Keskustelu tekoälysovellusten ympärillä käy kuumana. Sovellusten on arvioitu suorastaan mullistavan tavan, jolla suhtaudumme opetukseen ja oppimiseen. Tekoälyn avulla koulutuksen nähdään nousevan uudelle tasolle, mutta onko se sittenkään paras vastaus työelämätaitoja kehittävälle oppimiselle?
Tekoälyn visiot ja vastukset
Innokkaimpien silmissä siintävät jo tekoälyn mahdollistamat mukautuvat oppimisjärjestelmät, joissa jokainen opiskelija saa käyttöönsä hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa, vahvuuksiinsa, heikkouksiinsa ja oppimistyyliinsä räätälöidyn opetussuunnitelman.
Tekoäly voisi siis toimia tutorina opiskelijoille tarjoamalla henkilökohtaista palautetta, ohjausta ja tukea silloin, kun sitä tarvitaan. Kielten oppiminen hoituisi vuorovaikutteisilla oppimistyökaluilla, jotka osaavat analysoida opiskelijan suullisia ja kirjallisia tuotoksia ja arvioida ääntämistä, kielioppia ja käytettyä sanastoa. Tekoälyä voisi käyttää jopa opiskelijan motivointiin!
Skeptisemmät toimijat puolestaan tuovat esille useita haasteita, jotka saattavat hidastaa tekoälyn käyttöönottoa koulutuksessa. UNESCO:n (2019) mukaan teknologia ja mukautuvat järjestelmät vaativat suuren tietomäärien keräämistä opiskelijoista. Nämä tiedot on luonnollisesti myös suojattava. Lisäksi tekoälyalgoritmit saattavat olla puolueellisia tai syrjiviä. Sovellukset saattavat esittää epäeettisiä johtopäätöksiä ilman selkeitä perusteluja siitä, miten näihin päätelmiin on tultu.
Tekoälysovellusten integrointi olemassa oleviin järjestelmiin aiheuttaa myös päänvaivaa yhteensopivuusongelmien ja muutosvastarinnan muodossa. Opettajien huoli oppimisesta on vahva, kun tekoäly on jo osoittanut vahvuutensa muun muassa esseiden kirjoittamisessa ja tenttivastauksissa. Opiskelijat kysyvät, mitä mieltä opiskelussa on, jos kaikki vastaukset löytyvät tekoälyn avulla.
Toimeksiantona työelämä
Monet erilaisia tekoälysovelluksia aktiivisesti testanneet opettajat ovat havahtuneet ajatukseen siitä, että perinteisen opetuksen ja ohjaamisen puolella on paljon hyvää ja säilyttämisen arvoista. Haaga-Heliassa on esimerkiksi vahvat perinteet projektioppimisessa. Kun opiskelija tekee projektia työelämän toimeksiannosta, hän työskentelee todellisten liiketoiminnallisten ongelmien parissa, suunnittelee ja toteuttaa niihin liittyviä ratkaisuja sekä esittelee tekemiään havaintoja muille opiskelijoille.
Vaikka tekoäly tarjoaakin pääsyn valtaviin tietomääriin, aitoihin työelämähaasteisiin vastaaminen auttaa paremmin kehittämään tärkeitä taitoja, kuten tutkimus- ja kehittämisosaamista, viestintää ja projektinhallintaa. Jos varsinaista toimeksiantoa ei ole mahdollista järjestää, kriittiseen ajatteluun, yhteistyöhön ja luovuuteen voi rohkaista myös pienempien projektien, kuten tapaustutkimusten ja erilaisten roolileikkien avulla.
Uusien ideoiden tutkiminen tekoälyn avulla voi kehittää uteliaisuutta, joka yhdessä mielenkiintoisen työelämätapauksen kanssa johtaa parempaan sitoutumiseen. Kun motivaatio on kunnossa ja opiskelu tuntuu rikastuttavalta kokemukselta, myös oppimistulokset paranevat.
Kokemukset kontekstiin
Työelämälähtöisiin projekteihin kuuluu usein myös monipuolista kokemuksellista oppimista. Opiskelijat käyvät esimerkiksi retkillä ja tutustuvat uusiin ympäristöihin sekä työvälineisiin kädestä pitäen. Tekoäly harvoin kykenee tarjoamaan oppimiseen ja tiedon tulkitsemiseen vastaavanlaista kunnollista kontekstia. Konkreettiset kokemukset parantavat opiskelijan kykyä ymmärtää työelämän haasteita paremmin ja auttavat soveltamaan luokassa opittua tietoa todellisiin käytännön tilanteisiin.
Tekoäly on erittäin hyvä työkalu tiedon keräämisessä, mutta se ei pysty ajattelemaan kovin luovasti. Ihminen on vielä koneeseen verrattuna ylivertainen käytännön ongelmiin liittyvien uusien näkökulmien, oivallusten ja innovaatioiden tuottajana. Työelämälähtöisissä opinnoissa opiskelijalla onkin mahdollisuus kehittää omia havainnointi-, analysointi ja ongelmanratkaisutaitojaan samalla, kun hän etsii luovia ja omaperäisiä ratkaisuja käytännön haasteisiin.
Lisätwistiä oppimiseen voi tuoda esimerkiksi kansainvälinen ulottuvuus, jossa eri kulttuureista ja taustoista tulevat opiskelijat tekevät yhteistyötä ja harjaantuvat näin näkemään opiskelemansa aiheen globaalissa mittakaavassa. Vastaavanlaista kokemusta tekoäly ei ainakaan vielä voi tarjota.
Lähteet
UNESCO 2019. Artificial intelligence in education: Challenges and opportunities for sustainable development. Working Papers on Education Policy 07. UNESCO. Paris.