Toisin kuin tieteellisessä tekstissä, blogitekstissä kirjoittajan persoona saa näkyä. Tekstilaji sallii sen, melkeinpä edellyttää sitä, vaikka tieteellisen tekstin lailla kirjoittaja kertoisikin omasta erikoisosaamisestaan oman alansa asiantuntijana.

Miksi persoonan sitten pitäisi näkyä? Siksi, että lukijasta on paljon kiinnostavampaa ja antoisampaa lukea tekstiä, joka on kirjoitettu ikään kuin ihmiseltä ihmiselle. Tällaisesta tekstistä ei jää vaikutelmaa, jossa kasvoton asiantuntija puhuisi kasvottomalle yleisölle.

Eri asia kuitenkin on, millä tavoin persoona tekstissä näkyy. Tässä tullaankin jo sen kysymyksen ääreen, missä määrin kukin haluaa tuoda omaa persoonaansa esiin. Joku saattaa olla luonteeltaan hyvin avoin: hänelle ei tuota ongelmia kertoa taustastaan, itsestään, harrastuksistaan tai ajatuksistaan. Joku toinen saattaa taas olla hyvin vaitonainen asioista, jotka kuuluvat hänen määrittelemäänsä yksityiseen alueeseen. Näitä rajoja on syytä kunnioittaa, menevätpä ne sitten missä kohtaa tahansa.

Kirjoittajalla on onneksi lukuisia eri keinoja, joilla omaa itseä voi tuoda tekstiin ja joilla tekstin kiinnostavuus lisääntyy – ilman että omaa yksityisyyden rajaa tarvitsisi rikkoa tai edes venyttää. Tässä muutamia neuvoja:

Tule lähelle lukijan arkea. Kuljetko töihin bussilla, junalla tai autolla, ehkä kävellen? Oletko tehnyt työmatkallasi havaintoja, jotka liittyvät omaan aiheeseesi? Kerro lukijalle, että kuulit junassa tällaisen keskustelun, kerro että näit yllättävän tilanteen, kerro että ajaessasi usein mietit omaa tutkimustasi. Osoita verhotusti, että olet samanlainen kuin lukijasi: sinullakin on päivittäiset rutiinisi – olet ehkä samassa bussissa lukijasi kanssa ja havainnoitte samoja asioita.

Kerro, että olet oppinut jotain. Asiantuntijan ja niin sanotun maallikkolukijan asemat ovat yleensä selvät: asiantuntija tietää aiheestaan enemmän kuin lukija. Siksi lukijasta voi olla hyvinkin lohduttavaa kuulla asiantuntijan omasta oppimisesta. Miten hänen käsityksensä ovat muuttuneet? Mitä hän on oivaltanut? Missä tilanteessa tämä tapahtui, mikä siihen johti? Näin tulet taas asiantuntijana lukijaa lähemmäs – asetut oppijan asemaan.

Ota tunnetta mukaan. Monesti ajatellaan, että asiateksteissä ei puhuta tunteista, elleivät ne ole juuri tutkimuksen kohteena. Blogiteksti haastaa tätä ajattelua. Tutkitusta tiedosta kertomiseen voi liittää tunteita, riippuu pelkästään siitä, millä tavalla sen tekee. Onko ehkä niin, että koko tutkimus on saanut alkunsa jostain tunteesta? Oletko ollut tyytymätön johonkin, hämmentynyt jostakin, ehkä jopa peloissasi? Mitä tapahtumia se on saanut liikkeelle? Hienovarainenkin viittaus riittää. Tunteet jos mitkä ovat kädenojennus lukijalle: meitä on kaksi samanlaista tämän tekstin äärellä.