Tarjolla erilaisia näkymiä tekoälyn käyttöön

Tekoäly on rynnistänyt työhömme suorastaan hengästyttävää vauhtia. Niinpä kielten ja viestinnän opetuksen päivillä olikin aiheesta paitsi Mika Rantosen key note -luento myös useampi työpaja. Tuntuu, että huoli hellitti edes hiukkasen, kun pohdimme ja harjoittelimme yhdessä tekoälyn erilaisia käyttötapoja sekä sen hyviä ja huonoja puolia. Tässä tapauksessa ”useampi kokki” oli vain hyväksi, sillä aiemmin erilaisilla kursseilla oli kokeiltu erilaisia harjoituksia, joiden oppeja pääsimme nyt vertailemaan.

Tekstin suunnittelun uusi aikakausi

Tekstin tuottamisessa on usein vaikea päästä alkuun. Opinnäytetyö tuntuu monista opiskelijoista ylivoimaiselta, sillä he eivät ole tottuneet tuottamaan pitkää tekstiä ainakaan yksin. Toisinaan jo tekstin suunnittelu lannistaa opiskelijan, ja suunnittelussa tekoäly auttaakin nopeasti alkuun. Muutamassa sekunnissa siltä saa vaikkapa rakenteen pyytämästään aiheesta, ja joskus juuri se voi olla ratkaiseva ensiaskel. Kaikki hyvin siis?

Tarkemmalla tutkinnalla löytää myös ongelmia. Jos aihe ei ole kirjoittajalle perin pohjin tuttu, on mahdotonta arvioida, puuttuuko juuri laaditusta jäsentelystä jotakin olennaista. Onko tekoäly ymmärtänyt kysymyksen oikein? Tarkentaa voi tietenkin aina, mutta ilman asiantuntemusta ei aina osaa antaa edes oikeita komentoja. Asiaa tuntematon tekstin laatija tosin ei itse välttämättä huomaa tätä puutetta.

Varsinaisen tekstin laadinnassa tekoälyn puutteet tulevat ilmi nopeasti. Toistaiseksi ainakin ChatGPT on leimallisesti angloamerikkalainen työväline, ja sen laatimat tekstit kytkeytyvät länsimaiseen, angloamerikkalaiseen kulttuuriin. Jo pienellä kokeella huomaa, ettei kaikki sen tuottama suinkaan sovellu sellaisenaan edes Suomeen. Jos tekstin on tarkoitus toimia, täytyy kirjoittajan joka tapauksessa itse osata huomioida kulttuuri ja konteksti sekä tietenkin lisätä kaikkein tärkein eli oma näkökulma.

Tekstiä tulee, mutta ajattelu köyhtyy

Laajemman tekstin kirjoittaminen ja johonkin teemaan syventyminen on aina monivaiheinen prosessi, jonka aikana saattaa nousta aivan uusia, odottamattomia kysymyksiä. Ne voivat olla jopa uraauurtavia. Tekoäly kuitenkin nojaa jo olemassa olevaan. Voi olla, että olennaisia ajattelun taitoja jää pois, kun kone tekee työn puolestamme. Tekstistä ja koko sen laatimisen matkasta jää puuttumaan luovuus, samoin sivupolut ja hoksaaminen – siis juuri se, minkä vuoksi akateemisia tekstejä oikeastaan tuotetaan.

Kenties teknisemmät ongelmat, kuten virkerakenteiden vieraus ja monimutkaisuus sekä tekstin ympäripyöreys ja lähteiden keksiminen, selätetään piankin, mutta luovuus ja ajattelu lienevät ihmisyyden perustekijöitä. Meillä korkeakouluilla on erityisen suuri vastuu niiden vaalimisesta ja kartuttamisesta.