Selaan aamun uutisia ja synkistyn hetkeksi. Sitten näen iloisen, tunteita herättävän uutisen siitä miten ja mistä voin ostaa kestävästi viljeltyjä avokadoja suoraan maatilalta.

Tutkimusten mukaan (Ravaja, 2004) ihmiset sitoutuvat mielellään ilmiöihin, oppimissisältöihin, toimintoihin ja aloitteisiin, jotka herättävät positiivisia tunnekokemuksia. Tämä aspekti jää useasti huomioimatta kestävyyskeskusteluissa, kun keskitytään ympäristömuutoksen kielteisiin vaikutuksiin. 

Tunteet ovat kuitenkin olennainen osa kestävyyskäyttäytymistämme, joten on tärkeä huomioida myös tunteiden merkitys esimerkiksi kestävyysosaamisen kehittymisessä.

Myönteisyys kiinnittää kestävyysosaamisen

Oppiminen, jossa palkitaan, nostetaan esille, kiitetään ja kannustetaan hyviä, positiivisia tekoja tuovat mukanaan onnistumisen ja ylpeyden tunteita meissä.  Niitä tarvitaan. Positiiviset tunteet tarttuvat siinä missä kielteisetkin (kts esim. Nummi 2016). Hyvä tarttuu ja jättää positiivia tunnejälkiä. Voimakas tunne, esimerkiksi ilo, vahvistaa oppimiskokemuksen muistijälkeä. 

Lonely Whale ja Happy Turtle ovat maailmankuuluja ilmiöitä ja aloitteita. Ne ovat positiivisia esimerkkejä, joiden tavoitteena on vaikuttaa muovittomaan elämään, muovin poistamiseen valtameristä, ja tuottaa vaihtoehtoisia tuotteita esim. muovijuomapilleille. Toivo on positiivinen tunne, johon kestävyysosaamisen niin ikään tulisi kiinnittyä.

Tutkimuksien mukaan ihmiset haluavat ostaa ympäristöystävällisiä tuotteita, ja käyttäytyä ympäristöystävällisesti, mutta eivät aina kuitenkaan käytännössä tee näin (White et al, 2019). Monille nuorille työntekijöille on myös tärkeätä, että yrityksen arvot kohtaavat omien arvojen kanssa, huomasimme omassa tutkimustyössämme (Isacsson, 2020).

Kestävyysajattelu tarvitsee vuorovaikutusta

Sosiologien (mm. White yms, 2019) mukaan ihmiset aika helpostikin muuttavat käytöstään sopiakseen ympäristöön, naapurustoon, ja eri yhteisöihin. Näin ollen, tarvitaan edelläkävijöitä, jotka näyttävät esimerkkiä, myös kestävyysajattelussa ja kestävyysosaamisen kehittymisessä, oppimisessa ja opetuksen kontekstissa.

Sosiaalinen vaikuttaminen on halu näyttää olevansa arvostettu yhteisön jäsen ja esimerkiksi valveutunut kuluttaja. Tämä voi olla vahva motivaattori myös sosiaalisessa kanssakäymisessä. Oppimisen kontekstissa puhutaankin sosiaalisista tunteista, jotka syntyvät vuorovaikutusta vaativissa oppimistilanteissa ja jotka herättävät mm. ihailua, kateutta, ylpeyttä tai sosiaalista ahdistusta (Pekrun, 2002).

Joskus ympäristöystävällinen käyttäytyminen nähdään jotenkin feministisenä tapana toimia (naisten vouhotusta). Vahva brandi voi kuitenkin todistaa muusta, esim. Jack Daniel’s whiskyn tuottaja mainostaa kestävyyttä suhteessa laatuun ja makuun. Monilla on myös väärä käsitys siitä, että kestävät tuotteet ovat huonompia, rumempia ja kalliimpia. On valitettavasti näyttöä myös siitä, että monet kuluttajat käyttäytyvät sosiaalisissa tilanteissa ympäristöystävällisesti, mutta yksityisesti toisin. (White yms., 2019)

Korkeakoulut kestävän tulevaisuuden talkoissa

Kestävyystavoitteiden koulutus (education for sustainable development, ESD) pitää sisällään ajatuksen holistisesta näkökulmasta opiskelijoiden kestävyysosaamisen kehittämiseksi (Cebrian et al, 2014). ESD sisältää integratiivista oppiaineiden välistä yhteistyötä sekä ongelmaratkaisutaitojen, kriittisen ajattelun, toimintaosaamisen ja systeemiajattelun opettamista.

Uuden kehittäminen edellyttää oppimisrakenteiden ja tiedon purkua, sekä kriittistä arviointia niitä rakenteita, arvoja, uskomuksia ja nykyistä maailmankatsomusta kohtaan. ESD:n tavoite on tarjota oppimismahdollisuuksia arkimaailmassa, ja luoda kansalaisia, jotka ovat kykeneviä kohtaamaan tilanteita, pohtimaan eettisiä ja emotionaalisia kysymyksiä myös ihmisten välisissä suhteissa.

Kestävyyskoulutuksen, ESD:n, määritelmä siis pitää sisällään kognition, emootion, toiminnan ja eettiset näkökulmat (mm. Cebrian et al, 2020, EEC, 2006). Korkeakoulutuksen on sekä sovellettava että kehitettävä ESD:tä, jotta kouluttamamme opiskelijoilla on pätevyys osallistua kestävän tulevaisuuden luomiseen sekä yhteiskunnan hyvinvoinnin säilyttämiseen.

Lähteet:

• Cebrian, G.; Junyent, M.; Mulà, I. Competencies in education for sustainable development: Emerging teaching and research developments. Sustainability 2020, 12, 579.
• Cebrián, G.; Junyent, M. Competencias profesionales en educación para la sostenibilidad: Un estudio exploratorio de la visión de futuros maestros. Enseñanza Cienc. 2014, 32, 29–49.
• European Economic Community (EEC). Recommendation of the European Parliament and of the Council of 198 de December 2006, on Key Competences for Lifelong Learning. 2006.
• Isacsson, A. 2020. Mikä saa nuoren työntekijän innostumaan, voimaantumaan, kehittymään ja sitoutumaan. Teoksessa: Nuoret ja työn merkitys (toim. Helminen, H.), Haaga-Helia julkaisut 1/2021.
• Nummi, L. 2016. Tunteiden neurobiologiaa. Suomen Lääkärilehti 10/2016 VSK 71.
• Pekrun, R., Goetz, T., Titz, W. & Perry R. 2002. Academic emotions in students’ self regulated learning and achievement: A program of qualitative and quantitative research. Educational Psychologist, 37(2), 91–105.