Asiantuntija on aina asiantuntija – on hän somessa tai ei. Somen puuttuminen yhtälöstä merkitsee kuitenkin sitä, että vaikka asiantuntija kerää maileja mittariin, kukaan ei välttämättä tiedä hänen osaamisensa todellista laajuutta.

Viesti asiantuntija, viesti! -kehotukset ja ihmiseltä ihmiselle -fraasit – vaikka totta olisivatkin – eivät välttämättä kuitenkaan vielä kerro asiantuntijalle, miksi hänen kannattaisi sukeltaa someviidakkoon tai ylipäätään kurkottaa kohti laajempia yleisöjä. Onkin oleellista, että asiantuntijoiden motivoinnissa lähdetään liikkeelle heidän omista tavoitteistaan ja somesta saatavista hyödyistä. Mutta mitä nämä hyödyt oikeastaan ovat?

Somen lonkerot ulottuvat laajalle

Asiantuntijan näkökulmasta somen ehdoton valtti on sen tavoittavuus. Somessa asiantuntija pystyy löytämään huomattavasti suuremman yleisön kuin, mitä hän reaalimaailmassa löytäisi. Kun ennen asiantuntijan tuottaman sisällön pariin päätyi lähinnä jo ennestään asiasta kiinnostuneita, nyt niitä voivat kuluttaa myös ne, joilla ei ole niille suoranaista tarvetta.

Sosiaalinen media onkin ennen kaikkea väylä verkostoitumiseen ja vaikuttamiseen. Se tarjoaa mahdollisuuden tavoittaa saman henkisiä ihmisiä, mikä tekee vuorovaikutuksesta helppoa. Toisaalta se on myös kanava, jossa asiantuntijalla on tilaisuus löytää entistä heterogeenisempi verkosto ja testailla omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan.

Dialogi, keskustelujen käynnistäminen ja mielipiteiden kysyminen antaa asiantuntijalle mahdollisuuden syventää omaa asiantuntijuutta ja vuorovaikutustaitoja. Se voi kannustaa häntä myös katsomaan asiaa uudesta näkökulmasta sekä kehittää osaamista muun muassa keskustelemalla. Somessa asiantuntijan on mahdollista käydä keskustelua tuttujen ja tuntemattomien asiantuntijoiden ja vertaisten kanssa niistä aiheista, jotka itseä kiehtovat.

Somettava asiantuntija osoittaa keskustelun suunnan

Sosiaalisen median nopeus, yllätyksellisyys sekä ajasta ja paikasta riippumattomuus avaa oven toiseen asiantuntijaulottuvuuteen. Se voi olla asiantuntijalle kanava, jossa hän voi saada inspiraatiota omaan työhönsä tai toisaalta innostaa muita. Parhaimmillaan innostus leviää: joku keksii ratkaisun ongelmaansa tai asiantuntija pystyy sparraamaan omaa ajatuksenkulkuaan. Asiantuntijat voivat näin toimia toisilleen suunnannäyttäjinä tai ajatusjohtajina.

Asiantuntijan kannattaa siis orientointua kannustamaan, innostamaan ja kertomaan omia näkemyksiään rohkeasti muille – näin muut oppivat tuntemaan henkilön paitsi ihmisenä myös asiantuntijana. Tämä kaikki vaatii rohkeutta tulla esiin omalla nimellä ja kasvoilla. Loppujen lopuksi siitä on kuitenkin hyötyä niin organisaatiolle ja verkostoille kuin asiantuntijalle itselleen.

---