Työpaikkojen psykologisesta turvallisuudesta puhutaan paljon, mutta asian käsittely jää usein epämääräiseksi. Vain vähän on tutkittu sitä, miten psykologinen turvallisuus kehittyy ja rakentuu, vähentyy tai tuhoutuu (Edmondson & Lei 2014, 38). Meneillään olevassa tutkimushankkeessa paneudumme juuri siihen, kuinka voidaan konkreettisesti lisätä psykologista turvallisuutta ja mihin muihin ilmiöihin se linkittyy.

Tutkimuksessamme olemme kiinnostuneita siitä, millaiset tunteet, kokemukset ja vuorovaikutus edistävät – ja mitkä toisaalta estävät – turvallisuuden syntymistä. Turvallisuudella on monia ulottuvuuksia, kuten emotionaalinen, psykologinen ja fyysinen turvallisuus. Nämä vaikuttavat jatkuvasti toisiinsa ja siksi turvallisuutta on mielekästä tarkastella kokonaisuutena.

Tutkimme kommunikaatiota psykologisen ja emotionaalisen turvallisuuden näkökulmista

Ensimmäisessä tutkimuksen vaiheessa korostuvat emotionaalinen ja psykologinen turvallisuus. Menetelmänä meillä on biometrinen mittaus, jossa tekoälyyn pohjautuva algoritmi kykenee videokuvasta tunnistamaan ihmisten oletettuja tunnereaktioita kasvojen liikkeistä. Turvallisesta tiimistä puhuessamme tarkoitamme kuitenkin turvallisuuden eri elementtien huomioon ottamista ja tunnereaktioiden analyysin tulokset rakentuvatkin osallistujien kanssa käytyjen keskustelujen ja analyysiimme kokonaisuutena.

Tutkimushankkeeseen osallistuu kuusi 5-8 työntekijän tiimiä kasvatus- ja koulutusalan sekä sosiaali- ja terveysalan työyhteisöistä. Tutkimuksessa videoidaan mahdollisimman luonnollinen kokoustilanne, jonka kommunikaatiota tutkitaan psykologisen ja emotionaalisen turvallisuuden näkökulmista.

Menetelmänä meillä on biometrinen mittaus, jossa tekoälyyn pohjautuva algoritmi kykenee videokuvasta tunnistamaan ihmisten oletettuja tunnereaktioita kasvojen liikkeistä. Turvallisesta tiimistä puhuessamme tarkoitamme kuitenkin turvallisuuden eri elementtien huomioon ottamista ja tunnereaktioiden analyysin tulokset rakentuvatkin osallistujien kanssa käytyjen keskustelujen ja analyysiimme kokonaisuutena.

Tutkimukseen liittyvät videoinnit toteutimme Haaga-Helian vuorovaikutuslaboratoriossa. Analyysit on mahdollista tehdä myös verkon välityksellä videokuvan avulla, mikä mahdollistaa tutkimuksen toteuttamisen myös pandemiasta johtuvien rajoitusten aikana. Jo muutaman videoinnin perusteella voimme jakaa joitakin kiinnostavia havaintoja.

Mikä lisää tai vähentää turvallisuutta?

Yhteinen ymmärrys ja mahdollisuus puhua itseä vaivaavista asioista ovat osallistujien mainitsemia turvallisuutta lisääviä tekijöitä. Yhteiset ilonaiheet, vitsailu ja hauskat jutut yhdistävät ja lisäävät positiivisten tunnereaktioiden määrää. Toisaalta mielenkiintoisesti myös yhteiset huolenaiheet tai vaikeammin ratkaistavat asiat luovat osallistuvampaa, tasaisesti jakautuvampaa ja yhteisöllisempää keskustelua.

Reaktiot näkyvät pääsääntöisesti kaikilla osallistujilla. Turvallisen tiimin piirre näyttäisikin olevan, että tiimissä voi käsitellä näitä kaikkia aiheita. Turvallisesta tiimistä kertoo myös se, että tunnereaktiot eivät kohdistu henkilöihin vaan asioihin.

Kiireinen suorittaminen, liiallinen työn määrä, yhteisen ajan puute niin kuin myös asioiden jääminen kesken vähentävät osallistujien mielissä turvallisuuden kokemusta. Vuorovaikutuslaboratoriossa tiimikokouksen pitäminen näyttäytyi joillekin suorastaan voimaannuttavana kokemuksena kiireettömyytensä ja erilaisen kokouspaikan ansiosta. Tämän kuultuaan tiimin vetäjä päättikin siirtää kaikki tiimikokoukset oman talon ulkopuolelle.

Tasapainoilua hyvän ilmapiirin ja asiakeskeisyyden välillä

Psykologinen turvallisuus voi auttaa tavoiteltavan päämäärän saavuttamisessa, mutta pahimmillaan se voi johtaa myös ajan tuhlaamiseen merkityksettömiin asioihin tai todellisen oppimismotivaation hiipumiseen (Edmondson & Lei 2014, 24, 40 – 41).

Sekä meidän tutkijoiden analyyseissa että osallistujien esiin tuomissa ajatuksissa korostuivat yhtäaikaisesti hyvän ilmapiirin ja vuorovaikutuksen merkitys sekä toisaalta tietyn struktuurin ja ”asiassa pysymisen” merkitys. Tavoitteiden saavuttamista edistävä ryhmän vuorovaikutus onkin usein yhtä aikaa tehtävä- ja suhdekeskeistä (Horila 2018). Taitava esihenkilö taiteilee näiden välissä. Erään tiimin esihenkilö yhdisti näitä niin taidokkaasti, että yksi osallistujista ei ollut edes huomannut kokouksen etenevän esityslistan mukaisesti.

Tiimeissä pinnalla olevat tunnetilat näkyivät sekä biometrisen menetelmän havainnoissa että meidän huomioissa. Esimerkiksi pidättyvyys tunteiden ilmaisussa tai niiden vapautuneisuus näkyivät selvästi, kuten myös tilanteen vapautuminen eli turvallisuuden lisääntyminen. Näiden huomioiden esiin nostaminen osallistujien kanssa toi esiin taustalla vaikuttaneita oletuksia, jotka osoittautuivat osin virheellisiksi.

Meidän tulkitsema niukka tunteiden ilmaisu näyttäytyi osallistujille poikkeuksellisen avoimena ja myönteisenä osallistumisena. Tämä muistutti meitä tutkijoina oivallisesti ilmiöiden suhteellisuudesta tiettyyn ympäristöön ja tilanteeseen. Asioiden toisenlainen tiedostaminen toi tiimien jäsenille uudenlaista tilaa keskustelulle ja tunteiden ilmaisulle. Näiden löydösten käsittely yhdessä esihenkilöiden kanssa avasi uusia näkökulmia johtamiseen.

Lähteet:

• Edmondson, A. C. & Lei, Z. 2014. Psychological Safety: The History, Renaissance, and Future of an Interpersonal Construct. Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior 1:23-43.
• Horila, T. 2018. Vuorovaikutusosaamisen yhteisyys työelämän tiimeissä. Jyväskylä Studies in Humanities 344. Akateeminen väitöskirja. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Kuva: www.shutterstock.com