Muutoksen tarve työelämässä on tuttu tunne. Mutta mikä on se kynnys, joka estää tekemästä muutoksesta konkretiaa? Mikä meitä pidättelee? Näitä kysymyksiä olen tarkastellut Master-opiskelijoiden ja Work&Study Fast Trackin osallistujien kanssa. Yhteistä heille on kokemus muutoksen tarpeesta arjessaan.

Usein kun tunnistamme ja nimeämme vahvuuksia opiskelijoiden kanssa, jokin osaaminen tai taito, jota opiskelija ei pääse nykyisellään toteuttamaan, nostaa päätään. Näitä voivat olla esimerkiksi hyvät tiimityötaidot, esimiestaidot tai yrittäjyysosaaminen. Joskus taas oma sisäinen palo voi liittyä johonkin, jota ei ole rohjennut kokeilla työelämässä, kuten kansainväliset tehtävät, tietoturva tai palvelumuotoilu.

Muutoksen tarve konkreettiseksi tavoitteeksi

Kun muutoksen tarve on tarkennettu, voi alkaa miettiä, millaisen tavoitteen siitä voisi itselleen asettaa. Tavoite voi olla esimerkiksi tällainen: ”Haluan siirtyä organisaatiossani edistämään kansainvälisyyttä.”

Mitä vahvuuksien kirjosta minulla on jo olemassa? Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sosiaalisuutta, työkokemusta, koulutusta, harrastustoimintaa, elämänkokemusta, arvomaailmaa, kulttuurienymmärrystä, lähimmäisten tukea.

Mitä uutta tarvitsen? Ehkä tavoitteeseen pääsy vaatii kansainvälisten suhteiden opiskelua, harrastamista monikulttuurisessa ympäristössä, kielitaidon kohennusta tai uusia verkostoja luomista.

Unelmaa on pureskellessa sitä saattaa huomata, että varsinainen este on rohkeuden tai sinnikkyyden puute lähteä kohti tavoitetta. Tarvitaan omia piilevä voimavaroja, uutta asennetta, rohkeutta ajatella uudella tavalla ja ehkä kanttia kokeilla rajoja mukavuusalueen ulkopuolelta.

Urheilijoille tyypillinen mielikuvaharjoittelu voi auttaa

Terhi Lehtoviita on psyykkinen valmentaja ja urheilupsykologian asiantuntija, joka luotsaa huippu-urheilijoita käyttäen mielikuvaharjoittelua yhtenä työkaluna. Harjoituksessa Lehtoviita pyytää urheilijaa kuvailemaan mahdollisimman tarkasti kaiken, mitä suorituksessa konkreettisesti tapahtuu.

Jokainen hetki käydään yksityiskohtaisesti läpi, ja pyritään saamaan vahva ymmärrys ja tunne siitä, mitä suorituksen aikana tapahtuu. Apuna voidaan käyttää esimerkiksi musiikkia, jotta aidon tunnelman kokeminen voimistuu. Pikkuhiljaa mielikuva vastaa tarkalleen fyysistä suoritusta.

Mielikuvaharjoittelussakin tarvitaan toistoa

Olemme kokeilleet ryhmissäni mielikuvaharjoituksia. Ohjattavat matkaavat mielikuvissaan tulevaisuuteen, jossa kukin on jo tavoitteessaan. Miltä tuntuu olla rohkea? Miltä tavoitteessa oleminen näyttää ja tuntuu?

Mielikuvaharjoituksia on erilaisia, ja yleensä ne toimivat sitä tehokkaammin, mitä useammin niitä tekee ja mitä vahvemmin ne pystyy tunnetasolla kokemaan. Säännöllisellä mielikuvaharjoittelulla voi kehittää omia vahvuuksiaan ja valjastaa niitä käyttöön omien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Osa ohjattavista on kokenut mielikuvaharjoitukset luonteviksi, toiset vaikeammiksi. Ensipalaute harjoituksista on kuitenkin ollut myönteistä. Jäänkin innolla odottamaan, saanko kuulla niiden vaikutuksesta ohjattavien arkeen vielä myöhemmin.