Noin kaksi vuotta sitten maailmamme muuttui perustavanlaatuisesti, kun koronapandemia pakotti mm. korkeakoulut siirtymään lähiopetuksesta etäopetukseen varsin lyhyellä varoitusajalla. Samalla myös henkilöstön työpisteet vaihtuivat trendikkäistä toimistotiloista lokoisiin kotisohviin tai mökkiolosuhteisiin. Siirtymä onnistui täydellisesti.

Koronapandemia on vaikuttanut jokaiseen eri tavoin. Tutkimukset osoittavat etätyön jopa lisänneen työntekijöiden tehokkuutta (Miettinen, 2020), mutta kun päivät ovat vaihtuneet viikoiksi, viikot kuukausiksi ja lopulta kuukaudet kokonaisiksi vuosiksi, niin hiljalleen myös käärmeet ovat luikerrelleet tiensä paratiisiin.

On totta, että pitkään jatkuneen etätyön myönteiset vaikutukset näkyvät organisaatioissa positiivisesti viivan alle jääneenä osuutena, mutta sen vaikutuksia työhyvinvointiin ja mielenterveyteen vielä arvaillaan. Etenkin etätyössä koettu yksinäisyys sekä yhteisöllisyyden tunteen puute ovat saaneet monet kaipaamaan takaisin työpaikoille sorviensa ääreen.

Etähommat toimivat alussa, mutta samaan aikaan oli selvää, ettei mikään sovellus tai virtuaalinen tapahtuma voisi pitkässä juoksussa korvata täysin inhimillisiä kontakteja ja spontaaneja kohtaamisia kampusten käytävillä. Eikä satakaan sähköpostia tuo tunnetta, joka syntyy kahvitaukokeskustelusta kollegoiden kesken.

Puun ja kuoren välissä

Työhyvinvoinnin parissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että suomalaiset kokivat pandemian alussa muihin eurooppalaisiin nähden kaikista vähiten yksinäisyyttä (Ruohomäki, 2020), mutta poikkeustilan pitkittyessä yhteenkuuluvuuden tunne on kärsinyt ja yksinäisyyden kokemukset ovat lisääntyneet (Mäkikangas & Sjöblom, 2021).

Yksilölle on tärkeää, että hän tuntee olevansa merkityksellinen yhteisöllensä, mutta kokee myös yhteisönsä olevan merkityksellinen hänelle itselleen. Humanistisen psykologian perustaneen Abraham Maslowin tarvehierarkiassa ihmisen sosiaaliset tarpeet, kuten arvostus ja yhteenkuuluminen, tulevatkin heti kolmannella tasolla (Maslow, 1943).

Etätyöskentelyn yleistyminen onkin pakottanut jokaisen meistä kiinnittämään aivan erityistä huomiota paitsi merkitysten luomiseen myös yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Hyvät esimiestaidot ovat toimivan yhteisön kulmakivi ja perusta, mutta heti sen jälkeen tärkeimmäksi nousee viestintäosasto ja sen eri kanavat.

Varsinkin sisäisellä viestinnällä on keskeinen rooli yhteisöllisyyden kaipuusta kumpuavien tarpeiden ruokkimisessa. Sen avulla voidaan tehdä näkyväksi yhteisön jäseniä ja lisätä vuorovaikutusta ja osallisuutta. Ei nimittäin ole salaisuus, että ihmiset ovat todella kiinnostuneita toisista ihmisistä – ennen kaikkea sellaisista, jotka he tuntevat.

Tosin samaan aikaan ongelmaksi on myös noussut organisaatioiden hyvät puitteet etäolosuhteille, joka on johtanut siihen, etteivät kaikki edes halua palata enää takaisin työpisteilleen. Etätyö on koettu vapauttavaksi, ja sen on katsottu tarjoavan täysin uudenlaisia mahdollisuuksia kukoistukseen työssä (Mäkikangas & Sjöblom, 2021).

Siksi jotkut organisaatiot ovatkin nyt puun ja kuoren välissä. Huolta työntekijöiden hyvinvoinnista varjostaa myös huoli työntekijöiden sitoutumisesta (Maaniemi, 2021). Maailmalla puhutaan jo täysin uudenlaisesta trendistä, jossa vapautta maistaneet työntekijät irtisanoutuvat massoina. Toisin sanoen, ovet vetävät väärään suuntaan.

Tarinoita sinusta ja minusta

Viestinnällä voidaan vaikuttaa paitsi hyvinvointiin myös sitoutumiseen. Tekemällä yksilöistä näkyviä viestijät kirjoittavat paitsi organisaation myös sen jäsenien yhteistä tarinaa. Nämä tarinat puolestaan vahvistavat pinnan alla olevia merkityksellisiä ihmissuhteita kuin liima, ja samalla ne tukevat yhteisön jäsenien yhteenkuuluvuuden tunnetta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Keinoja yhteisöllisyyden kokemuksen vahvistamiseen on monia. Ensitöiksi on hyödyllistä kartoittaa henkilöstöä yhdistäviä tekijöitä, joita voi hyödyntää uutisaiheina. Aiheita valitessa on kuitenkin muistettava, mitkä ovat organisaation tavoitteet, jotta sisäisissä kanavissa julkaistut uutiset ovat linjassa niiden kanssa.

Mainioita uutisaiheita ovat esimerkiksi tarinat, joista käy ilmi, miksi joku taho haluaa työskennellä juuri sinun edustamassasi organisaatiossa tai mitä tehtäviä hänen arkipäivänsä pitää sisällään. Uutisissa voidaan myös juhlistaa ja tunnustaa organisaation tai jonkun sen yksittäisen jäsenen saavutuksia joko työssä tai vapaa-ajalla.

Hyvä viestijä pyrkii myös osallistumaan organisaation sisällä käytäviin keskusteluihin ja puhaltamaan niihin positiivista henkeä. Ideaalissa tilanteessa organisaatiolla on käytössään sisäisiä viestintäkanavia, jotka korostavat kaksisuuntaista viestintää eli vuorovaikutuksellisuutta viestijän ja viestinnän kohteiden välillä.

Myös johdon näkyväksi tekeminen on tärkeää, sillä sympaattisiksi mielletyt ja helposti lähestyttävän tuntuiset johdon edustajat ovat omiaan luomaan kokemusta yhteenkuuluvuudesta. Joidenkin kohdalla se tapahtuu kuin itsestään, kun taas toisten kohdalla se saattaa vaatia kokonaan omaa strategiaa.

Kenties tärkeintä sisäisessä viestinnässä kuitenkin on se, että muistaa kirjoittaa viestit selkeällä yleiskielellä, joka on ymmärrettävää niin siivoojalle kuin projektipäälliköllekin. Turha jargoni kuuluu ammattijulkaisuihin tai romukoppaan. Tavoitteenahan on saada yksilö kokemaan itsensä osaksi jotain itseään suurempaa – ei erottaa häntä siitä.

Lähteet

• Maaniemi, J. 2021. Pandemia saa monet irtisanoutumaan – mitkä ovat yrityksesi pitotekijät? eSignals. Helsinki: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.
• Maslow, A. H. (1943). A theory of human motivation. Psychological Review, 50, 370–396.
• Miettinen, J. 2020. Koronaselvitys 2020 – Koronapandemia muutti työn tapoja ja kuormitusta v2. Helsinki: Akava Works.
• Mäkikangas, A. & Sjöblom, K. 2021. Rapauttiko etätyö yhteisöllisyyden? Alusta! Tampere: Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan verkkojulkaisu.
• Ruohomäki, V. 2020. Etätyöloikka ja hyvinvointi koronakriisin alussa. Työpoliittinen aikakauskirja, 63, 21–28. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö

Kuva: www.shutterstock.com