Mitä jouluruokapöydässä tarjotaan? Lapsuuden joulun herkkuja vai ehkä jotain uutta kasvispainotteista? Kansainvälistyminenkin tuo uusia mausteita jouluruokapöytään.

Suomalaisten suuri rakkaus jouluruokia kohtaan alkaa pyhäinpäivän jälkeen, kun nautitaan ravintoloiden tarjonnasta. Eikä ruokiin kyllästy – jouluruokafanit nauttivat herkuista vuoden loppuun asti. Pakastekinkun jämät käytetään laskiaisena hernekeittoon.

Jouluruokapöydän historia on monisyinen ja mielenkiintoinen

Jouluruoka on koko kalenterivuoden tärkein perinneateria (Roininen & Kämäräinen 1999, 271). Suomessa jouluun valmistautuminen aloitettiin jo syksyllä, jolloin muun muassa palvattiin lihat ja varattiin ensimmäiset jauhot joululeipää varten. Leipää ei kuitenkaan ollut tarkoitus syödä jouluna, vaan siitä säästettiin pala ensimmäisenä poikineelle lehmälle hyvän karjaonnen toivossa. Isäntä puolestaan saattoi haudata palan leivästä maahan hyvän sadon toivossa. (Lahtinen 2003, 13, 91.)

Jouluruokaperinne on ehkä yksi syvimmälle juurtuneista perinteistämme. Ruokalajit ovat pysyneet verrattain samoina vuosisatojen ajan. Suomalaisen jouluruoan raaka-aineet ovat nykyihmisen näkökulmasta varsin yksinkertaisia, Kyllin (2021, 187-189) mukaan käytetyt raaka-aineet olivat kuitenkin aikoinaan varsin ylellisiä.

Rahvaasta erottauduttiin tarjoamalla pipareita, jotka olivat herrasväen herkkuja niihin käytettyjen kalliiden mausteiden takia. (Roininen & Kämäräinen 1999, 273, Kylli 2021, 188.) Piparkakkuasiantuntija Petrus Kurpan mukaan piparit leivottiin mahdollisimman suuriksi, jotta väki näki, että kyseessä on varakas talo. (Kurppa 9.12.2015.) Pipareiden historia juontaa juurensa jo keskiajalle, jolloin ne rantautuivat ristiretkeläisten idäntuliaisina Eurooppaan. Aluksi piparit olivat harvinaisuutensa ja kalleutensa takia lääkkeitä, joita valmistettiin vain luostareissa. 1300-luvulla pipareiden valmistus siirtyi sokerileipureille, joiden tekemät piparkakkutalot ovat yhä edelleen monen ihailun kohteena. (Roininen & Kämäräinen 1999, 273.)

Ruotsalaiset omivat lanttulaatikon

Suomalaiseen jouluun kuuluvat myös perinteisesti laatikot sekä rosolli. Lahtisen (2003, 167) mukaan laatikot ovat tulleet Ruotsista, tosin lanttulaatikko on alkujaan suomalainen ruoka, jonka ruotsalaiset omivat. Hämeestä on tullut puolestaan imelletty perunalaatikko, joka on erikoisuutensa ansiosta pysynyt suomalaisten herkkuna. Laatikot löysivät Kyllin (2021, 189) mukaan tiensä suomalaiseen pöytään jo 1700-luvulla, mutta varsinaisen suosion ne saavuttivat 1800-luvulla.

Rosolli puolestaan saapui Suomeen 1800-luvulla. Lahtisen (2003, 147) mukaan se tunnettiin alun perin ruotsalaisena sillisalaattina, joka myöhemmin sai venäläisen nimen rosolli. Sillisalaatti oli alkujaan erityisesti Lounais-Suomen sekä Etelä-Pohjanmaan herkku, mutta pitokokkien mukana se levisi myös muualle Suomeen. (Kylli 2021, 191.)

Jouluruuista eniten tunteita herättävät ehkä joulukinkku ja lipeäkala. Jälkimmäinen on perinne katolisen ajan paastosta, jolloin adventin aikana ei sopinut syödä lihaa. Aikoinaan aatto oli vielä osa paastoa, joten aattona syötiin lipeäkalaa. (Lahtinen 2003, 171.) Nykypäivänä lipeäkala jakaa mielipiteitä – johtuneeko siitä, että aikakautemme ihmiset ovat vieraantuneet muinaisista säilöntäkeinoista ja niiden makumaailmoista?

Joulukinkku puolestaan on vuosisatojen takainen perinne, joka on esiintynyt hyväosaisten joulupöydässä. (Roininen & Kämäräinen 1999, 272.) Kinkun historia on sidoksissa suomalaisen maatalouden kehitykseen: ennen 1900-lukua sikoja ei riittänyt kaikkien joulupöytään. Sikojen yleistymiseen vaikuttivat alun perin pohjoisen Suomen savottatyömaat, joilla tarvittiin rasvaista ruokaa. (Kylli 2021, 193.)

Vaihtoehtona kevennetyt ja vegaaniset ruuat

Joulun ruokaperinne, kuten ruokaperinteet yleensäkin, heijastelevat paikallista kulttuuriperimää. Ruotsinkielisellä saaristoalueella, joka oli myös kalastaja-aluetta, joulupöydästä löytyi usein jouluhauki. Hämeen maanviljelysalueella joulupöydässä tarjottiin imelletyn perunalaatikon lisäksi lihavelliä ja pottuvoita sekä ruisleipää. Keski-Pohjanmaan suunnalla perinteenä oli vielä 1930-luvulle saakka syödä jouluna perunoiden kanssa lampaan pöystilihaa, joka oli karjalanpaistin kaltainen ruoka. (Kylli 2021, 197, Paavola & Kivioja 2.7.2013.) Sosiaalisessa mediassa hiljattain tehdyn jouluruokakyselyn mukaan kalat ja mäti ovat ylivoimaisesti suosituimpia jouluruokia (Etelävuori 2021).

Ruokalajeista suurin osa on kulkeutunut Suomeen joko eteläisemmästä Euroopasta tai rajojen takaa Ruotsista tai Venäjältä. Vain muutama ruokalaji on saanut alkunsa Suomessa. Perinteitä arvostetaan ja rakastetaan yhä edelleen. Tänä päivänä joulun ajan ruokalehdet tarjoavat lukijalleen edelleen perinteisiä reseptejä, joskin ajan hengen mukaisesti ohjeissa on vaihtoehtoina myös ruokalajien kevennettyjä versioita sekä täysin vegaanisia vaihtoehtoja.

Jälkiruokien kirjo on laaja, mutta perinteiset luumurahka, sekahedelmäkeitto ja kotimaiset luksusmarjat löytyvät joulupöydästä. Makeaa katajanmarjoilla maustettua kotikaljaa ei ehkä löydy enää monestakaan joulupöydästä. Kalja on joutunut antamaan tilaa pienpanimoiden oluille ja viineille. Samppanja juhlistaa yhä useampaa joulupöytää – maukasta joulua!

Lähteet:

• Etelävuori, S. 2021. Joulun sydäntä etsimässä – millainen on autenttinen suomalainen joulukokemus. YAMK-opinnäytetyö. Palveluliiketoiminnan johtamisen koulutusohjelma. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.
• Kurppa P. 9.12.2015. Kookas piparkakku todisti, että rahaa on. Turun Sanomat. Luettu: 3.10.2021.
• Kylli, R. 2021. Suomen ruokahistoria: suolalihasta sushiin. Gaudeamus. Helsinki.
• Lahtinen, M. 2003. Joulu, sen historia, askareet ja herkut. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki.
• Paavola, R. & Kivioja, K.-M. 2.7.2013. Reisjärveläinen perinneruoka pöysti kuului pitopöytään. Yleisradio. Luettu: 3.10.2021.
• Roininen, K. & Kämäräinen, E. 1999. Kodin parhaat juhlat. WSOY. Porvoo.