Tässä vaiheessa lienee turvallista sanoa, että vuosi 2020 oli vertaansa vailla, eikä ihmiskunta ole vieläkään täysin toipunut ja palannut vanhaan normaaliin. Moni uskoo, että maailma, jossa me nyt elämme, on uusi normaalimme. Se on helppo uskoa, kun peilaa taaksepäin viimeistä kolmea vuotta.

Muutosvoima jota ei ennakoitu

Pandemia yllätti organisaatiot. Monet eivät olleet varautuneet siihen, että sisäisen ja ulkoisen viestinnän tarve kasvaisi niihin mittasuhteisiin, joihin se pandemian aikana nousi. Edes hallituksemme ei ollut varautunut riittävästi koronakriisiin, vaikka kansalaisviestintä onnistuikin poikkeuksellisen hyvin.

Paketin kasassa pitäminen vaati paitsi paljon muutosjohtajuutta myös ihan uudenlaisia lähestymistapoja viestimiseen. Organisaatiot, jotka eivät olleet sinut Doodlen, Flingan, MS Teamsin, Miron, Muralin ja Zoomin kaltaisten modernien työvälineiden kanssa, joutuivat tekemään kaksin käsin töitä, jotta ne pysyisivät vauhdissa mukana.

Samalla oli löydettävä uusia teknologisia ratkaisuja sidosryhmien tavoittamiseksi, koska digitaalisten mainosnäyttöjen kaltaiset tutut ja turvalliset kanavat tyrehtyivät tai sulkeutuivat kokonaan. Pandemiasta kehittyi muutosvoima, jota kukaan ei osannut ennakoida, mutta joka saattoi hyvinkin olla tarpeen työelämän muutoksen fasilitaattorina.

Monipuolisten uusien digitaalisten välineiden ansiosta viestimisestä tuli nopeampaa ja suorempaa kuin koskaan aikaisemmin. Samalla maantieteellisistä ja aikataulullisista rajoitteista tuli entistä epärelevantimpia. On kuin koko maailma olisi yhtäkkiä löytänyt sisäisen diginatiivin itsestään ja päästänyt sen kerralla vapaaksi.

Kohinan määrä jatkaa yhä kasvuaan

Monikanavaisuudessa ja viestinnän tehostamisessa on myös haittapuolensa. Viestinnällisen kohinan, eli bittiavaruudessa pomppoilevien viestien määrä, on kasvanut eksponentiaalisesti, joka tekee massasta erottumisesta vielä entistäkin vaikeampaa.

Tämä on pakottanut nostamaan viestinnän tasoa. Tekemään viesteistä laadukkaampia, nokkelampia, strategisempia ja ennen kaikkea vuorovaikutuksellisempia kuin ennen. Yleisön ei voi odottaa lukevan viestiä pelkästään siksi, että joku on nähnyt vaivaa sen lähettämiseen.

Myöskään budjetin koko ei takaa enää viestin läpimenoa. Tarvitaan draivia, intohimoa ja tahtotilaa. Tunteita, tarinoita ja tulkintoja. Yleisöä ei huijata enää lasinpalasilla ja hopeakolikoilla, vaan viestinnän on oltava merkityksellistä. On puhuttava yleisön kieltä niin kirjaimellisesti kuin kuvaannollisestikin.

Tämä asettaa melkoiset paineet viestinnän parissa työskenteleville. Samalla heille avautuu aivan uudenlaisia mahdollisuuksia kehittää omaa ammattiosaamistaan. Unohtamatta myöskään entistä laajempia työmarkkinoita, jotka heille ovat kasvun myötä auenneet.

Kuva: www.shutterstock.com