Siirry sisältöön
Pedagogiikka
Tunneosaaminen opettajan ja opiskelijan vuorovaikutussuhteessa

On olennaista tiedostaa, että vuorovaikutussuhde ei tule annettuna vaan sitä pitää rakentaa tietoisesti ja jatkuvasti.

Kirjoittajat:

Ruut Kaukinen

lehtori

Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 11.11.2021

Vuorovaikutustutkimuksen viitekehyksessä ajatellaan, että opettajan ja opiskelijan vuorovaikutussuhde on sisällöstä oppimisen tila eli hyvä vuorovaikutus tukee oppimista. Tunteiden merkitys oppimiseen tunnistetaan niin ikään laajasti.

Tunneilmaisut todentuvat vuorovaikutussuhteessa, ja näin ollen suhde on altis myös tunnejännitteille. Jännite voi syntyä esimerkiksi tilanteessa, kun opiskelija kokee arvioinnin epäoikeudenmukaisena tai persoonaansa liittyvänä epäonnistumisena. Opiskelijan tunneilmaisu voi olla eri tavoin haastavaa ja sen ohjaaminen oppimisen kannalta tarkoituksenmukaiseen suuntaan edellyttää opettajalta tunneosaamista.

Mitä on opettajan tunneosaaminen?

Tunneosaaminen on aivotutkija Huotilaisen mukaan opettajan työssä kaiken pohja ja näin ollen ratkaiseva tekijä luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen rakentamisessa. Kun vuorovaikutussuhteessa on luottamusta, mahdollistuu opiskelijan oppimista tukevien tunnekokemusten houkutteleminen ja oppimiseen negatiivisesti vaikuttavat tunteet vähenevät.

Käytännössä opettaja voi ohjata vuorovaikutusta ulkokehälle voimakkaiden tunnekokemuksen ääreltä ja tehdä vuorovaikutuksessaan valintoja, jotka mahdollistavat, että opiskelijan tunneilmaisu pysyy sekä opiskelijan, opettajan että opetustilanteen näkökulmasta hallinnassa.

Toisaalta tunneosaaminen voi olla sitä, että opettaja tukee opiskelijaa omien tunteidensa tunnistamisessa ja sitä kautta oppimisessa. Tunneohjaus vuorovaikutustilanteessa edellyttää opettajan matkaa oman tunnepaletin tunnistamiseen sekä tunteiden taakse kätkeytyvien tarpeiden ja uskomusten käsittelyyn. Opettajalle on hyötyä myös erilaisten temperamenttien merkityksestä tunneilmaisussa.

Läsnäoleva opettaja vahvistaa opiskelijan myönteisiä kokemuksia

Uotisen, Tyrväisen ja Valkosen (2016) korkeakouluopiskelijoiden ja opettajien vuorovaikutussuhdetta verkossa tarkastelevia tutkimuksia kokoavassa katsauksessa todetaan, että opettajan läsnäololla on merkittävä vaikutus opiskelijan onnistumiseen ja opiskelijatyytyväisyyteen.

Opettajan läsnäoloa voidaan määritellä muun muassa opetusläsnäoloksi ja sosiaaliseksi läsnäoloksi. Opetusläsnäolo on taitoa muotoilla sosiaalista vuorovaikutusta sisältäviä oppimisprosesseja. Sosiaalinen läsnäolo välittyy puolestaan opettajan saatavilla olemisesta ja läheisyydestä sekä opettajan persoonan elementeistä. (Uotinen, Tyrväinen, Valkonen 2016.) Vaikutelman välittäminen läsnäolevasta opettajasta on merkittävä tunneosaamisen elementti.

Toisen asteen opiskelijat kaipaavat opettajalta läsnäolevaa vuorovaikutusta ja aitoa kohtaamista, totesimme Oppijan oikeus – opettajan taito -hankkeessa toteutetussa selvityksessä. Opettajat puolestaan kokevat ajan puutteesta ja opiskelijoiden moninaisista tarpeista johtuvaa riittämättömyyttä. Välillä opiskelija tarvitsee opettajaa, turvallista aikuista, terapeuttia, pappia tai ystävää. Opettajan näkökulmasta rajojen asettaminen läsnäololle vuorovaikutussuhteessa voi olla haastavaa siten, että vältytään toiselta ääripäältä, kohtaamattomuudelta.

Miten opiskelijan kohtaamisessa tarvittavaa tunneosaamista voi kehittää?

Lähtökohtaisesti opettajan tunneosaaminen on tietoisuutta omista tunteista ja taitoa säädellä omaa tunneilmaisuaan tarkoituksenmukaisesti. Opiskelijakohtaamisissa hyödyllinen tunneosaaminen kehittyy parhaiten vuorovaikutuksessa.

Tunnetaitoa on muun muassa taito havainnoida tunnekokemuksia opiskelijan sanattomasta viestinnästä. Tunne voi ilmentyä huokauksena tai kohtaamista kaipaavana katsekontaktina. Vaikutelma saatavilla olemisesta välittyy opettajan taitona osoittaa kuuntelemista. Kuunteleminen voi olla esimerkiksi tarkkanäköisiä kysymyksiä opiskelijan auttamiseksi omien tunteidensa sanoittamisessa ja analysoinnissa.

Tunnetaitoinen opettaja osaa myös ohjata vuorovaikutusta tarvittaessa joko tunteiden käyttämiseen tai niistä etäyttämiseen esimerkiksi vuorovaikutuksen sisällöllistä näkökulmaa vaihtamalla. Tunneosaaminen näyttäytyy vahvasti siis myös opettajan vuorovaikutusosaamisena.