Itseohjautuvuuden huumassa näkyvyys kollegojen työhön on hämärtynyt. Olemme oppineet johtamaan omaa työskentelyämme ilman välitöntä ohjausta esihenkilöltä tai tukea kollegalta. Työmme sisältö on ainakin näennäisesti melko selvä ja monet tehtävistä on mahdollista toteuttaa täysin itsenäisesti.

Tapaamme kollegoita ennalta sovituissa tapaamisissa, ratkaisemme asioita ja teemme yhteisiä asioita koskevia päätöksiä. Mutta tiedämmekö mistä heidän itsenäiset tehtävät syntyvät? Tunnistamme nimetyt vastuut, mutta osaammeko käytännön tasolla sanoa mitä kaikkea kollega tekee (tai ei tee)?

Pitkän etätyöjakson seurauksena olemme aiempaa useammin tyytyneet arveluihin kollegojemme työstä. Samalla olemme saattaneet kirjallisesti avata eri tehtävien yksityiskohtaista sisältöä, jotta työ konkretisoituisi muille. Harva kuitenkaan jaksaa perehtyä kollegojen työhön tehtävätarkkuudella, vaan helpompaa olisi nähdä mitä toinen tekee.

Toimiminen oletusten varassa on hämmentävää

Master-ryhmässä huomasimme toimivamme joissain asioissa oletusten varassa ja nämä aiheuttivat hämmentäviä tilanteita. Pelkkä yhteinen tavoite ei riittänyt yhteiseen ymmärrykseen tai tekemiseen asioista.

Huhtikuussa 2022 kokoonnuimme tarkastelemaan opiskelijan opintopolun vaiheita simulaatiopelin muodossa. Simulaatiopeli ei vastaa perinteistä peliä, jossa tavoitellaan voittoa tai oivaltavaa ratkaisua, vaan simulaatio toimi tilanteiden havainnollistajana eri toimijoiden näkökulmasta. Simulaatio viittaa siihen, että menetelmällä jäljitellään työpaikan todellista tai suunniteltua työprosessia. Sana peli viittaa roolipeliin, jossa on pelaajia ja havainnoijia. (Forssén 2022.)

Tunnistimme opiskelijan polusta neljä keskeistä vaihetta, joita käsittelimme yhdessä koko ryhmän kanssa. Master-ryhmän pelissä oli kuusi roolia: suunnittelija, opinto-ohjaaja, opettaja, suuntautumisesta vastaavat (iso ja pieni suuntautuminen) ja tietysti opiskelija. Ne, joilla ei ollut nimettyä roolia saivat toimia pelin havainnoijina ja kirjata huomiolapuille omat kommentit ja kehitysehdotukset.

Pelin neljä teemaa olivat opiskelijan polun keskeisten vaiheiden mukaisesti: opintojen aloitus, opintojaksojen suorittaminen ja opinnäytetyön aloittaminen, opinnäytetyö ja valmistuminen.

Peli alkoi roolien nimeämisellä ja pelin kulun ohjeistamisella. Pelin ohjaaja koordinoi pelin kulkua ja opiskelija konkretisoi kysymyksillään eri vaiheiden käytännön tekemistä. Kaikki pelaajat kommentoivat opiskelijan vaiheita omasta näkökulmasta ja havainnoijat kirjoittivat lapuille omat eriävät kokemukset ja kehitysehdotukset. Erikseen nimetty kirjuri kirjasi kommentit yhteiselle taululle, jolloin kommentit alkoivat muotoutua yhteiseksi kokonaisuudeksi pelin edetessä. Päivän päätteeksi kommentit ja kehitysehdotukset vielä kiteytettiin pienryhmissä toiminnan tavoitteiksi.

Simulaatiopelin avulla itsehjautuvuudesta kohti yhteisöohjautuvuutta

Kolmen tunnin mittainen peli oli eriomainen tapa hahmottaa yhteistä toimintaa opiskelijan näkökulmasta sekä tunnistaa kohtia, joissa toimimme selkeän prosessin mukaisesti ja kohtia, joissa yhteinen ymmärrys puuttuu.

Vaikka simulaatiopelin tavoitteena on lähtökohtaisesti kehittää prosesseja ja yhteistä toimintaa käytännön tasolla, se auttoi myös näkemään ja arvostamaan kollegojen työtä. Simulaatiopeli havainnollisti konkreettisten esimerkkien avulla mitä eri kollegat tekevät osana työtään ja miten tärkeä rooli jokaisella on yhteisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Simulaatio tekee kokonaisuuden kaikille näkyväksi ja vahvistaa keskeistä luottamusta (Forssén 2022).

Miten voisimme tuntea kollegan merkityksen silloinkin, kun pakerramme itsenäisesti oman tehtävän parissa? Ja kysyä kollegalta näkemystä silloinkin, kun ei ole pakko ratkaista ongelmaa välittömästi? Matka itseohjautuvuudesta yhteisöohjautuvuuteen on lyhyt, mutta reittiä on vaikea löytää ilman ryhmän tukea ja luottamusta yhteiseen tekemiseen.

Lähde ja suositus lukupiirikirjaksi oman tiimin kanssa:

Forssén, M-K. 2022. Luottamusteot vahvistavat työyhteisöä, s. 67–135, teoksessa Luottamuskulttuuri – työyhteisön voimavara, Minna-Kaarina Forssén ja Sari Kuusela. Value Books: Helsinki.

Kuva: www.shutterstock.com