Tekoäly on määritelty esimerkiksi Euroopan parlamentin verkkosivustolla (2021) kyvykkyytenä, jossa kone voi käyttää perinteisesti ihmisen älyyn liitettyjä taitoja. Näitä ovat päättelykyky, oppiminen, suunnitteleminen tai luominen. Suomessa esimerkiksi työmarkkinajärjestönä tunnettu STTK (2018) on määritellyt tekoälyn tarkoittavan ohjelmistoja, jotka kykenevät oppimaan ja tekemään päätöksiä lähes samalla tavalla kuin ihmiset.

Andreas Kaplan ja Michael Haenlein (2019) ovat määritelleet tekoälyä järjestelmän kyvyksi tulkita ulkoisia tietoja oikein, oppia tällaisista tiedoista ja käyttää näitä oppeja tiettyjen tavoitteiden ja tehtävien saavuttamiseen joustavan sopeutumisen avulla.

Näillä määrittelyillä on yhteistä se, että ne kuvaavat tekoälyä välineenä, jossa on ominaisuuksia. Mutta voisikohan tekoälyä yrittää ymmärtää sen merkityksen ja olemuksensa kautta, suhteessa ihmiseen, kulttuuriin, yhteiskuntaan ja ympäristöön?

Käsitteellisillä määritelmillä hahmotetaan tekoälyn ei-teknistä tai ei-toiminnallista puolta. Näiden sijasta käsitteellisillä määritelmillä pyritään tunnistamaan tekoälyn merkitystä ja vaikutusta, kun tekoälyä hahmotetaan siihen liittyvien äidinkielessä esiintyvien vastaavien käsitteiden kautta. Tekoälyyn liittyviä käsitteitä voivat olla esimerkiksi subjekti ja objekti riippuen siitä, missä kontekstissa tekoälyä tarkastellaan.

Subjekti käsitteenä voidaan ajatella tarkoittavan ympäristössä olevaa toimijaa, joka voi suorittaa esimerkiksi itsenäistä tiedon käsittelyä ja aktiviteetteja keräämänsä tiedon pohjalta. Subjekti voi toimia aloitteellisesti ja itsenäisesti vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Subjektiin liittyy myös muutosprosessi, sillä subjekti voi kehittyä ajan myötä eri tavoin saaden vaikkapa uusia kyvykkyyksiä.

Tarkasteltaessa oikeusjärjestelmää, subjekteja ovat luonnollinen henkilö (ihminen) ja oikeushenkilö (yritys, yhteisö). Näillä subjekteilla on vastuita, velvoitteita ja oikeuksia, ja niiden toiminnasta syntyy seuraamuksia, joista voi syntyä osapuolten välillä esimerkiksi sopimuksia. Oikeustoimikelpoiset subjektit pystyvät tekemään sitoumuksia omasta ja tietyin edellytyksin toisten puolesta valtuutuksien avulla.

Mikäli tekoälyä verrataan oikeusjärjestelmässä toimiviin subjekteihin, niin subjekteihin liittyvät tunnusmerkit alkavat täyttyä jossain määrin myös tekoälyssä. Tekoälyn rinnastaminen subjektiin voidaan tehdä, vaikka tekoäly ei ole loppujen lopuksi muuta kuin tietokoneella toimiva ohjelmisto.

Tietokoneissa ilman tekoälyä ajettavat ohjelmistot itsessään eivät täytä subjektin tunnusmerkkejä, sillä niistä puuttuu subjektiin liitettäviä ominaisuuksia. Subjekteihin liittyvien ominaisuuksien puuttuessa tietokoneiden ohjelmistot ovat ohjauksesta riippuvaisia objekteja, joita jokin (yleensä ihminen tai toinen tietokone) voi käyttää saadakseen tarvittavaa toiminnallisuutta aikaiseksi.

Ohjelmiston ollessa objekti, joka toimiakseen tarvitsee käyttäjän kontribuutiota, se toimii ennalta määriteltyjen sääntöjen puitteissa perustuen käyttäjän tahtoon. Ohjelman toiminta riippuu siis käyttäjästä, joka kertoo ohjelmalle tehtävät toimenpiteet käyttämällä ohjelman käyttöliittymää.

Tekoälyn myötä ohjelmisto muuttuu objektista subjektiksi, jossa ohjelmistolle syntyy kyvykkyyksiä, jotka ovat tunnusomaisia subjektille. Tekoäly ei välttämättä tarvitse käyttäjää tai käyttöliittymää. Paremminkin sen käyttöliittymä voi olla ympäristö, jossa tekoäly toimii keräten tietoa ympäristöstä. Subjektin tapaan tekoäly on toimija, joka kerää tietoa, analysoi tietoa, tulkitsee tietoa ja se käyttää tietoa toimiakseen.

Tekoälyyn liittyvä oppiminen voi myös kehittää subjektia, joka on subjektiin liittyvä muutosprosessi aivan kuin reaalielämässäkin. Vielä tässä vaiheessa tekoäly ei ole kuitenkaan toimivaltainen subjekti.

Kuva: www.shutterstock.com