mikä on hostellin suurin kilpailuetu tulevaisuudessa?

[Sanni]

Yhteisöllisyys, sosiaalisuus, elämyksellisyys. Jokainen paikka on uniikki. Se ei ole vaan majotusta – se on oikeasti kokemus. Pelkästään majoittuminen hostellissa on oma ekskursio.

[Maija]

Jos mietitään meidän opiskelijoita, ja joku miettii, että voisi tehdä hostellin vaikka maatilalle, mitä osaamista vaaditaan hostelliyrittäjäksi tai -työntekijäksi?

[Sanni]

Suomessa toiminta on aika valvottua. Ensimmäiseksi kannattaa olla yhteydessä oman alueen viranomaisiin ja kysellä vinkkejä. Tai sitten voi laittaa minulle sähköpostia, niin voidaan yhdessä miettiä, miten lähteä liikkeelle.

[Maija]

Pitääkö osata jotain teknologiasta?

[Sanni]

Kannattaa ymmärtää ainakin hinnoittelusta, millä hinnalla kannattaa myydä, että se on kannattavaa. Teknologiakin kannattaa, mutta jos on pieni paikka, ei kannata ensimmäiseksi ostaa kalliita varausjärjestelmiä. Lähtee kevyemmällä systeemillä liikkeelle. Pitää osata teknologiaa sen verran, että pystyy julkaisemaan kuvat, tekstit ja saatavuustiedot nettiin.

[Maija]

Just näin.

[Joel]

Haaga-Helia järjestää hyviä kursseja aiheeseen liittyen – yrittäjyyttä, teknologiaa, tekoälyä, robotiikkaa, food techiä, matkailuteknologiaa. Restonomitutkinto antaa ison kilpailuedun.

[Sanni]

Samaa mieltä.

[Maija]

Lähdetään vetämään tätä jaksoa yhteen.

[Joel]

Podcast on osa Finnish Hotel of Tomorrow 2.0 -hanketta, jossa Haaga-Helia ja Metropolia tutkivat mahdollisuuksia, miten hostellit voisivat olla mukana tulevaisuuden majoitusinnovaatioiden testaamisessa. Hostellit ovat mielettömiä testiympäristöjä – esimerkiksi Eurohostellissa oli palvelurobotti viihdyttämässä vieraita. Miten Sanni, sinä koet, kannattaako hostellien lähteä tällaisiin hankkeisiin mukaan?

[Sanni]

Aivan ehdottomasti. Tällaisten teknologioiden käyttöönotto on älyttömän kallista, ja riskiä voi pienentää kokeilemalla. Tässä on erinomainen mahdollisuus kokeilla jotain uutta out of the box ja saada Haaga-Helian ammattilaisten tuki ja turva. Hostellit ovat loistava alusta innovaatiotestauksille, koska ne ovat ketteriä, pieniä, eivät byrokraattisia, eikä ole isoja organisaatioita standardisoimassa. Ehdottomasti helppoa ja hyvä.

[Joel]

Tämä ei ollut maksettu mainos.

[Sanni]

Ei. [nauraa]

[Joel]

Eurohostel on hyvä testiympäristö, koska siellä on kirjavaa asiakaskuntaa. Hostellien käytännönläheinen lähestymistapa – lähdetään tekemään eikä vatvota – kannustaa meitä hankeasiantuntijoita, lehtoreita ja opiskelijoita ajattelemaan eri tavalla.

[Sanni]

Niinpä.

[Joel]

Mitä hotellit voisivat oppia hostelleilta yhteisöllisyydestä, ja mitä hostellit hotelleilta palvelun laadusta?

[Sanni]

Hotellit voivat oppia hostelleilta yhteisöllisyyden fasilitointia – ei pelkästään tila, vaan miten yhteisöllisyyttä toteutetaan tiloissa. Hostellit voisivat oppia hotelleilta palvelun laatua ja tasalaatuisuutta – systemaattista tekemistä.

[Joel]

Tuoda tiettyjä prosesseja ja malleja, jotka tukevat, mutta eivät estä hostellimaista olemusta.

[Sanni]

Juuri näin.

[Maija]

Ja enemmän yhteistyötä vaan, eikö niin?

[Joel]

Niin.

[Sanni]

Kyllä.

[Maija]

Nyt on tullut aika meidän podcastin vakiokysymykselle. Sanni, mikä sinun mielestäsi on ihmisen ja koneen välinen suhde prosentteina asiakkaan palvelemisessa huomisen hotellissa – tai sanotaanko hostellissa?

[Sanni]

Tosi vaikea. Tekisi mieli sanoa, että 100% ihminen ja 100% kone. [nauraa] Sanon ehkä 60% kone ja 40% ihminen, mutta siitä 40%:sta, mikä ihmiselle jää, se on sata prosenttia täyttä hostaamista ja siinä olemista – siihen ei sisälly mitään rutiinitehtävää. Se 60% teknologialle hoitaa back office -hommat.

[Maija]

Mahtava vastaus.

[Joel]

Iso kiitos Sanni, että pääsit mukaan! Kiitokset kuuntelijoille. Muistakaa seurata meitä kanavissa, joista kuuntelette. Meillä on myös YouTube-kanava, mutta tämä oli puhtaasti äänipodcast.

[Sanni]

Kiitos tosi paljon!

[Maija]

Kiitos ja ensi kertaan.

[Joel]

Tämä oli Huomisen hotellissa: Ihminen vai kone? Nähdään ensi kerralla.

[Maija]

[taustamusiikkia] Tämä podcast pohtii ajatuksia ja luo keskustelua siitä, missä suhteessa meitä palvelee ihminen ja kone tulevaisuuden hotellissa. Miten teknologiset ratkaisut voivat mullistaa hospitality-alaa, ja kuinka pitkälle ne kykenevät asiakaspalvelussa? Onko henkilökohtainen palvelu ihmiseltä ihmiselle tulevaisuuden luksusta? Me pyrimme löytämään käytännönläheisiä ideoita, inspiroivia esimerkkejä sekä strategista näkemystä tulevaisuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

[Joel]

Podcastin taustavoimana on hanke Finnish Hotel of Tomorrow FHoT 2.0, joka on Metropolian ja Haaga-Helian yhteinen hanke. Se kehittää ja innovoi tulevaisuuden hotellia uusilla ja testatuilla palvelukonsepteilla sekä kiinteistöteknologisilla ratkaisuilla. Hankkeen rahoitus: Uudenmaan liitto ja Euroopan unionin osarahoittama Euroopan aluekehitysrahasto EAKR.

[taustamusiikkia]