Tulevaisuuksientutkimus on monen mielestä epämääräinen tieteenala, koska mitään eksaktia ei ole tulevasta havaittavissa ja saavutettavissa. Monia tieteilijöitä jopa ihmetyttää, miksi epävarmoja asioita ja ilmiöitä edes tutkitaan, kun todisteita ei ole löydettävissä.

Tulevaisuuksientutkimuksessa puhutaankin ennakoinnista eikä ennustamisesta. Eli keskustelemme, kirjoitamme ja tutkimme huomisen maailmoista, eli siitä, mitä ei vielä ole olemassa. Kuvaamme, arvioimme, analysoimme ja tulkitsemme, mitä jonain hetkenä, jopa pitkällä tulevaisuudessa, tulee tapahtumaan.

Ennustaminen viittaa sanana siihen, että tuleva on varmaa tietoa; tiettynä ajankohtana ilmiöt tapahtuvat ennalta määrätysti. Tulevaisuus on siis jo tiedossa ja on vain ajan kysymys, milloin se tapahtuu.

Ennakointi taas on käsite, jossa tulevaa ei ole määrätty. Sen sijaan on vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia tai skenaarioita siitä, mitä voi tapahtua. On todennäköisiä tulevaisuuksia verrattuna muihin tapahtumiin ja on mahdollisia tulevaisuuksia, jotka ehkä voivat tapahtua.

Tapahtumisen todennäköisyys on riippuvainen muun muassa politiikasta, strategioista, päätöksistä, kuluttajanvalinnoista ja toimenpiteistämme. Kun teemme ”oikeita” valintoja, voimme saada toivottavan tulevaisuuden.

Ennakointi on systemaattista mielikuvittelua

Palveluliiketoiminnassa tulevaisuuden ennakointi perustuu faktojen luotaamiseen, mielikuvitukseen ja intuitioon. Tulevaisuustiedon keruu voidaan tehdä yhdistelemällä järjestelmällisesti kerättyä tietoa ja ei-systemaattisesti havaittuja ilmiöitä. Walt Disney -yrityksessä puhutaankin systemaattisesta mielikuvittelusta (image + engineering = imageneering).

Palveluyritysten kilpailukykyyn vaikuttavia faktoja ovat esimerkiksi megatrendit, trendit ja ilmiöt. Tiedämme varmasti, mitkä suuntaukset vahvistuvat. Hiljaiset signaalit ovat myös tosioita omalla tavallaan. Ne ovat jo näkyvillä, jos niitä osaa katsoa. Niiden kehittymissuunta riippuu ihmisten ja markkinoiden valinnoista.

Tyypillisenä esimerkkinä palveluliiketoiminnan megatrendeistä toimivat ilmastonmuutos ja päästöjen vähentäminen. Ennakointistrategisesti kyse on nykyisten päästöjen mittaamisesta ja vähentävien investointien tekemisestä. Operationaalisina tulevaisuustrendeinä puolestaan näyttäytyvät esimerkiksi yritysten päästöratkaisujen avoimuus ja palvelutuotantoprosessien läpinäkyvyys. Fiksu mielikuvittelu taas näkyy siinä, miten parhaat ja seuraavat ympäristökäytänteet siirretään markkinointi- ja vastuullisuusviestintään.

Ohjaamme opiskelijoita strategisiksi visionääreiksi

Löydetyt vahvat kehitysilmiöt ja heikot signaalit liimaa kiinni liikkeenjohdon oma käsityskyky, rohkeus ja mielikuvitus. Strategisia kysymyksiä ovat, mitä havaittujen signaalien kombinaatiossa voi tapahtua? Mikä ilmiö vahvistaa toista ilmiötä? Mikä ilmiö sotkee tietyn signaalin vahvistumista? Mitä tästä kaikesta seuraa? Intuitiolla on tässä analysointi- ja pohdintatyössä tärkeä rooli.

Haaga-Helian tehtävänä on ohjata opiskelijoita systeemiseen ennakoimiseen ja rikastuttaa heidän intuitiotaan ja kekseliäisyyttään löytää merkityksellisiä heikkoja signaaleja. Tällaisia nousevia, nupuillaan olevia ilmiöitä ovat erityisesti ympäristönsuojellulliset ja vähäpäästöiset prosessit, tuotteet ja palvelut. Opetussuunnitelman kehittämisen kannalta tällaista strategista ennakoivaa otetta kutsutaan ekovisionäärisyydeksi.