Minkä tahansa tekstin tuottaminen voi tuottaa kirjoittajalle nautintoa. Kirjoittamisen ilon voi kokea kaikkialla, missä laaditaan tekstejä. Joskus kirjoittaminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin iloista puuhaa. Mikä neuvoksi?

Moni liittää kirjoittamiseen liian suuria ja osin vääristyneitä odotuksia. Yksi pahimmista odotuksista on se, että meidän pitäisi olla hyviä kirjoittajia. Juuri tällainen ajattelu väijyy monen kirjoitusongelman taustalla ja tappaa ilon kirjoittamisesta.

Tiedän mutta en saa sanottua

Otetaan tähän väliin pieni mielikuvitusleikki. Kuvitellaan, että meillä on akateemisesti koulutettu asiantuntija, joka on julkaissut jonkin verran tieteellisiä tekstejä. Tekstien tuottaminen on ollut suhteellisen vaivatonta, ja hän on saanut niistä kannustavaa palautetta. Asiantuntija kokee, että hän tietää mistä puhuu ja osaa tuoda sen ilmi omalle asiantuntijayhteisölleen.

Nyt asiantuntijan pitäisi kirjoittaa blogiteksti, jossa hän avaa asiantuntijuuttaan suurelle yleisölle. Kirjoittaminen tuntuu tavattoman työläältä; edes kiinnostavaa aihetta on vaikea löytää. Asiantuntija ahdistuu. Tekstiä ei synny ja urakka tuntuu vastenmieliseltä.

Hän on luullut olevansa hyvä kirjoittaja, joten mistä tämä takeltelu?

Saat sen mistä luovut

Yksi reitti pois kirjoittamisen tukaluudesta on se, että kirjoittaja pystyy päästämään irti ajatuksesta, että hän on hyvä kirjoittaja. Hyvällä kirjoittajalla tarkoitan sellaista kirjoittajaa, joka osaa sutjakkaasti laatia tekstin kuin tekstin. Jokainen kirjoittaja on oppija, ja jos asiantuntijamme voisi luopua hyvän kirjoittajan (kuvitellusta) kruunustaan, hän pääsisi eteenpäin.

Hän suostuisi olemaan oppija ja löytäisi sitä kautta kirjoittamisen ilon.

Luopumalla vanhoista ajatusmalleista voi saavuttaa jotain uutta. Jos asiantuntija on kokenut kirjoittamisen vahvuudekseen, vaatii rohkeutta myöntää, että ehkä asia ei olekaan näin. Ehkä minullakin on opittavaa.

Luopuminen nimittäin palkitsee. Kirjoittamisesta tuleekin matka, löytöretki, joka tarjoaa koko ajan jotain uutta. Matkallaan kirjoittaja kohtaa uusia, innostavia tekstejä, poimii mukaansa osuvia ilmaisuja, löytää uusia sanomisen tapoja, uusia näkökulmia ja aiheita, uutta inspiraatiota.

Kirjoittaja oppii luovimaan erilaisten tekstilajien keskellä ja sopeuttamaan ilmaisuaan aina kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi. Hän on avoin palautteelle, ja lukiessaan toisten kirjoittamia tekstejä hän välillä pysähtyy erittelemään, miksi jokin teksti tekee häneen vaikutuksen. Käsitys kirjoittamisesta monipuolistuu ja keventyy.

Vähitellen tarkentuu myös käsitys siitä, mitkä ovat omat vahvuudet kirjoittajana, mitä kaikkea on oppinut ja mitä uusia kirjoittamisen alueita voisi seuraavaksi valloittaa. Kun oppiminen pääsee vauhtiin, hyvän kierteelle ei näy loppua.

Koska kirjoittamisen ilo on oppimisen iloa.