Siirry sisältöön
Työelämä
Kotini on linnani – ajatuksia työn ja paikan merkityksestä uudessa ajassa

Uskon, että etäopiskelu ja -työ ovat tulleet jäädäkseen, sillä edes me, jotka olemme joutuneet työskentelemään korona-ajan ahtaudessa, emme halua, että työelämä palaisi paikkariippuvaiseksi, kirjoittaa Ulla Alakangas.

Kirjoittajat:

Julkaistu : 18.12.2020

”Kampuksena koko maailma” julistaa Xamk autoradiossa. Aikaisemmin tällaiseen mainokseen törmääminen olisi tuonut minulle mieleen ideoita itseni kehittämiseen palmurannoilta käsin, mutta nyt se tuo mieleeni Hesarissa esitellyn pariskunnan, joka on muuttanut pandemian, metsäpalojen ja levottomuuksien takia Piilaaksosta Kontiojärvelle. Heille uutta luksusta on mahdollisuus luoda kansainvälistä uraa pellon laidalta etäyhteyksien turvin. Myös maailmalla aina viihtyneet ystäväni haaveilevat yhtäkkiä paluumuutosta Suomeen. Ihaninta olisi kuulemma ostaa oma pieni talo maalta – mitä ihmettä!?

Asiantuntija-arvioiden mukaan koronapandemia, Brexit sekä Kiinan ja Yhdysvaltain kauppasota saattavat olla kääntämässä globalisaatiokehityksen suuntaa kohti aiempaa itsenäisempiä ja omavaraisempia kansallisvaltioita. Hiljattain myös uutisoitiin, että vuosikymmen ajan ulkomaille on lähtenyt enemmän Suomen kansalaisia kuin tänne on tullut takaisin, mutta nyt nekin luvut näyttävät erilaisilta. Ennätyksellisen monet ulkosuomalaiset suunnittelevat ystävieni tapaan paluumuuttoa koti-Suomeen.

Onko maailma siis kääntymässä jotenkin sisäänpäin? Kutistuneelta se ainakin tuntuu näin kotona työskentelyn ja matkustusrajoitusten aikana. Mutta vaikka maailmalla olisi tapahtumassa mitä, työ ja opiskelu eivät tule olemaan paikkaan, aikaan tai tapaan sidottuja. Sen koronavuosi on meille näyttänyt varsin konkreettisesti.

Plussia ja miinuksia

Nyt vuoden lopussa on ollut mielenkiintoista analysoida, miten poikkeusvuosi on vaikuttanut opiskeluinnokkuuteen StartUp Schoolissa. Maaliskuussa koko opetus- ja palvelutarjonta muutettiin pika-aikataululla verkkoon, ja on helpottavaa huomata, että muutoksesta huolimatta opintopistekertymä pysyi edellisvuosien tasolla. Opiskelijat sopeutuivat tilanteeseen, kun tilanne niin vaati.

Koronavuoden aikana Haaga-Heliassa pistettiin myös pystyyn uusi jatkuvan oppimisen kohderyhmälle suunnattu vertaisoppimista korostava Dynamo-ohjelma korkeakoulutetuille muutoksentekijöille. Vuoden kestävän ohjelman virtuaalinen toteutusmuoto ei karkottanut hakijoita vaan päinvastoin halukkaita tulijoita oli jonoksi asti.

Uskon, että etäopiskelu ja -työ ovat tulleet jäädäkseen, sillä edes me, jotka olemme joutuneet työskentelemään korona-ajan ahtaudessa, emme halua, että työelämä palaisi paikkariippuvaiseksi. Mutta vaikka ihminen sopeutuu ja tottuu uuteen, on poikkeusvuosi tuonut mukanaan myös monia haasteitakin. Ihmisiä on ikävä, ergonomia on huonompaa, hyötyliikunta on lähes hävinnyt ja palautuminen saattaa olla vaikeaa.

”Olemme luoneet nykyisen maailman ajattelullamme, joten emme voi muuttaa sitä ilman, että muutamme ajattelutapaamme.” —Albert Einstein

Muuttuneissa olosuhteissa tarvitaan uutta ajattelua ja uusia käytäntöjä. Koteja ei ole alun perin suunniteltu jatkuvaan työskentelyyn, mutta asioita voi kehittää ja niin on alettukin jo tehdä. Taloyhtiöiden yhteisiä tiloja muunnellaan nyt etätyöhön sopiviksi yhteiskäyttötiloiksi ja asuntosuunnittelun uusi trendi on avotilojen sijaan muuntojoustavuus. Turhista työmatkoista luopuminen on ekologista niin luonnon kuin ajankäytön kannaltakin, joten uusien ratkaisujen löytäminen hyödyttää kaikkia.

Uudessa normaalissa tarvitsemme myös uudet normit mielekkääseen ajankäyttöön työn ja vapaan yhdistämisessä. Tulevaisuuden osaajat -viikolla puhunut futuristi Ilkka Halava on ideoinut liikunnallisen kaamossiestan. Halava ehdottaa, että työpäivien jäykkyyttä purettaisiin pysyvästi pitämällä valoisaan aikaan parin tunnin kokouksista vapaa ulkoilujakso. Tämän järkevyyden toden totta allekirjoitan. Kaamosaikana ei ole valoa haaskattavaksi.

Jo vuosia on puhuttu, että digitalisaatio vapauttaa työtä aika- ja paikkariippuvuudesta. Olen aina ajatellut sen tarkoittavan entistä rajattomampaa ja avoimempaa maailmaa. Kukapa olisi arvannut, että kun todellinen paikkariippumattomuuden aika koittaa, se tapahtuu niin, että ihmiset sulkeutuvat koteihin. Jos oikein tarkkaan katsoo, seinällä kiikkuu käsin kirjailtu huoneentaulu sanoen: Borta bra, hemma bäst.

Ulla Alakangas on Haaga-Helia StartUp Schoolissa työskentelevä concept manager, joka päivästä riippuen vihaa tai rakastaa kotona työskentelyä.

Lähteet: