Tyhjä tila on arvokasta. Tai näin ainakin uskoi modernin typografian isänä pidetty saksalainen Jan Tschichold (1902–1974), jonka mukaan tyhjään valkoiseen tilaan tulisi suhtautua aktiivisena elementtinä, eikä suinkaan passiivisena taustana, kuten niin monet hänen aikalaisensa tekivät – ja ehkä myös monet meidän aikalaisemme.

Tyhjän valkoisen tilan oikeanlainen käyttö antaa sisällölle mahdollisuuden elää ja hengittää. Se kietoo sisällön vaippaansa kuin lumi talvisen metsämaiseman, tehden siitä siten kokonaisen ja eheämmän. Tyhjä valkoinen tila helpottaa myös sisällön jäsentämistä ja korostaa esitetyn asian arvokkuutta (Pracejus et. al. 2006).

Lisäksi tyhjä tila yhdistetään käsitteisiin kuten hienovaraisuus, puhtaus ja vaikutusvalta (Birren, 2016). Ja jos tässä ei ollut sinulle tarpeeksi vakuuttelua, niin mainittakoon vielä, että valkoisella tilalla uskotaan olevan myös rauhoittava ja luottamusta herättävä vaikutus lukijoissa (Wang & Emurian, 2005; Hu & Xu, 2019).

Tilan arvoa ei tulisi väheksyä

Tyhjän valkoisen tilan arvoa ei tulisi väheksyä. Se antaa lukijoille mahdollisuuden hengähtää ja jäsennellä omaksumaansa tietoa. Siinä mielessä tyhjät kohdat ovat kuin retoriikan parissa käytetyt strategiset paussit, mutta tekstissä ne vähentävät asioiden monimutkaisuuden tuntua ja auttavat lukijaa keskittymään kaikista oleellisimpaan tietoon (Amare & Manning, 2013).

Tieto on helppo puristaa yhdelle tai muutamalle sivulle, mutta yleensä se tapahtuu tyhjän tilan kustannuksella. Sen sijaan, että priorisoisimme ja tunnistaisimme merkityksellisimmät sisällöt, saatamme pienentää tekstin kirjasinkokoa ja riviväliä, jotta yhdelle sivulle mahtuisi enemmän tekstiä. Tämä on yksi pahimmista virheistä, mitä lukijalle voi tehdä.

Varsinkin PowerPoint-esitysten ja verkkosivujen kohdalla uskon vakaasti, että enemmän tyhjää tilaa on aina parempi kuin vähemmän tyhjää tilaa. Tyhjä tila parantaa luettavuutta ja auttaa erottelemaan esillä olevat elementit. Sen avulla lukijan huomio voidaan myös kohdistaa joihinkin tiettyihin elementteihin, joiden painoarvo on muita suurempi.

Muinaiset roomalaiset ja niin edelleen

Tiivistäminen ja tiedon priorisointi ovat mielestäni kumpainenkin yksiä tärkeimmistä työelämän taidoista. Etenkin edellä mainituissa presentaatioissa vähemmän on yleensä enemmän. Kukaan ei ole kiinnostunut muinaisista roomalaisista, ethoksesta ja pathoksesta, jos aiheena on taloushallinnon organisaatiomuutos tai Espoon uusi raitiovaunulinja.

Tietysti esityksissäkin kannattaa hyödyntää tarinoille ominaista rakennetta ja tarinankerrontaan läheisesti liittyviä nukleuksia, indeksejä, informantteja ja katalyyttejä, mutta kalvosetin sijaan ne kuuluvat puheosuuteen. Eikö esityksen ensisijainen tarkoitus ole muutenkin tukea esiintyjää, eikä suinkaan toisinpäin?

Normaalisti yleisö on kiinnostuneempi siitä, mitä asiantuntijalla itsellään on aiheesta sanottavana. Pahimpia ovat ne tilanteet, joissa yleisölle luetaan kymmeniä tekstintäytteisiä kalvoja ilman lisäkommentteja. Sellaisissa tilanteissa tekisi mieli huomauttaa esittäjälle, että kiitos vain tuesta kaveri, mutta olen jo iso poika ja osaan itsekin lukea.

Tiivistämällä asioita, priorisoimalla tietoa ja hyödyntämällä tyhjää tilaa voit parantaa yleisösi kokemusta ja ohjata huomion niihin seikkoihin, jotka sinä itse koet kaikista merkityksellisimmiksi. Toivottavasti muistat tämän, kun ensi kerran painit sisältöön ja visuaalisiin elementteihin liittyvien kysymysten parissa.

Lähteet

• Amare, N. & Manning, A. 2013. A Unified Theory of Information Design. Visuals, Text, and Ethics. Routledge. New York.
• Birren, F. 2016. Color Psychology and Color Therapy. A Factual Study of the Influence of Color on Human Life. Hauraki Publishing.
• Hu, C. & Xu, F. 2019. A Review of White Space Research. Open Journal of Social Sciences, 7, 328–334.
• Pracejus, J.W., Olsen, G.D. and O’Guinn, T.C. 2006. How Nothing Became Something: White Space, Rhetoric, History, and Meaning. Journal of Consumer Research, 33, 82–90.
• Wang, Y.D. and Emurian, H.H. 2005. Trust in e-Commerce: Consideration of Interface Design Factors. Journal of Electronic Commerce in Organizations, 3, 42–60