Mikä on sinun elämäsi merkityksellisin oppimiskokemus? Todennäköisesti siihen liittyy vahva tunne ja tilanteeseen on helppo palata – näin ainakin meidän kokemuksemme mukaan. Se voi olla sekoitus ahdistusta, pelkoa, epävarmuutta, oivaltamista, uskallusta, riemua, onnistumisen iloa, yhdessä kokemista ja yhdessä kasvamista. Se on yhdessä kokemisen kautta muodostuvaa kuuluvuuden tunnetta, luottamusta toiseen ja uskallusta olla oma itsensä.

Parhaimmillaan syntyy tunnesiteitä, jotka kantavat läpi elämän. Syntyy innostusta, joka mahdollistaa innovoinnin. Muodostuu yhteisö, joka haluaa oppia toinen toisiltaan ja joka kannattelee heikollakin hetkellä. Tietosisällöt unohtuvat ja vanhentuvat, mutta oppiminen jatkuu.

Yhteisön yhteinen pääoma syntyy yhteisistä kokemuksista, jotka voivat parhaimmillaan olla elämän mullistavia ja itseluottamusta lisääviä kokemuksia. Saimme kokea tämän kansainvälisessä ICCE:n kouluttajakoulutusohjelmassa Japanissa. Tässä prosessissa yhteisö rakentui intensiivisen yhdessäolon, yhteisessä olohuoneessa käytyjen reflektointien ja keskustelujen, japanilaisen ystävällisyyden ja kulttuurielämysten kokemisen, sekä yhdessä tekemisen ja vahvan henkilökohtaisen tuen kautta.

Se lisäsi ymmärrystämme omista vahvuuksistamme ja kehittämistarpeistamme sekä antoi rohkeutta omien jatkoaskeleiden asetteluun. Itseluottamuksen ja itsetuntemuksen lisääntymisen myötä uskalsimme katsoa rohkeammin silloisen ammattiminän ulkopuolelle haastamalla omia toimintamallejamme ja muuttamalla tekemistä itsellemme sekä yhteisöllemme entistä merkityksellisempään ja avarakatseisempaan suuntaan.

Saimme prosessin kautta laajan kansainvälisen verkoston ja elinikäisiä ystävyyssuhteita. Yhteisöä voisi jopa kutsua eräänlaiseksi perheeksi, joka yhdessä edistää maailmanlaajuisesti kouluttajaosaamista urheilun toimintaympäristössä. Prosessin merkitys syntyi mielestämme erityisesti non-formaalien hetkien ja niiden tietoisen suunnittelun kautta.

Pedagogisen suunnittelun hyödyntämätön voimavara?

Tämä kokemus on antanut sysäyksen miettiä tarkemmin omia koulutusprosessejamme ja siinä muodostuvien yhteisöjen merkitystä sekä niiden syntymisen edesauttamista myös formaalien kohtaamisten ulkopuolella. Eikö panostaminen juuri tämänkaltaisten kokemusten luomiseen pedagogisessa suunnittelussa toisi uusia ulottuvuuksia ja lisäisi opiskelijoiden voimavaroja opinnoissa ja myöhemmin työelämässä?

Miten sinä edistät verkostojen ja yhteisöjen syntyä omissa koulutuksissasi? Miten voisit luoda lisää merkityksellisiä yhteisiä kohtaamisia, elämyksiä ja reflektointihetkiä muodollisen koulutuksen sisään ja ulkopuolelle? Syntyykö prosesseissasi sellaista tuttuutta, joka kantaa myös koulutuksen jälkeen?