Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU 2016/2102) julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta astui voimaan joulukuussa 2016.

Direktiivissä säädettiin julkisen hallinnon verkkopalveluiden saavutettavuudelle asetettavista minimitason vaatimuksista sekä saavutettavuuden toteutumisen valvonnasta. Suomen eduskunta hyväksyi lain (306/2019) kolme vuotta sitten. Tästä alkoi siirtymäaika, joka päättyi syyskuussa 2020.

Euroopan unionin asettamaan saavutettavuusdirektiivin tavoitteena vauhdittaa julkisen sektorin elinten verkkopalvelujen saavutettavuutta ja tasa-arvoa, jotta mahdollisimman monella olisi pääsy julkisiin palveluihin. Totta kai uudistus vaikutti alussa haastavalta toteuttaa.

Moni viestintäalalla työskentelevä pelkäsi musertuvansa työtaakkansa alle, mutta melko pian lainsäädännön kanssa opittiin elämään. Tarpeita voi joko ulkoistaa tai automatisoida eri palveluiden kautta. Kyse on ennen kaikkea tavasta tuottaa sisältöä.

Jos sisältö on lähtökohtaisesti saavutettavaa, sen tuottamiseen liittyvät lisäkustannukset jäävät vähäisiksi. Tämä kuitenkin onnistuu vain siinä tapauksessa, että mahdollisimman usea henkilöstön edustaja on koulutettu tai kouluttautunut tuottamaan saavutettavaa sisältöä.

Kyse on oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta

Haaga-Helian henkilöstölle oli alusta lähtien selvää, ettei saavutettavuus ole mielipideasia. Kyse on oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta, joista molemmat on sementoitu strategian kautta syvälle ammattikorkeakoulumme arvomaailmaan.

Jotkut jopa pohtivat, miksi asiaa ei oltu huomioitu aikaisemmin yhtä laajasti. Se on ihan hyvä kysymys. Tärkeintä kuitenkin on, että sisältömme on nykyään saavutettavaa. Loppujen lopuksi kyse on pienestä panoksesta, jonka hyödyt ovat niin suuret, etten usko yhdenkään korkeakoulun katuvan lakia.

Pelkästään Suomessa saavutettavuuden arvioidaan koskettavan jopa 1 254 800 ihmistä, ja varsinkin selkokielen puute on maassamme todellinen ongelma. Selkokeskuksen parin vuoden takaisen tarvearvion (2019) mukaan selkokieltä tarvitsee noin 650 000–750 000 henkilöä.

Myös heikkonäköisyys ja -kuuloisuus ovat merkittäviä haasteita. Eri tavoin värisokeiden osuuden väestöstä on tutkittu olevan jopa 6–7 prosenttia, kun taas kuulo ja siihen liittyvät erityistarpeet koskettavat jopa 800 000 suomalaista. Täysin kuuroja henkilöitä on Suomessa yhteensä noin 8 000.

Edellä mainituista syistä onkin perusteltua esittää yhä useamman tarvitsevan saavutettavia verkkopalveluita. Samalla niihin liittyy väestön ikääntymisen myötä myös huomattava kasvupotentiaali, jonka yrityksetkin tulevat varmasti huomaamaan lähitulevaisuudessa.

Loppujen lopuksi saavutettavuus hyödyttää oikeasti meitä kaikkia, vaikka ei kuuluisikaan mihinkään erityisryhmään. Esimerkiksi ammattislangista riisuttu selkeä kieli tuo tekstit aidosti jokaisen saataville. Myös videoiden tekstitykset mahdollistavat sisällön ymmärtämisen silloinkin kun ollaan meluisassa ympäristössä tai ääniä ei voida pitää päällä.

Saavutettavuuden neljä periaatetta

Saavutettavuusdirektiivin tavoitteena on edistää kaikkien mahdollisuutta toimia täysivertaisesti digitaalisessa yhteiskunnassa ja luoda Euroopan laajuisen yhdenmukaiset minimitason vaatimukset julkisen sektorin verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudelle.

Saavutettavuuden määrittelyssä hyödynnetään niin kutsuttua WCAG 2.1. -kriteeristöä, joka pitää sisällään neljä pääperiaatetta. Ne ovat havaittavuus, hallittavuus, ymmärrettävyys ja lujatekoisuus.

1. Havaittavuudella viitataan ihmisten kykyyn havaita asioita ja sisältöjä. Esillä oleva informaatio ja käyttöliittymäkomponentit, kuten painonapit ja muuttumattomat ja muokattavat tekstikentät, on esitettävä useammalla tavalla, jotta jokaisella käyttäjällä olisi mahdollisuus havaita ne. Samalla on varmistettava, ettei sivustolla käytetä pelkästään värejä tiedon tai toiminnallisuuksien esittämiseen.
   
2. Hallittavuudella tarkoitetaan käyttöliittymän ja navigoinnin hallittavuutta. Sivustoa on tarvittaessa pystyttävä käyttämään myös pelkällä näppäimistöllä, ja käyttäjälle tulee tarjota tapoja navigoida ja hahmottaa sijaintinsa sivustolla. Sivustolla ei myöskään saa olla sisältöä, joka välähtäisi yli kolme kertaa sekunnissa.
   
3. Ymmärrettävyydellä tarkoitetaan sivustolla olevan tekstin luettavuutta ja kuunneltavuutta. Teksti ei myöskään saisi vaatia peruskoulun opetuksen vaatimukset ylittävää lukutaitoa. Jos teksti on liian monimutkainen, niin käyttäjille tulee tarjota tueksi täydentävää tai vaihtoehtoista sisältöä. Lisäksi lomakkeiden eri kohdilla on oltava kuvaavat nimet ja linkkien osoitteiden tulee olla selkeästi esillä.
   
4. Lujatekoisuudella viitataan sisältöön, jota tulee voida tulkita laajalla joukolla erilaisia asiakasohjelmia eli avustavia teknologioita. Lisäksi sisältöelementeillä on oltava täydelliset alku- ja lopputagit, ja kaikkien käyttöliittymän elementtien nimi ja rooli pitää voida selvittää ohjelmallisesti.

Näin varmistat yleisimpien sisältöjen saavutettavuuden

Moni varmasti pohtii, mitä saavutettavuus tarkoittaa käytännön tasolla, jonka vuoksi on hyvä kerrata hieman yleisimpiä saavutettavuuteen liittyviä asioita.

• Podcastit, videot ja äänitiedostot vaativat selkokieliset tekstitykset tai tekstivastineet, jotka pitävät sisällään myös maininnat puhujista.
  
• Kuvien yhteydessä tulee esittää myös kuvien tekstivastine, josta käy ilmi, mitä kuvassa tapahtuu. Tekstivastine on tärkeä varsinkin silloin, kun kuva on sisällön kannalta merkityksellinen.
  
• Tekstin ja taustavärin välisen kontrastin on oltava selkeä, jotta teksti erottuu taustasta ja sitä pystyy lukemaan helposti. Tekstissä normaalikoon kontrastin on oltava vähintään 4,5:1 ja ison tekstin osalta 3:1.
  
• Tekstin fontin koon on oltava vähintään 12, mutta yleisenä suosituksena on 14 tai 16. Rivivälin puolestaan on oltava selkeästi erotuttava ja vähintään 1,5.

Lähteet

Aluehallintovirasto. WCAG 2.1: lain vaatimukset. https://www.saavutettavuusvaatimukset.fi/lait-ja-standardit/wcag-2-1/ Viitattu 14.2.2022.

Aluehallintovirasto. Keitä laki velvoittaa. https://www.saavutettavuusvaatimukset.fi/lait-ja-standardit/keita-laki-velvoittaa/. Viitattu 14.2.2022.