Uutinen delfiineistä, jotka uivat Venetsian kanaaleissa, lämmitti ja lähensi ihmisiä sekä loi uskoa hyvästä elämästä ja paremmasta maailmasta maaliskuussa 2020.

Uutinen oli todennäköisesti ankka, josta emme sen jälkeen ole kuulleet mitään, mutta toivo ja unelma kauniista maailmasta, puhtaasta luonnosta sekä hyvästä elämästä jäivät kytemään.

Miksi saastutamme? 

Kestävä elämä on vaikeaa. Yhteiskunnan rakenteet tukevat kestämättömiä arkisia valintoja. Tarvitaan sellaisia politiikan toimia, joilla kestävä elämä on sitä helpointa elämää yhteiskunnassa.
 
Lajimme on antanut itselleen nimen, joka tarkoittaa viisasta ihmistä – homo sapiens. Mutta kuinka viisas tämä olento lopulta on? Riittävän viisas orjuuttaakseen luonnon alamaisekseen. Mutta ei vielä riittävän viisas ymmärtääkseen, että lajin oma tulevaisuus – eloonjääminen luonnon jatkuvassa kiertokulussa – riippuu täysin siitä, miten tämä laji oppii elämään tasapainossa luonnon kanssa. Miten löytää sellainen ekologinen lokero, joka on sopivan muotoinen ja kokoinen siten, että se antaa tilan muillekin lajeille. 

Miksi sijoitamme vastuuttomasti?  

Olemme tottuneet ajattelemaan, että hyvä elämä on vaurauden maksimointia. Tavoittelemme rahavirtojen lisäämistä, vaikka vaivihkaa olemme jo havahtumassa siihen, että hyvinvointi muodostuu pääasiassa niistä asioista, joita bruttokansantuote ei huomioi. Aineettomat asiat tekevät elämästä elämisen arvoista eikä niiden lisääminen ole keltään pois. Mikä on esimerkiksi elämänilon hinta?
 
Homo sapiens on oppinut siihen, että talous kasvaa jatkuvasti ja näin myös sijoitusten arvo kasvaa loputtomasti. Mutta tätä ei planeettamme kestä. Pitäisi oppia vielä lisää. Ei enemmän, vaan erilainen läksy kuin tähän saakka. Pitäisi oppia, että mikään kasvu ei ole rajatonta. Sijoituksetkaan eivät tuota hyvää elämää, elleivät ne ole kestävällä pohjalla.

Miksi kohtelemme toisiamme huonosti? 

Olemme oppineet, että kilpailun avulla kiritämme toisiamme ja päädymme parhaimpiin lopputulemiin. Kilpailullisuus lävistää elämäämme yhä enemmän. Jokailtaiset television ”pudotusohjelmat” ovat yksi esimerkki tästä. Kilpailun ideana on valita voittajat ja häviäjät. Kilpailemme toisemme voimattomiksi. Olemme unohtaneet, että minun täydeksi ihmiseksi tulemiseni edellyttää sitä, että autan sinua kasvamaan täyteen ihmisyyteen. Minua ei ole olemassa ilman sinua.
 
Yksi syy siihen, miksi kohtelee toisia huonosti, on kokemus omasta huonoudesta, osattomuudesta. Kokemus siitä, että ei tule kuulluksi. Että on poljettu maahan, nitistetty. Siitä kasvaa viha, joka kohdistuu hallitsemattomasti muihin – myös niihin, jotka eivät ole pahuutta tehneet.
 
Tarve tulla tunnustetuksi arvokkaana ja ainutlaatuisena on ihmisen perustarve. Se on ehto sille, että voi ihmisenä vapauttaa parhaan potentiaalinsa, tulla niin hyväksi ihmiseksi kuin mahdollista. Tulla siksi, mitä kauneimmillaan on.  
 

Blogiteksti liittyy OKM-rahoitteiseen KESTO-hankkeeseen, jossa tutkimme ja kehitämme eettistä kestävyysosaamista korkeakoulu- ja yrityskontekstissa.

Annica Isacsson toimii Haaga-Heliassa vaikuttavan ammatillisen pedagogiikan tutkimusaluejohtajana
Arto E. Salonen on apulaisprofessori Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella
Hannu L.T. Heikkinen toimii Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksessa koulutuksen ja työelämän professorina