Siirry sisältöön
Viestintä ja markkinointi
Asiantuntijuus ja tiedon rajat

Mitä voimme odottaa tieteentekijöiltä, on taitoa sanoittaa jo tiedossa olevat asiat tarpeeksi selkeästi, jotta me maallikotkin ymmärrämme, missä mennään.

Kirjoittajat:

Anna Hermiö

viestinnän asiantuntija
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 28.05.2020

Me suomalaiset luotamme tieteeseen, tutkimukseen ja tunnustettuihin asiantuntijoihin. Näin ainakin uusimman Tiedebarometrin mukaan. Koronakeväänä luottamuksemme tällaiseen asiantuntijatietoon on kuitenkin joutunut kovalle koetukselle.

Koronan myötä elämme tilanteessa, jossa kenelläkään ei ole varmoja vastauksia. Ainoa oikea vastaus moneen kysymykseen on ”En tiedä”. Tämän vastauksen ovat joutuneet antamaan asiantuntijat, poliitikot ja viranomaiset – juuri ne, joilta tänä poikkeusaikana odotamme selviä vastauksia, tarkkoja ohjeita ja perusteltuja näkemyksiä. Toisaalta olemme myös saaneet huomata, että edes ylimmillä asiantuntijatasoilla ei välttämättä löydy samanmielisyyttä monia maallikoita polttavissa kysymyksissä. Tai vaikka löytyisikin, ovat kysymykset ja niiden vastaukset usein niin monimutkaisia, että maallikoille tulee vaikutelma erimielisyydestä.

Vaikka vastauksia ei ole tai ne eivät ole niin mustavalkoisia kuin toivoisimme, niiden tarve on entistäkin kovempi. Tarvitaan selityksiä, syitä, järjestystä, totuutta. Ylipäänsä jotain tolkkua tähän kaikkeen. Kun luotetulla taholla eli tieteellä ei olekaan antaa meille vastauksia, erilaiset vaihtoehtoiset selitykset ja salaliittoteoriat ovat alkaneet vahvistua. Samalla tavalla eriävät mielipiteet ovat saaneet monet turhautumaan ja ehkä jopa epäilemään asiantuntijoiden osaamista.

Tieteellä ja asiantuntijuudellakin on rajansa. Koronavirus on tehnyt näkyväksi sen, että paljon on vielä sellaista, jota tiede ei tunne eikä voi selittää. Tieteen rajallisuuden ymmärtäminen ei suinkaan tarkoita, että luottamuksemme tieteeseen olisi valheellista. Tieteellisellä tiedolla ja tutkimuksella on arvonsa ja paikkansa, vaikka monta mysteeriä on edelleen selvittämättä.

Meidän on siis opittava sietämään epätietoisuutta, keskeneräisyyttä, joskus myös ristiriitaisuutta. Jokin totena pidetty asia saattaa myöhemmin osoittautua vääräksi, kun asiaa tutkitaan lisää. Tieteellinen tieto kumuloituu ja korjaa itse itseään.

Mitä voimme odottaa tieteentekijöiltä, on taitoa sanoittaa jo tiedossa olevat asiat tarpeeksi selkeästi, jotta me maallikotkin ymmärrämme, missä mennään. Tai vähintään kertoa selkeästi, jos yksinkertaista vastausta ei ole saatavilla. Epävarmuudessa eläminen on kaikille vaikeaa, mutta tieteentekijät voivat omalla toiminnallaan helpottaa tätä epävarmuutta ja hämmennystä. Tämä lisää luottamusta asiantuntijoihin ja ennen kaikkea madaltaa aitaa heidän ja meidän maallikoiden välillä.