Jos et ole vielä kuullut generatiivisen tekoälyn näyttävästä esiinmarssista, niin olet todennäköisesti asunut luolassa kaukana sivistyksen parista. Tähän mennessä lähes jokainen viestinnän ammattilainen on nähnyt tekoälyn töissä. Ei vaadita muuta kuin ajatus, niin kone kirjoittaa loput – olipa kyse sitten lehdistötiedotteesta, blogista tai sosiaalisen median päivityksestä.

Generatiivinen tekoäly tarkoittaa tekoälysovellusta, joka luo sisältöjä, kuten tekstiä, kuvia ja videoita vastauksena ihmisen pyyntöön. Tekoälyä on liki kaikissa käyttämissämme ohjelmistoissa aina Adobesta Powerpointin suunnittelutyökaluun. Kentien tunnetuin malleista on OpenAI:n marraskuussa 2022 julkaisema ChatGPT-kielimalli, joka on mullistanut työelämän.

Viime aikoina olemme nähneet useita esimerkkejä generatiivisen tekoälyn saapumisesta työmarkkinoille. Vain hetki sitten saksalainen iltapäivälehti Bild ilmoitti aikeistaan hyödyntää tekoälyä ja pyrkivänsä tätä kautta pienentämään henkilöstökulujaan. Kaiken kaikkiaan Euroopan suurin lehti aikoo leikata kuluja noin sadalla miljoonalla eurolla (Henley 2023).

Tietokonejätti IBM puolestaan kertoi korvaavansa tekoälyllä jopa 7 800 työpaikkaa seuraavan viiden vuoden aikana (Ford, 2023). Myös kulttuurimaailma on reagoinut tekoälyyn. Kesäkuussa Yhdysvaltain musiikkialan ammattilaisten yhdistys, The Recording Academy, ilmoitti, ettei tekoälyn luoma musiikki voi voittaa musiikkialan suurimpana palkintona pidettyä Grammya (Burga, 2023).

Sertifikaatista lohtua sisällöntuottajille ja sen kuluttajille

Generatiivisen tekoälyn vaikutus sosiaalipolitiikkaan ja sisällöntuotantoon on aiheuttanut vilkasta keskustelua. Vaikutus on kiistatta merkittävä, jonka vuoksi se nostaa myös eettiset kysymykset pinnalle. Monet toivovat päättäjiltä säädöksiä, jotka tekisivät sisältöihin pakolliseksi merkinnän tekoälyn osuudesta sen tuottamiseen. Eräänlaisena kuluttajansuojana.

Internetistä kumpuavien soraäänien mukaan sisältöä kuluttavilla tahoilla on oikeus tietää, mikä osa kuvista, musiikista, tekstistä tai vaikkapa videoista on ihmisen työtä ja mikä puhtaan koneälyn tuotosta. Kyse on avoimuudesta ja reilusta pelistä. Tilannetta verrataan muun muassa elintarvikkeisiin ja vaatteisiin, joista löytyy tarkat luettelot paitsi ainesosista myös tuotannosta ja olosuhteista.

Vaateisiin liittyy kuitenkin haasteita, koska raja mekaanisesti käytetyn älyteknologian ja itsenäisesti toimivan tekoälyn välillä on häilyvä. Toisaalta tilausta sertifikaatille selvästi löytyy. Ihmiset ovat epäileväisiä koneoppimista kohtaan ja jotkut ovat menneet jopa niin pitkälle, että he pitävät sitä ihmiskunnan suurimpana uhkana, joka uhkaa tuhota meidät kokonaan (Cellan-Jones, 2014).

Idea sertifikaatista, joka osoittaisi työn olevan ihmisen tekemää, on tuore, mutta keskustelu siitä on tärkeää käydä mahdollisimman pian. Sertifikaattia voi verrata esimerkiksi Reilun kaupan vastaavaan, joka pyrkii parantamaan kehitysmaiden pienviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa. Tekoälyn sertifikaatti takaisi kulutetusta sisällöstä on syntyneen työpaikan.

Lainsäädäntö junnaa perässä

Euroopan parlamentti äänesti kesäkuussa omasta näkemyksestään tekoälyn sääntelyyn. Kyseessä oli viimeinen etappi ennen EU:n kolmikantaneuvotteluja, joissa komissio, neuvosto ja parlamentti sorvaavat yhdessä EU:n lopullisen kannan tekoälyn sääntelyyn. EU:n kunnianhimoisena tavoitteena on luoda sisämarkkinoita säätelemällä globaaleja ja pysyviä standardeja (Euroopan komissio, 2023).

Tämänhetkisten tietojen mukaan EU:n suuntaviivoista piirtyy riskiperustainen ja käyttötapauskohtainen lähestymistapa tekoälyn käyttöön ja kehittämiseen, jossa tekoälyjärjestelmien säätely jaetaan neljään eri riskiluokkaan. Riskiluokkien kautta syntyy erilaisia käyttötapoja, joista osa tulee olemaan tiukasti kiellettyjä ja osa tarkasti valvottuja (Hallamaa, 2023).

EU:n tekoälydirektiiviä on sorvattu vuodesta 2018 lähtien. Sen tähden direktiivin pelätään olevan vanhentunut jo syntyessään. Kuten Dublinin Trinity Collegen professori Gregory O’Harekin totesi taannoin, tekoäly kehittyy nopeammin kuin lakeja ehditään säätämään (Aodha, G. N., 2023). Sen tähden emme voi lohduttautua pelkästään lainsäätäjien antamaan turvaan.

Tekoälyn käyttöön liittyvä sertifikaatti turvaisi kuluttajasuojan ja antaisi kuluttajille mahdollisuuden valita, millaista sisältöä he kuluttavat. Samaan aikaan ihmistyövoimaa yhä hyödyntävät organisaatiot voisivat brändätä itsensä sosiaalisesti kestäviksi samalla tavalla kuin vihreään siirtymään nojaavat yritykset ovat tehneet esimerkiksi hiilineutraaliuden ja luontoystävällisyyden saralla.

Lähteet

Aodha, G. N. 2023. AI developing faster than laws aiming to regulate it, academic warns. Julkaistu The Independissä 21.6.2023.

Burga, S. 2023. Grammys OK AI Use in Music—But Ban Fully AI-Generated Songs. Julkaistu Time-lehdessä 18.6.2023.

Cellan-Jones, R. 2014. Stephen Hawking warns artificial intelligence could end mankind. Julkaistu BBC:llä 2.12.2014.

Ford, B. 2023. IBM to Pause Hiring for Jobs That AI Could Do. Julkaistu Bloombergissa 2.5.2023.

Hallamaa, T. 2023. EU:n tekoälyasetus on paisunut tuotesääntelystä ihmisoikeuksien suojelijaksi – suurta huomiota saanut asetus etenee tällä viikolla. Julkaistu Yle Uutisissa 13.6.2023.

Henley, J. 2023. German tabloid Bild cuts 200 jobs and says some roles will be replaced by AI. Julkaistu The Guardianissa 20.6.2023.

Euroopan komissio. 2023. Eurooppalainen lähestymistapa tekoälyyn.