”En halua, että olette toiveikkaita, haluan, että panikoitte”, totesi 16-vuotias ilmastoaktivisti Greta Thunberg. Hän puhui tammikuussa 2019 Maailman talousfoorumissa (WEF) Sveitsin Davosissa ja puheessaan ”Our house is on fire” toi julki sen, mitä moni hänen ikäisensä, vasta aikuisuuteen astuva ajattelee.

Thunberg on oikeassa: hyssyttelyyn ei ole varaa. Aikaikkuna suunnanmuutokseen on jäämässä YK:n ilmastopaneelin (IPCC) mukaan pieneksi. Sen takana on laaja joukko tiedemiehiä ja vaikuttava määrä tutkimusdataa. Olemme turmelleet pitkään ja surutta ainoaa ulottuvisamme olevaa planeettaa, jota ihminen voi asuttaa. Mitä siis voimme tehdä koulutusorganisaationa, kouluttajina, kasvattajina, ihmisinä?

Onko meistä ilmastokirurgeiksi?

Jos kuitenkin jättäisimme panikoinnin syrjään ja ottaisimme yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä ja eri asioiden asiantuntijoina ”ilmastokirurgin” roolin: kylmän, ammattimaisen, eettisesti kestävän ja realistisen. ”Tämä potilas on tuskin pelastettavissa, mutta olen taitava ja näen, että käsissäni hänellä on vielä hyvät mahdollisuudet.” Tuolloinkin joudumme kollektiivisesti sietämään monta epämiellyttävää päätöstä ja rajausta omassa elämässämme, mutta eikö kuitenkin olisi järkevää, että tekisimme heti kaikki ne teot, joiden hinta on mahdollisimman pieni? Bisneksessä puhutaan matalalla riippuvasta hedelmistä. Järkevää on ajatella, että poimitaan nyt ainakin ne helposti poimittavat hedelmät, jos emme muuta osaa tai viitsi tehdä.

Kiertotalous on hyvä veikkaus ”matalalla riippuvaksi hedelmäksi”. Siirtyminen kiertotalouteen ei ole helppo polku, mutta päinvastoin kun monet muut näkyvissä olevat keinot, se ei ensisijaisesti vaadi meitä luopumaan mistään. Sen sijaan se vaatii uutta kollektiivista mindsettiä. Se vaatii teknisiä ja sosiaalisia innovaatioita, lainsäädäntöä ja ohjausta. Se vaatii uusia globaaleita ja paikallisia arvoketjuja, joissa pyritään vähentämään tai jopa luopumaan neitseellisten raaka-aineiden tarpeesta ja hyödyntämään maksimaalisen hyvin jo käyttöön otetut luonnonvarat. Se vaatii tutkimustuloksia ja kriittistä ajattelua ja kaiken, myös kiertotalouden ratkaisuiden kriittistä tarkastelua. Se vaatii tutkimusdataa ja hyvää viestintää.

Palkinto on lupaava: jos onnistumme muutamaan lineaarisen systeemimme kiertävään, luonto säästyy. Kun luonto voi paremmin, maapallon kyky uusiutua ja esim. sitoa hiiltä paranee. Toisaalta kiertotalous utopiana lupaa myös, että käytämme vähemmän energiaa hyödyntämällä jo käytössä olevia resursseja, olkoonkin, että tähän pääsemiseksi on suunniteltava monia uudenlaisia elinkaaria ja ratkaistava lukemattomia mikrologistisia haasteita.

Koulutus on jälleen ytimessä

Muutos yhteisössä on aina myös koulutuskysymys. Edellä kuvatussa muutoksessa lineaarisesta suljettuihin kiertoihin koulutus on oleellinen moottori. Suomen ammattikorkeakoulut ovat mukana muutoksessa. Käynnissä on useita prosesseja ja hankkeita, joissa ammattikorkeakoulujen roolia muutoksessa kohti kiertotaloutta kirkastetaan. Haaga-Helialla on rooli useassa projektissa, jossa haetaan kestävämpää talousjärjestelmää tai sen osaa. Tuloksina synty uutta materiaalia, uutta osaamista, uusia tapoja työskennellä yhdessä muiden organisaatioiden kanssa, uusia verkostoja ja mikä tärkeintä, lopulta uusia nuoria asiantuntijoita, joilla on muutokseen tarvittava mindsetti ja osaamista.

---

Kirjoittaja on mukana OKM:n rahoittamassa hankkeessa ”KiertotalousAMK” ja haluaa arkisessa työssään haluaa vastata globaaliin haasteeseen.