Puhe turvallisuudesta voi näyttäytyä jäsentymättömänä kokonaisuutena, josta on vaikea saada otetta. Tässä blogissa turvallisuus tarkoittaa ennen kaikkea olotilaa, jossa ei tarvitse pelätä.

Työkykytalo-malli kuvaa voimavarojen tärkeyttä

Työkyvyssä on nykykäsityksen mukaan kyse työn ja ihmisen voimavarojen välisestä suhteesta. Työkykyä voi tarkastella niin sanotun työkykytalo-mallin avulla (ks. Ilmarinen, 2020). Mallin mukaan tavoitteena on, että työn ja voimavarojen välillä vallitsee mahdollisimman hyvä tasapaino.

Työkykytalon kolme alinta kerrosta koostuvat työntekijän voimavaroista. Ensimmäisen kerroksen muodostavat terveys ja toimintakyky. Ne ovat työkyvyn tukipilareita.

Toinen kerros koostuu osaamisesta. Kolmas kerros ovat arvot, asenteet ja motivaatio. Ylin eli neljäs kerros kuvaa työpaikan toimintaympäristöä, josta työnantaja eli esimiehet vastaavat.

Toimintakyky on tapana jakaa fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen ulottuvuuteen täydennettynä vielä kognitiivisella toimintakyvyllä.
Vastuu kokonaisuuden toimimisesta on sekä työntekijällä että työnantajalla.

Ylimpään kerrokseen kuuluvat työpaikan toimintaympäristön fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset ulottuvuudet. Koska toimintaympäristö muodostuu kuitenkin yksilöistä, ovat jokaisen henkilökohtaiset voimavarat sen olennainen perusta.

Esimerkiksi erityisammattioppilaitoksissa voi olla tärkeää tukea joidenkin oppilaiden toimintakykyä, jotta opiskelu- tai työkyky säilyisivät.

Turvallisuus ja opiskelukyky liittyvät yhteen

Samaan tapaan kuin käsittelemme työkykyä välineenä selkiyttämään sitä, mitä voimme työpaikan toimintaympäristössä tehdä, voimme käsitellä oppilaitoksen turvallisuutta opiskelukyvyn käsitteen avulla.

Vanha sanonta kuuluu, että koulu on lasten työtä. Tämän analogian mukaisesti voimme päätellä, että opiskelukyky on opiskelijan työkykyä. Työkykyä ja opiskelukykyä on siis hedelmällistä paikoin yhdistää turvallisuuden kontekstissa, koska oppilaitoksen yhteisö muodostuu sekä oppilaitoksen henkilökunnasta että opiskelijoista.

Työn ja vapaa-ajan ero on hämärtynyt korona-aikana

Tällä hetkellä sekä opiskelu että oppilaitosten henkilökunnan työnteko ovat siirtyneet muualla kuin oppilaitoksissa tapahtuvaksi. Opiskelu ja työnteko on nyt virtuaalista. Tämä luo tarpeen pohtia niin työnteon kuin opiskelunkin turvallisuuskysymyksiä uusista näkökulmista.

Opettaja on nyt opiskelijan kanssa samassa tilanteessa, jossa työ- ja opiskelupaikan ero vapaa-aikaan ja kotiin on ennen näkemättömällä tavalla hämärtynyt. Löydämme tunnereaktioiden kautta itsestämme uusia puolia, aivan kuten opiskelijatkin.

Opiskelijoiden itseohjautuvuudesta puhutaan tällä hetkellä paljon mediassa. Itseohjautuvuuden pallo on myös opettajilla uudella tavalla. Työn tekemisessä tapahtunut siirtymä edellyttää uudenlaista ohjausta ja johtamista. Siinä on paljon hyvää. Työkyvyn ja täten myös turvallisuuden kannalta muutoksessa on kuitenkin paljon tutkimatonta aluetta niin henkilökunnalle kuin johdollekin. On toivottavaa, että kyse ei ole niin sanotusta ”ei kenenkään maasta”, vaan yhteistuumin huolehdittavasta turvallisesta toimintaympäristöstä.

Lähde:

Ilmarinen, J. (2020). Työkykymalli.