Ammattikorkeakoulussamme tehdään jatkuvasti paljon mielenkiintoisia asioita, joista on helppo löytää materiaalia kirjoittamiseen. Vaikka kerrottavaa on paljon, ei kuitenkaan välttämättä aina ole hyödyllistä kirjoittaa vain kirjoittamisen vuoksi. Sen sijaan, että kirjoittaja pohtii, mistä asiasta hän kirjoittaa, hänen kannattaakin miettiä, miksi jostain asiasta kannattaa ylipäätään kertoa.

Meidän tehtävämme kirjoittamisen ammattilaisina on auttaa asiantuntijoitamme löytämään tekstiin se näkökulma, joka kiinnostaisi vastaanottajia ja palvelisi heitä. Neuvommekin asiantuntijoitamme miettimään muun muassa seuraavia kysymyksiä:

• Miksi lukijaa kiinnostaisi tämä aihe?
• Mikä lukijaa siinä kiinnostaa ja mikä ei?
• Mitä sellaista voin kertoa, josta olisi lukijalle hyötyä?

Nopea ja helppo tapa tuottaa sisältöä olisi esimerkiksi kertoa siitä, että ilmastonmuutos on käynnissä. Ongelmana tässä on kuitenkin se, että tällainen teksti ei pyri aktiivisesti hyödyttämään lukijaa, vaan sen tavoite ja sisältö lähtevät kirjoittajasta tai organisaatiosta. Sisältö jättää vastaanottajan itse pohtimaan, miten hän asiasta hyötyy ja mihin hänen tarpeeseensa se mahdollisesti vastaa. Tämän päivän jatkuvassa tietotulvassa vastaanottajalla ei useimmiten kuitenkaan ole halua eikä aikaa pohtia tätä.

Sisällöntuottajan tehtävä onkin miettiä ja pureskella lukijalle valmiiksi tekstin merkitys ja tuoda selkeästi esille, miksi vastaanottajan ylipäätään pitäisi kiinnostua aiheesta. Kirjoittajan on aktiivisesti pohdittava, miksi potentiaalinen vastaanottaja lukisi tekstin. Ei siis kerrota lukijalle ilmastonmuutoksen olemassaolosta, vaan esimerkiksi siitä, mitkä ovat lukijan omat vaikutusmahdollisuudet ilmastonmuutoksen estämiseksi tai onko hänellä ylipäätään mahdollisuutta vaikuttaa. Kirjoitetaan siitä, mikä lukijaa kiinnostaa.

Kannustamme asiantuntijoitamme myös miettimään, mitä sellaisia omia kokemuksia tai tarinoita heillä on, jotka voisivat käytännössä havainnollistaa vastaanottajalle sisällön hyödyllisyyden. Yritämme saada heidät tuomaan rohkeasti esiin sellaisia tarinoita, jotka koskettaisivat vastaanottajaa ja saisivat hänet tuntemaan yhteyttä sisältöön.

Persoonattomat tekstit unohtuvat nopeasti. Jos teksti on mahdollisimman neutraali, se ei välttämättä ärsytä, mutta usein se ei myöskään kiinnosta, jää mieleen tai varsinkaan sitouta. Syy, miksi vastaanottajan tulisi sitoutua, löytyykin usein niistä pienistä merkityksistä ja tarinoista, jotka kaikki rakentavat isoa ydintarinaa. Tämä ydintarina kertoo syyn sille, miksi vastaanottajan pitäisi valita juuri tämä sisältö.

Useimmat sisällöt eivät järisytä maailmaa, eikä niiden ole tarkoituskaan. Monet sisällöt voivat olla tarkoitetut liikuttamaan vain jotain rajattua ryhmää. Ei ole järkevää eikä usein tehokastakaan yrittää miettiä, mikä on se juttu, joka saa kaikki pysähtymään. Ei kannata miettiä sitä massaa, joka ruudun takana istuu, vaan yksittäistä ihmistä. Näin löytyy usein se tarina, joka vakuuttaa juuri hänet.