Tarjoilijan pöydästä ottama tilaus (“bongi”), ruokaresepti tai sairaanhoitajan potilaasta tekemä kirjaus ovat aina paitsi tilanteen mukaisten sanojen ja lauseiden käyttöä, myös tietyn tekstilajin, genren, mukaisen mallin toisintamista. Kielenoppijaa voi merkittävästi auttaa se, jos hän sanojen ja lauseiden lisäksi ottaa haltuun tekstilajeja sekä niihin liittyviä kiteytyneitä rakenteita ja ilmauksia. Erityisesti tietyn alan työkieltä opiskellessa kannattaakin jo varhaisessa vaiheessa tutustua aitoihin esimerkkeihin alan tekstilajityypeistä.

MAKU-hankkeessa (Moniaistinen kosketus uuteen kieleen) kehitetään eri alojen yhteistyökumppaneille moniaistisia kielen oppimisen menetelmiä nimenomaan työssä tarvittavan suomen kielen haltuun ottamiseen. Yksi aloista, joiden kanssa menetelmiä kehitetään ja testataan, on terveydenhuoltoala. Kun opiskelun kohteena on tietynmuotoinen kielen ilmentymä, kuten sairaanhoitajan raportti, on luontevaa nojata kohti genrepedeagogiikkaa. Hoitajien laatimat raportit ovat strukturoiduimpia mahdollisia tietyn tekstilajin ilmentymiä, jopa siinä määrin, että niissä käytetään tietyssä järjestyksessä etevää “pohjaa”.

Kieli on toimintaa, tekstilajit toimintatyyppejä

Yksinkertainen tekstilaji on kielellisesti toteutunut, päämäärään tähtäävä, vaiheittain etenevä toimintatyyppi. Tekstilajissa eli genressä korostuu yksi keskeinen kielenkäytön päämäärä. (Shore 2014.) Tämä voi olla esimerkiksi potilaan tilanteesta raportointi.

Koska systeemis-funktionaalinen näkökulma kieleen on aina sosiaalinen, nähdään myös tekstilaji sosiaalisena toimintatyyppinä. Samalla kielenkäyttäjällä nähdään olevan “tekstilajin taju”: natiivi kielenpuhuja tietää, millaista kieltä hän käyttää tekstiviestissä, työsähköpostissa tai virallisessa yhteydenottopyynnössä. Kielen käytössä realisoituu ihmisten välinen toiminta: esimerkiksi tarjoilijan ottama tilaus ilmaistaan kokille kielen avulla. Tekstin jäsentyneisyyttä ohjaavat myös yhteisön käytänteet, ja näin kehittyy vakiintuneita toimintatyyppejä. (Shore 2014.)

Juuri vakiintuneisuus mahdollistaa oppimisen: kun raportille, tekstiviestille tai vaikka ruokareseptille on oma, yleisesti käytetty mallinsa, kielen käyttäjä pystyy ottamaan haltuun eri yhteyksiin sopivia kielenkäyttötapoja: sanoja, rakenteita ja ilmauksia.

Tuttu muotti mahdollistaa harppauksen oppimisessa

Vaikka monimutkainen ammattikieli sairaanhoidon termeineen voi tuntua ajatuksen tasolla haastavalta, kielenoppija hyötyy suuresti juuri tekstilajin jäykän vakiintuneesta muodosta. Kun tuotettava teksti etenee aina samalla kaavalla ja jopa siinä käytettävät lauseet ovat tyypillisesti tietynlaisissa muodoissa, on tämä “muotti” helpompi hahmottaa ja ottaa haltuun kuin siinä esiintyvän sanaston opettelu ilman vastaavaa pohjaa.

Genrepedagogiikkaan pohjaava Reading to learn -menetelmä on kehitetty työkaluksi inklusiiviseen lukemisen oppimiseen, ja sen avulla on pystytty parantamaan sekä heikosti pärjäävien että hyvin menestyvien oppilaiden tuloksia (Rapatti 2014). Menetelmässä opiskeltavan tekstin parissa käytetään runsaasti aikaa. Ensin lukemiseen valmistaudutaan opettajan johdolla, sitten teksti luetaan ja käydään läpi yksityiskohtaisesti, selvittäen kaikki vaikeat sanat tai rakenteet. Lopuksi kirjoitetaan saman genren uusi teksti. Prosessin tarkempi eteneminen ja sisältö määrittyy paitsi kyseessä olevan tekstilajin myös sen mukaan, onko opiskeltavana kokonainen teksti vai lyhyempi katkelma (Shore & Rapatti 2014).

Erilaiset koulutusalat tuottavat erilaisia sisältöjä ja erilaisia sisältöjen välisiä suhteita (Shore 2014). Toisin sanoen jokaisella alalla on omat kielenkäytön muottinsa. Kun kielenoppija ottaa haltuun oman alansa tekstilajisapluunan, hän pystyy sekä ymmärtämään että tuottamaan oman alansa ammattikieltä, vaikka hänen kielitaitonsa ei muutoin olisikaan vielä edistyneellä tasolla.

Täsmäkielitaidosta motivaatiota ja toimijuutta

MAKU-hankkeessa pyritään tuottamaan kielenoppimisen välineitä, jotka tukevat työllistymisen ja työssä pärjäämisen kannalta olennaisen kielitaidon tehokasta kehittymistä. Reading to learn -menetelmän hyödyntäminen dynaamisella tavalla auttaa paitsi oppimaan työssä tarvittavaa sanastoa ja fraaseja, käyttämään oman alan ammattikieltä niillä tavoin, kuin työ sitä tosielämässä vaatii.

Samalla työssä tarvittavan genren oppiminen on motivoivaa, sillä tekstilajiin tutustuessaan kielenoppija harjoittelee myös toimimaan kielen avulla. Irrallinen pänttäysvaihe tosielämään liittymättömien tehtävien avulla korvautuu omassa työssä relevantin, kielen avulla toimimisen harjoittelemisella. Ja juuri sitä yhteiskunta tarvitsee – aktiivisia työelämän toimijoita.