Puhuminen, kirjoittaminen ja lukeminen ovat olennainen osa jokapäiväistä elämäämme, jossa kieli on ensisijainen ilmaisun ja viestinnän välineemme. Käyttämämme sanat muokkaavat ja vatkaavat uskomuksiamme ja ohjaavat käyttäytymistämme. Jotkut jopa esittävät, että ne luovat koko tuntemamme maailman ja sen monet todellisuudet.

Sanojen voima syntyy tunnereaktioistamme, kun luemme, puhumme tai kuulemme niitä. Tunnereaktio puolestaan muodostuu ajasta, paikasta sekä aikaisemmista kokemuksistamme. Tietyt sanat voivat sopia joihinkin tilanteisiin, kun taas toisissa tilanteissa ne voivat synnyttää pelkoa ja jopa suoranaista pakokauhua.

Voit testata tätä huudahtamalla sanan ”palaa” leirinuotiolla, uudenvuoden aattona ja työpaikan pikkujouluissa. Takaan sinulle, että saat kolme hyvin erilaista, mutta silti emotionaalista vastausta, jotka kertovat paitsi kuulijan aikaisemmista kokemuksista myös tilanteesta, jossa he kuulevat kyseisen sanan.

Sanat sisältävät piilomerkityksiä

Mihin tahansa viestiin voidaan lisätä tai piilottaa kulttuurillisia allegorioita ja kategorioita, kielten käsitteitä, kielikuvia ja valtasuhteita korostavia nyansseja. Toisinaan sitä tapahtuu jopa täysin tiedostamatta, koska lauseiden tapaan myös sanat ovat väkisinkin aspektisia, relationaalisia ja perspektiivisiä (Karvonen 1998).

Aspektisuudella tarkoitetaan jonkin tietyn asian korostamista, joka tapahtuu usein jonkin toisen asian kustannuksella. Se liittyy läheisesti retoriseen suostutteluun ja vaikuttamiseen. Relationaalisuudella puolestaan tarkoitetaan asioiden välisiä suhteita eli assosiaatioita, kuten esimerkiksi kytköksiä, samankaltaisuuksia ja vuorovaikutuksia.

Suomalaiset esimerkiksi assosioivat sanan mökki järveen, kalastukseen, kesään, luontoon, vapaa-aikaan ja veneilyyn. Mieleen tulee myös luonnonmukaisia värejä. Yleisten assosiaatioiden lisäksi sanat nostavat pintaan yksilön henkilökohtaisia kokemuksia ja muistoja. Ehkä mökistä syntyi perintöriita?

Perspektiivisyys taas tarkoittaa näkökulmaa eli kenen tai minkä näkökulmasta asiat esitetään, ja kenen asialle haetaan vaikuttavuutta. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, ettei viestinnän tavoitteena ole koskaan esittää asioita objektiivisesti, vaan nimenomaan viestivän organisaation subjektiivisesta näkökulmasta.

Kaikki sanat eivät ole saman arvoisia

Kaikki sanat eivät ole saman arvoisia. Jotkut sanat ovat vahvempia kuin toiset, ja ovat siten alttiimpia herättämään tunnepohjaisia reaktioita. Esimerkiksi sanasta ”muutos” syntyvät assosiaatiot jakautuvat tasaisemmin positiivisiin ja negatiivisiin assosiaatioihin. Samalla ne ovat subjektiivisempia ja tunnepohjaisempia kuin mainitsemassani mökissä.

Ehkä sana tuo mieleen jonkin traumaperäisen kokemuksen, kuten esimerkiksi avioeron tai työttömyyden. Tai kenties henkilö kokee oman positionsa organisaatiossa uhatuksi, jolloin sana laukaisee hänen puolustusmekanisminsa. Kokemukset voivat myös olla positiivisia ja liittyä esimerkiksi uuteen alkuun, hyvinvointiin ja alanvaihtoon.

Suurelle joukolle viestittäessä on sula mahdottomuus huomioida jokaisen subjektiiviset kokemukset, jonka vuoksi varsinkin organisaation uudistuksista tai kriisitilanteista viestittäessä on suotavaa olla tarkkana, millaisia sanoja viestissään käyttää. Liian vahvat sanat herättävät lisää kysymyksiä ja saattavat lisätä yleistä huolestuneisuutta entisestään.

Mitä paremmin viestijä ymmärtää sanojen voimasuhteita ja ihmisen mieltä ja käyttäytymistä, sitä paremmin hän pystyy reflektoimaan inhimillisiä kokemuksia ja muokkaamaan ihmisten mielipiteitä. Toisin sanoen, sitä vakuuttavampaa ja tehokkaampaa hänen viestintänsä on. Pelkästään tämän luulisi olevan tarpeeksi hyvä syy sanojen voimasuhteiden pohtimiseen.

Kuva: www.shutterstock.com