Siirry sisältöön
Työelämä
Töissähän sitä oppii

Yliopistotutkinto ei valmentanut käytännön työhön, mutta kehitti ajatteluani ja nyt voin täydentää teoreettista tietämystäni käytännön kokemuksella, kirjoittaa Meri Pöyhönen matkastaan kohti viestinnän ammattilaisuutta.

Julkaistu : 21.12.2021

Haaga-Helia avaa ovet työelämään – näin kävi kirjaimellisesti minullekin. Pääsin syksyksi 2021 Haaga-Heliaan viestinnän harjoittelijaksi Palvelukokemusten laboratorio LAB8:in, ja ilokseni saan jatkaa keväällä projektikoordinaattorin ja viestijän roolissa.

Opiskelin yliopistossa pääaineena ranskaa ja sivuaineena viestintää, joskin opiskelu tiedekorkeakoulussa jää melko teoreettiselle tasolle ja käytännön asioita ei käsitelty juuri lainkaan.

Tiedän kyllä, mitä on medioituminen, miten huomiotalouden logiikka toimii ja mikä on Shannonin lineaarinen prosessimalli, mutta yhtäkään tiedotetta tai viestintäsuunnitelmaa en ollut koskaan tehnyt. Eipä tuo haitannut; jokainen on joskus uransa alussa ja töissähän sitä oppii. Kynäilijää tähän pestiin kaivattiin ja kyllä minulla kynä kädessä pysyy.

LAB8:ssa kynäiltävää riittää

Intensiivinen perehdytys alkoi jo ensimmäisellä viikolla. Pääsin heti ”kädet savessa” töihin, kun aloimme työstää, taittaa ja kääntää hospitality-alan trendiraporttia, joita LAB8 julkaisee kvartaaleittain.

LAB8 on Haaga-Heliassa toimiva palvelukokemusten ja palvelumuotoilun laboratorio, jossa muotoillaan elämyksiä ja palveluita, koulutetaan palveluliiketoiminnan saloihin ja tehdään tutkimusta. LAB8 auttoi esimerkiksi vuonna 2019 Helsingin Musiikkitaloa saamaan sen arvot elämään palveluissaan ja vuonna 2020 se valittiin kehittämään Espoon palvelumuotoilua – muutaman esimerkin yli 100 palvelumuotoiluprojektin joukosta mainitakseni. Viestittävää ja harjoiteltavaa siis riittää.

Asiantuntijaidentiteetti rakentumassa

Juttelin eräälle työkaverille, ja vitsailin kavahtavani, kun minuun viitataan ”viestinnän asiantuntijana” tai ”ammattilaisena”. Hän sanoi minulle, että kannattaa miettiä, mistä tuo reaktio johtuu. Mietin asiaa.

Kenties se kumpuaa siitä, että koen asiantuntijaidentiteettini olevan vasta rakentumassa. Kovaa vauhtia se kyllä rakentuukin. Olen päässyt työhön kiinni ja saan lisäksi arjessani seurata haagahelialaisten kollegojen asiantuntijatyötä ja oppia heiltä.

Yliopistotutkinto ei valmentanut käytännön työhön, mutta kehitti ajatteluani ja nyt voin täydentää teoreettista tietämystäni käytännön kokemuksella. Välillä huomaan miltei kadehtivani sitä, miten käytännönläheistä opetus tuntuu AMK:ssa olevan. Opiskelijat pääsevät mukaan projekteihin ja työelämäorientoituneisuus näkyy kursseilla konkreettisesti. Olisikohan sittenkin pitänyt yliopiston sijaan valita AMK?

Minulle Haaga-Helia on sekä avannut ovet työelämään että tarjonnut loistavat puitteet asiantuntijuuteni kehittämiseen.