Verkkopainotteinen opettajankoulutus (VESPA) käynnistyi pilottina keväällä 2007 ja keväällä 2021 käynnistyvän VESPAn myötä juhlistamme koulutuksen viidettätoista vuotta.

Opettajankoulutus on ollut erinomainen paikka Haaga-Helian strategian mukaisesti integroida TKI-toimintaa opetukseen. VESPAssa kehitettyjä uusia oppimisen ja ohjauksen ratkaisuja on koulutusviennin ja kansainvälisten julkaisujen myötä levitetty myös maailmalle.

VESPAn prosessit

VESPAssa on kolme prosessia: ohjaajien muotoilema prosessi, yhteisöllinen vertaisryhmäprosessi ja opiskelijoiden henkilökohtainen oppimisprosessi. Nämä kietoutuvat opintojen aikana toisiinsa ja muodostuvat erilaisista digitaalisista ratkaisuista.

Ohjaajien muotoilemissa prosesseissa on vuosien mittaan käytetty eri oppimisympäristöjä ja digitaalisia ympäristöjä, mm. Moodle, Ning, Googlen ratkaisut, O365 Teams, Zoom. Myös yhteisöllisissä webinaareissa, henkilökohtaisissa ja ryhmien verkko-ohjauksissa on käytetty eri videoneuvottelusovelluksia.

Integroidusta hajautettuun malliin

Tyypillisesti verkko-opinnot tapahtuvat opettajan valitsemassa oppimisympäristössä. VESPAssa ainoastaan opettajien suunnittelemat prosessit tapahtuvat näissä ympäristöissä.

Käytännössä olemme siirtyneet integroidusta mallista hajautettuun malliin, jolloin vertaisryhmät ovat valinneet vertaisryhmien digitaaliset välineet ja yksittäiset opiskelijat henkilökohtaiset oppimisympäristöt. Näiden oppimisympäristöjen omistajuus on opiskelijoille ja näihin ympäristöihin opiskelijat kutsuvat ohjaajansa. Henkilökohtaisena oppimisympäristönä voi siten käyttää myös ympäristöä, jota on käyttänyt jo vaikkapa aiemmissa opinnoissa.

Hajautettu malli tarkoittaa käytännössä sitä, että opiskelija voi jatkaa oppimisympäristön käyttöä myös valmistuttuaan. Täten ratkaisu tukee jatkuvaa oppimista, jolloin sama digitaalinen ratkaisu toimii osaamisen osoittamisen paikkana työuran eri vaiheissa.

Myös Haaga-Helian ympäristöt ovat tarjolla vertaisryhmien yhteisiksi ja opiskelijoiden henkilökohtaisiksi oppimisympäristöiksi, mutta tällöin opiskelijat joutuvat ottamaan työnsä talteen opinto-oikeuden päättyessä.

Yhteisöllinen verkkotila

Oppijakeskeisyys on keskeisenä osana opiskelua, mikä tarkoitti henkilökohtaisia oppimisprosesseja verkossa ja etänä VESPAn alkuvuosista alkaen.

Koska lähipäiviä on VESPA:ssa vähemmän kuin muissa toteutuksissa, niin halusimme erilaisin verkkoläsnäolon ja-ohjauksen muodoin varmistaa, että VESPA-opiskelijamme eivät ole opintojensa kanssa yksin.

Opiskelijat opiskelevat 3-5 opiskelijan vertaisryhmissä ja jokainen vertaisryhmä rakentaa yhteisöllisen tilan haluamiensa digitaalisten välineiden avulla. Yhteisöllinen tila on virtuaalitila, mikä koostuu tavallisesti useasta digitaalisista välineistä. Ryhmät valitsevat niitä tarpeidensa mukaan eri tarkoituksiin: esim. pikaviestintä, verkkotapaamiset, yhteinen verkkotyöskentely ja jakaminen.

Tyypillisesti ryhmillä on WhatsApp-pikaviestipalvelu asioiden sopimiseen, kiireisten asioiden ratkaisuun ja toisten tukemiseen. Useat ryhmät kokoontuvat viikoittain videoneuvotteluvälinein työskentelemään yhdessä kulloistenkin tehtävien parissa. Tarpeen mukaan he ottavat käyttöön tarvitsemiaan välineitä ja kutsuvat ohjaajansa mukaan.

Koronan myötä kokonaan verkkoon

Haastattelimme viime talvena opiskelleita opiskelijoitamme ja kysyimme, miten he ovat kokeneet lähipäivien verkkoon siirron. Opiskelijat totesivat, että kaikki on sujunut erinomaisesti.

He kertoivat valinneensa verkkopainotteisen toteutuksen, koska halusivat kehittää opettajankoulutuksen ohessa myös verkkotaitojaan, joten täysin verkkoon siirtyminen oli luontevaa. He kertoivat, että he olivat voineet hyödyntää kaikkea oppimaansa omassa opetuksessa jo opintojen aikana, koska he olivat samaan aikaan siirtäneet oman opetuksensa verkkoon.

Kauempana asuneet olivat mielissään, koska matkustamisen poisjäänti säästi aikaa. Yhteiset webinaarit, verkkopäivät, vertaisryhmien verkkotapaamiset ja verkko-ohjaukset olivat sujuneet niin hyvin, että opiskelijat eivät kokeneet mitään jääneen pois verkko-opintojen myötä.

Epäviralliset keskustelut olivat joillakin ryhmillä saattaneet jäädä vähemmäksi kuin mitä lähitapaamisissa olisi ollut. Moni vertaisryhmä oli kuitenkin ottanut kuulumisten vaihtamisen osaksi tapaamisia, joten useat opiskelijat kertoivat käyneensä paljon myös epävirallista keskusteluja ja saaneensa opintojen myötä uusia ystäviä. Kameroiden käyttö oli tukenut läsnäolon tunnetta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että toimiva teknologia mahdollistaa verkossa työskentelyn ja pedagogiset ratkaisut verkko-opetuksen ja -oppimisen.

Luettavaa aiheesta:

• Aarreniemi-Jokipelto P. 2011. Social Media and New Educational Models in Teacher Education, Proceedings of World Conference on Educational Multimedia, Hypermedia and Telecommunications 2011. (pp. 2645-2650).
• Aarreniemi-Jokipelto, P. 2010. Collaborative learning spaces via social media tools in teacher education. WCCES Conference, XIV World Congress of Comparative Education Societies, Bordering, Re-Bordering and New Possibilities in Education and Society.
• Aarreniemi-Jokipelto, P. 2010. Hajautetulla mallilla luodut henkilökohtaiset ja yhteisölliset oppimistilat sosiaalisen median välinein. Sulautuva opetus- käytäntöjä ja pedagogiikkaa. Joutsenvirta T. & Myyry L. (toim.), (pp. 61-74).