Pikainen katsaus yritys- ja korkeakoulumaailmaan osoittaa, että rohkeuteen arvona uskovat muutkin, kuten Kone, Fazer ja LAB ammattikorkeakoulu. Kaikkien näiden organisaatioiden strategiassa puhutaan rohkeudesta.

Miksi rohkeus on niin tärkeää, että se tuodaan strategiaan asti? Mitä meidän tulisi tehdä, jotta voisimme vaikkapa kahden vuoden kuluttua katsoa taaksepäin ja todeta, että olemme eläneet omien arvojemme mukaisesti? Että olimme rohkeita kuten lupasimme?

Rohkeus on yksilöllistä ja se, mikä on rohkeutta toiselle voi olla rutiinia toiselle. Emme siis voi puhua muiden organisaatioiden puolesta siitä, mitä he pohjimmiltaan tarkoittavat puhuessaan rohkeudesta. Me kuitenkin Haaga-Heliassa sanoitamme rohkeutta näin:

”Teemme rohkeita kokeiluja etsiessämme aktiivisesti uusia mahdollisuuksia ja tapoja kehittää toimintaamme. Se vaatii uteliaisuutta, jatkuvaa oppimista ja uudistumista. Olemme valmiita tekemään hullujakin kokeiluja. Virheet ovat oppimista varten. Uskallamme luopua sellaisesta, mikä ei enää toimi.”

Tästä on hyvä lähteä. Meillä on talon johdon siunaus sille, että kaikessa ei aina tarvitse onnistua ja että vain kokeilemalla voi löytää jotain aidosti uutta. Lupa rohkeille kokeiluille on myös osoittanut merkityksensä, koska olemme sen ansioista päässeet näkemään monia uusia innovaatioita ja yhteistyön muotoja. Nämä kaikki ovat kaltaisemme tutkimusorganisaation elinvoimaisuudelle olennaisia.

Mutta mitä sitten, kun me oikeasti epäonnistumme? Mitä jos opiskelijoita ei valmistu niin paljon kuin oli tavoitteena, mitä jos henkilökunta ei olekaan tyytyväinen työhönsä, mitä jos hankehakemukset hylätään yksi toisensa perään, mitä jos se räväkkä kokeilu olikin vain kuolleena syntynyt ajatus?

Tässä kohtaa rohkeutta mitataan ihan uudesta näkökulmasta. Onko meillä rohkeutta tuoda esiin nämä epäonnistumiset ja pieleen menneet kokeilut? Onko organisaatiomme aidosti valmis ottamaan onnistumisten lisäksi vastaan myös epäonnistumiset?

Siitä, mikä epäonnistumiseksi nimetään, ei ole ollut tapana puhua. Pettymyksestä selvitään ja virheistä otetaan opiksi, mutta ei niistä ole tarpeen sen suurempaa numeroa tehdä. Monesti epäonnistumista itsessään pidetään kirosanana: ei ole olemassa epäonnistumisia vaan ainoastaan unholaan painettuja kokeiluja. Rohkeutta on kuitenkin puhua juuri siitä, mistä yleensä vaietaan.

Miten organisaatio muuttuisi, jos alkaisimme oikeasti puhua siitä, että tällä kertaa kaikki ei sujunutkaan hyvin? Meille tulisi näkyväksi, että olemme kaikki samassa veneessä: onnistumme ja epäonnistumme kukin vuorollamme, otamme vastuun virheistämme, kerromme niistä muille ja muiden tuella pääsemme eteenpäin.

Samalla epäonnistumisesta tulee jotain positiivista. Voimme oppia virheistämme ja epäonnistumisistamme ja jakaa näitä oppeja myös muille. Jos emme ole ikinä epäonnistuneet, että emme kentis ole uskaltaneet olla rohkeita ja kokeilla. Nyt voisi kuitenkin olla sen aika.

Muut keskeisimmät arvomme Haaga-Heliassa ovat vastuullisuus, yhdessä tekeminen, avoimuus ja arvostus. Kaikki nämä vahvistuvat, jos olemme rohkeita myös silloin, kun asiat tuntuvat menevän pieleen.