Pienissä ja keskisuurissa organisaatioissa viestinnän työ vaatii sosiaalista älykkyyttä, muuntautumiskykyä ja heittäytymistä. Viestijän tulisi osata neuvotella, miellyttää, sitouttaa, rakentaa luottamusta ja ennen kaikkea kuunnella. Knoppisääntönä voi pitää, että mitä paremmin viestijä ymmärtää ihmisen mieltä ja käyttäytymismalleja, sitä vakuuttavampia hänen viestinsä ovat.

Tyypillisesti viestijän työ edellyttää paitsi tuntemusta organisaatiosta kokonaisuutena, myös ymmärrystä työntekijöistä yksilöinä. Tuntemus organisaatiosta helpottaa hiljaisten signaalien tulkitsemista, strategian mukaisen viestinnän toteuttamista sekä organisaatiokulttuurin ylläpitämistä. Työntekijöiden näkeminen yksilöinä puolestaan helpottaa viestien kautta tapahtuvaa inhimillisten kokemusten reflektointia.

Viestintätyö vaatii yksilöltä intohimoa kirjoittamista kohtaan, sillä häneltä odotetaan joka päivä uutta ja kiinnostavaa sisältöä. Innostus on avainasemassa, jotta viestijä voisi säilyttää korkean motivaation ja varmistaa, että tuotettu sisältö on laadukasta. Viestijälläkin voi silti olla huonoja päiviä – ja joskus se saattaa näkyä myös tuotetun sisällön laadussa.

Viestijän työ voi olla kuormittavaa

Kun viestijällä tulee vastaan huono päivä, taustalla voivat olla vaikkapa viestintäympäristön ylimääräiset häiriöt. Stressi, kuormittuminen ja työuupumus ovatkin varsin yleisiä haasteita viestinnän alalla. Esimerkiksi Viesti ry:n vuonna 2021 tekemän kyselytutkimuksen mukaan jopa 55 % viestijöistä koki työnsä melko tai erittäin kuormittavaksi.

Tutkimuksesta käy ilmi, että kuormittavimpia tekijöitä vastaajien keskuudessa olivat työn määrä ja liian pienet resurssit (68 %), vaikeudet suunnitella omaa työtään ja työpäiviä jatkuvien yllätysten ja akuuttien tilanteiden vuoksi (67 %), liiallinen kiire (50 %) sekä työn silppuisuus ja epämääräisyys (42 %). Nämä ovat todennäköisesti myös sellaisia ilmiöitä, jotka lähes jokainen viestijä kykenee tunnistamaan omasta työtoimenkuvastaan.

Etenkin pienissä ja keskisuurissa organisaatioissa viestijältä odotetaan paljon. Hänen oletetaan antavan konsultaatiota organisaation muille työntekijöille, kirjoittavan tiedotteita ja uutisia, päivittävän sosiaalista mediaa ja verkkosivuja, napsivan valokuvia sekä tuottavan videoita ja podcasteja. Työtoimenkuvan ollessa näin moninainen on sanomattakin selvää, että virheitäkin tapahtuu.

Palaute on polttoainetta, ei etälamautin

On varsin yleistä, ettei tilaajalta välttämättä heru ymmärrystä viestijän tekemille virheille. Hän on tilannut ammattilaisen tekemän työn ja odottaa laadun olevan sen mukaista. Sen tähden on tärkeää, että viestijä on itse itselleen armollinen. Tilaaja ei voi tietää, mitä viestijä on päivän aikana tehnyt, ja kuinka monta samanaikaista työtehtävää hänen työpöydällään makaa.

Suoran, joskus hyvin rajunkin, palautteen saaminen voi vaikuttaa voimakkaasti viestijän työmotivaatioon. Jatkuva negatiivinen palaute saattaa myös horjuttaa itsetuntoa ja saada viestijän epäilemään omia kykyjään. Liika itsekritiikki on kuitenkin myrkkyä luovuudelle. Tuotokset tulee päästää maailmalle ja korjata sitten, jos sille on tarvetta.

Viestijän on aina tärkeä muistaa, että palaute on väline oppimiseen, ei ammattitaidon mittari. Se on polttoainetta, eikä etälamautin. Haasteiden kokeminen on täysin normaalia, kun kyse on luovasta työstä. Tärkeintä on jatkaa työskentelyä ja muistaa, että usein huonoa päivää seuraa parempi.