Toisen ymmärtämistä, tavalla taikka toisella, pidettäneen ihmistyössä melko olennaisena. Ihmistyön tekijän pitäisi ymmärtää ihmistä, jonka kohtaa.

Tuosta alkuun kirjaamastani pitäisi seurata se, että ihmistyön tekijän pitäisi ensin ymmärtää se, mistä hän puhuu, kun hän puhuu ymmärtämisestä. Ainakin siitä pitäisi seurata, että hän pystyy kertomaan, miten hän tulkitsee sen, kun toinen pyytää häntä ymmärtämään. Mitä toinen silloin pyytää? Mitä minä teen, kun ymmärrän?

Ymmärtämisen määrittelyä

Mihail Bahtin kirjoittaa ymmärtämisestä: ”Ulkopuolisuuden (tilallisen, ajallisen, kansallisen) periaatteelliset hyödyt. Ymmärtämistä ei pidä ymmärtää tunteellisena empatiana, jossa asetan itseni toisen asemaan (oman aseman menettämisenä). (Bakhtin 1986a, s. 141, suom. oma)

Ensinnäkin, ehkä Bahtin ajattelee ymmärtämisen eksistentiaalina, vähän kuten Heidegger: ihmisen maailmassa oleminen on ymmärtäneenä olemista. Olemme aina jo jotenkin ymmärtäneet. (Kupiainen, s. 92-93) Mutta me emme ole ymmärtäneet yksin, vaan suhteessa toiseen. Ymmärtämisessä emme kadota itseämme, koska jos kadotamme itsemme, ymmärtäessämme vain tympeästi toistamme toisen.

Kun ymmärtäminen ymmärretään heikosti, Bahtinin masinoima suhdeoleminen katoaa (ks. Holquist, s. 22-25). Suhdeolemisen periaatteellinen hyöty syntyy ulkopuolisuudesta. Toisen ulkopuolisuus mahdollistaa jonkin aivan uuden. Se luo mahdollisuuksia, ei palauta siihen, mikä on jo kuviteltu todeksi.

Ymmärtäminen dialogisessa merkityksessään on luomista. Se antaa jotakin lisää. Se rikastaa ja luo kasvun mahdollisuuksia. (Bakhtin 1986a, s. 142)

Kaikesta edellisestä seuraa, että ”Ymmärtäminen on mahdotonta arvioimatta” (Bakhtin 1986a, s. 142). Tämä sisältää sen, että kun havaitset psykofyysisen merkin, tunnistat sen tuttuna tai tuntemattomana, annat sille merkityksen annetussa kontekstissa, lopulta vielä kiellät tai hyväksyt sen, aina arvotat. Tämä ei ole ongelma, vaan rakenteellinen tosiasia. (Bakhtin 1986b, s. 159, 161)

Jos olet ymmärtääksesi, välttämättä teet – tietoisesti ja tiedostamatta – arviointia. Ongelma se on siinä vaiheessa, jos epäluova tulkintasi kaventaa toisen mahdollisuuksia. Jos luova tulkintasi avaa toiselle lisää mahdollisuuksia, se ei ole ongelma. Bahtin kirjoittaa lauseen, joka yllyttää kehittämään omaa dialogista valmiutta. On olemassa: ”Dialogisen kognition tapahtuma-potentiaali.” (Bakhtin 1986b, s. 161)

Ymmärtämisen ymmärtämisten luomien käytäntöjen ehkät

Kun kuuntelet toista, kuuntelet samalla omia tulkintojasi toisen puheesta. Kun kuuntelet toista, kuuntelet myös itseäsi. Tälle ei voi sinällään mitään. Sinulla on kuitenkin useita mahdollisuuksia, joilla voit vastata toiselle. Löydän niitä tähän nyt neljä. Varmasti mahdollisuuksia on enemmänkin. Mutta tässä nyt neljä tähän sopivaa ehkää, kun olet toista kuunnellut, etkä enää halua pidättää, vaan haluat vastata.

Ehkä 1: haluat kertoa toiselle oman tulkintasi ja saada toisen ymmärtämään sinua. Kerrot oman tulkintasi, koska toisen pitäisi olla siitä kiinnostunut. Tämä tarkoittaa, että et kuunnellut. Olet sittenkin enemmän kiinnostunut siitä, että toinen ymmärtää sinua.

Ehkä 2: haluat kertoa toiselle, mitä toinen ihan oikeasti ajattelee. Kerrot toiselle sen, mitä toinen sinun mielestäsi on. Tämä tarkoittaa, että kenties kuuntelet toisen sanoja, mutta samalla kuvittelet itsellesi supervoimia, joiden avulla toinen paljastuu. Tämän myötä toistat jonkin kuvitellun toisen, eikä kukaan saa lisää mahdollisuuksia.

Ehkä 3: haluat auttaa toista avartamaan omien tulkintojensa mahdollisuuksia. Kerrot toiselle useita vaihtoehtoisia näkökulmia, joiden kautta tulkitset toista. Tämä tarkoittaa, että olet ehkä ohjaaja. Olet tekemässä jotakin toisen hyväksi. Mahdollisesti. Mutta samalla hiukkasen kuoletat itseäsi. Uskot, että pitää olla neutraali, koska niin näissä tilanteissa nyt on tavattu olla.

Ehkä 4: haluat auttaa toista avartamaan omien tulkintojensa mahdollisuuksia – ja myös oppia itse. Kysyt toisen tulkintoja siitä, mitä hän juuri sanoi (reflektiotyöskentelyyn yllyttäminen). Saatat sanoa toiselle joitakin vaihtoehtoisia tulkintoja, mutta epäröiden, koska et tiedä, mitä pitäisi ajatella. Pyydät toista opettamaan sinua, tutkimaan kanssasi. Tämä tarkoittaa, että olet ehkä dialoginen ohjaaja. Dialoginen ohjaaja sallii toisen ja omien mahdollisuuksien lisääntymisen. Olette elävinä kohtaamassa toisianne.

Kun olemme ehkiemme äärellä, kaksi jälkimmäistä ovat niitä, joissa toiselle suunnattu sana otetaan vastaan. Kaksi ensimmäistä eivät. Kaksi ensimmäistä pysäyttävät, tekevät tyhjiksi. Kolmas koettaa vastata toisen sanaan. Neljäs ehkä vastaa. Neljännessä voisi olla ymmärtämisen syvä merkitys, koska sallitaan molempien liike. Sana, joka on suunnattu, saa vastauksen ja tapahtuu liikettä. (ks. Holquist 1990, s. 27)

Dogmatiikan taakse, koiruuksista vapaana

”[…] (dogmaatikko ei saavuta mitään; häntä ei voi rikastuttaa). Ymmärtävän ei pidä kieltää muuttumisensa mahdollisuutta tai jopa jo valmisteltujen näkökulmien ja asemien hylkäämistä. Ymmärtämisen tapahtumassa ilmenee kamppailu, jonka tuloksena on vastavuoroinen muutos ja rikastuminen.” (Bakhtin 1986a, s. 142, suom. oma)

Jotta voi olla moralisoinnista vapaa, pitää olla myös ohjaajana valmis muuttumaan. Pitää ehkä oivaltaa, että minun sanani muodostavat miniatyyrimaailman, kun taas toiset ovat rajaton, joka avaa mahdollisuuteni. Moralisti on pienen maailman henkilö. Toiselle avoin ohjaaja on elävä ihmisolento.

Jos dialogisen ohjauksen perusrakennuspalikat ovat odottaminen, kunnioittaminen, kuunteleminen ja suoraan puhuminen, ehkä lisäisin tähän jotakin. Lisäisin tähän sen, että ohjaaja lupaa olla loukkaantumatta toisen ”eistä”. Ja ohjaaja lupaa olla moralisoimatta. Mutta tämä onkin jo melko paljon pyydetty. Se kysyy kunkin ymmärtämisen ymmärtämistä. Varo siis sitä, että asiakkaan ei tarvitse kiittää, kun et häntä ymmärrä.

Lähteet

Bakhtin, Mikhail (1986a). From notes made in 1970-71. Teoksessa Speech genres and other late essays. University of Texas press, Austin.

Bakhtin, Mihail (1986b). Toward a methodology of human sciences. Teoksessa Speech genres and other late essays. University of Texas press, Austin.

Holquist, Michael (1990). Dialogism. Bakhtin and his world. Routledge, New york.

Kupiainen, Reijo (2005). Heideggerin faktisuuden hermenutiikka. Teoksessa Tulkinnasta toiseen. Esseitä hermeneutiikasta (toim. Tontti). Vastapaino, Tampere.