Olemme tekstityöläisinä päivittäin tekemisissä useiden erilaisten kirjoittajien, erilaisten tekstien ja erilaisten tyylien kanssa. Jos työmme tekstien parissa pitäisi tiivistää yhteen sanaan, sanoisimme sitä tasapainoiluksi.

Näitä eri tekstien ja tyylien kiehtovaa maailmaa on ehkä helpompi lähteä purkamaan jonkin konkreettisen esimerkin, kuten Haaga-Helian eSignals-verkkolehden kautta. Tyypillinen eSignals-teksti on jonkun haagahelialaisen kirjoittama blogikirjoitus.

Tekstien aiheet kumpuavat kirjoittajien omasta asiantuntemuksesta. Haaga-Heliassa aiheet painottuvat luonnollisesti meidän ydinosaamisalueisiimme: myyntiin, liiketoiminnan kehittämiseen, pedagogiikkaan, digitaalisuuteen palveluihin ja yrittäjyyteen.

Kokemuksemme mukaan on ainakin viisi tahoa, jotka määrittävät sen, millaista tekstiä ollaan tekemässä. Ensinnäkin blogikirjoituksilla on omat tyylipiirteensä, ja toiseksi uskomme, että eSignalsillekin jo muodostunut oma, haagahelialainen puheenparsi. Lisäksi tekstejä saattaa värittää vielä jonkin tietyn alan, esimerkiksi pedagogiikan, tapa puhua. Se, kuinka vakiintuneita tai tiedostettuja nämä tyylivalinnat ovat, on kokonaan toinen kysymys.

Neljäs vaikuttava taho ovat kirjoittajat, joista jokaisella on oma tapansa sanoa asiat.

Jonkun kirjoittajan teksti saattaa olla hyvin lähellä niin sanottua neutraalia yleiskieltä. Toisinaan tällainen teksti soljuu sujuvasti eteenpäin, asia piirtyy kauniisti esille eikä lukijan huomio kiinnity kielellisiin seikkoihin. Tällainen teksti on yleensä julkaisuvalmis sellaisenaan – miksipä rikkoa ehjää? Joskus kuitenkin tekstistä saattaa sen yleiskielisyydestä huolimatta puuttua selkeä ydin tai lukijan on vaikea saada kiinni siitä, mikä on tekstin tavoite ja tarkoitus. Kielellisesti hyvin kirjoitettu ei aina välttämättä ole sama asia kuin selkeä sisältö.

Toisaalta on kirjoittajia, joiden teksti saattaa olla tyyliltään hyvin persoonallista. Se voi olla jopa hiukan vaikeaselkoista, ehkä vanhahtavaa, aavistuksen töksähtelevää. Näistä negatiivisista luonnehdinnoista huolimatta tekstillä voi olla muita ansioita: se voi olla hauska, naseva, ytimekäs, lukijalle antoisa elämys. Saattaa olla jopa niin, että lukijat tunnistavat jonkun ahkeran kirjoittajan tyylin ja odottavat hänen tekstejään rosoisuudesta huolimatta, tai juuri sen ansioista. Hankalimpia ovat ne kohdat, kun alamme epäillä, että persoonallinen tyyli voisi häiritä lukijaa ja tehdä tekstistä vaikeaselkoisen.

Tässä tuleekin se viides vaikuttava taho, lukija, joka asettaa tekstille omat odotuksensa.

Tässä kohtaa kysytään tasapainon hallintaa: kirjoittajan tyyli kallistaa tekstiä yhteen suuntaan, selkeän tekstin vaatimukset toiseen suuntaan, tekstilaji kolmanteen. Ja entäs jos tekstissä puhutaan asiasta aivan toisin kuin alalla on ollut tapana? Onko se silloin tervetullutta vaihtelua vai varma tapa kadottaa yleisö? Ja lukijat – haluavatko he juuri tätä aitoutta vai toivovatko he, että joku olisi hiukan pyöristänyt tekstin kulmia?

Vakaa näkemyksemme on, että erilaiset äänet ovat rikkaus. Meidän tehtävämme tekstityön ammattilaisina on katsoa tekstiä eri näkökulmista ja löytää sieltä jostain odotusten ristipaineesta tasapainoisin kohta.  Pyrimme myös kirjoittajille esittämiemme kysymysten ja ehdotusten avulla auttaa heitä löytämään tasapainon omassa kirjoittamisessaan ja toisaalta oman äänensä erilaisten vaatimusten ristipaineessa. Tasapainoilu vaatii kaikilta osapuolilta harjoittelua ja avointa dialogia: usein monenlaiset näkemykset tekstistä vain rikastuttavat ja kehittävät sitä.