3AMK-yhteistyössä järjestetty tilaisuus ”Tukiälyn rooli oppimisprosessissa ja osaamisen arvioinnissa” nosti esiin erilaisia käyttötapoja ChatGPT:lle ja muille laajoille kielimalleille sekä kuvaa, videota ja ääntä tuottaville malleille.

Paneelikeskusteluun osallistuneet opiskelijat näkivät tekoälyn olevan jokaisen AMK-opiskelijan eteen tuleva muutostekijä. Tarkastelen kirjoituksessa opettajan ja opiskelijan kohtaamia eettisiä kysymyksiä korkeakoulumaailmassa, kun tällä alueella uusien teknologioiden osaltaan aiheuttama muutosvauhti näyttää vain kiihtyvän. Keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa osaamisen arviointi ja vuorovaikutus oppimisprosessissa.

Laajemmin yhteiskunnassamme on lukuisia yleisen tason haasteita tekoälyn nopeassa leviämisessä:

• Tekoälyn kehittäjistäkin merkittävä osa on huolissaan nopeasta kehityksestä ja sovellusten leviämisestä (Center for Humane Technology 2023)
• Kehitys ja käyttö halutaan tai pitäisi reguloida, mutta uusien teknologioiden kohdalla siinä on aina ollut suuria haasteita (Bradford 2023)
• Kehitystyö ja omistajuus on paljolti yksityisten teknologiajättien käsissä (Bradford 2023)
• Järjestelmien energiankulutus on valtaisaa (Tuomi 2019).

Jos kuitenkin palataan korkeakoulumaailmaan, 3AMK-korkeakouluissa on tarve keskustella korkeakoulupedagogiikan isosta kysymyksestä: Tuleeko laajojen kielimallien ja muiden tekoälysovellusten avulla keskittyä opettajan ja opiskelijan tekemän työn korvaamiseen (ks. HS 22.11.2023) vai pitääkö tässä ajassa sittenkin pohtia ihmisten välisen toiminnan merkitystä täysin uudestaan?

Huomio vuorovaikutukseen

Oppimisprosessissa voimme tekoälysovellustenkin kohdalla keskittyä siihen, miten vuorovaikutus näiden sovellusten kanssa tapahtuu. Yhtä tärkeää olisi huomioida, miten tämä kaikki voi rikastuttaa ihmisten välistä vuorovaikutusta. Samalla pystymme arvioimaan, missä tilanteissa sovellukset ja teknologia mahdollisesti haittaavat ihmisten välistä vuorovaikutusta.

Opetusteknologiakehittäjät uskovat voimakkaasti tulosten synnyttämiseen tarvittavan työnteon korvaamiseen teknologisella välineellä. Tällöin helposti unohtuu esimerkiksi se, kuinka merkittäviä ovat opiskelijan omat ponnistelut oppimisensa eteen ja vuorovaikutus vertaisten kanssa.

Asiasta innostuneet pedagogit vastaavasti toivovat muun muassa opettajan arviointityön korvautuvan. Tuntuisi hurjalta, ettei opettaja itsekään oikeastaan tiedä minkälaisen tekoälysovelluksella rakennetun palautteen opiskelija on oppimisestaan saanut. Pahimmassa tapauksessa opiskelijalle ei ole kerrottu, mitä opintojakson arvioinnin automatisointi tarkoittaa.

Kiinnostavaa onkin nähdä, mitä vaikutuksia tekoälyn hyödyntämisellä on päätöksentekokykyymme. Ihminen on taipuvainen hyväksymään sovelluksen ehdotuksen uskoen, että kone on tutkinut asian. Ennen nopeasti yleistyneitä laajoja kielimalleja tutkittiin algoritmien ehdotuksia ja päätöksentekoa julkisella sektorilla, ja vain alle yhdessä prosentissa tapauksista ihminen päätti vastoin koneen tekemää ehdotusta (AW AlgorithmWatch 2019, 109; Vairimaa 2021).

Ehdottamani vuorovaikutusta korostava lähestymistapa ei jättäisi huomiotta yhteiskuntaa muuttavia teknologisia innovaatioita. Opiskelijoita ja opettajia pitää valmentaa käyttämään laajoja kielimalleja ja muita välineitä, joita työelämässäkin käytetään.

Opettajan ja opiskelijan vastuu

Yksinkertaistetusti voisi sanoa, että vastuu tekoälyn eettisissä haasteissa on tekoälyn kehittäjillä, tekoälyn käyttötarkoituksesta päättävillä (organisaatioilla) sekä yksilöillä, jotka tekoälyä hyödyntävät.

Eettisessä tarkastelussa on hyvä muistaa sekä käytettyjen järjestelmien välittömät vaikutukset että myös välilliset vaikutukset (Zdravkova 2019). Ongelmana on, että kaikkien vaikutusten luonnetta ja laajuutta on usein vaikea ennakoida (Hallamaa ym. 2020).

Kuten Hallamaa ja Kalliokoski (2020) toteavat, ei tarvitse kuitenkaan olla tekoälyasiantuntija pystyäkseen huomaamaan, milloin jokin järjestelmä toimii hyvin ja vastaa käyttötarkoitusta. Moraalista toimijuutta ja vastuuta ei voida eikä pidäkään luovuttaa älykkäille koneille eikä niiden suunnittelijoille. Myös käyttäjä – opettaja ja opiskelija – kantakoon vastuuta prosessista ja tuloksista muun muassa hankkimalla riittävää osaamista kulloistenkin sovellusten toimintaperiaatteista.

3AMK-korkeakouluille suurin haaste asiassa on tarttumakohtien hetkellisyys. Voidaan todeta, että tekoäly on ”moving target”. Juuri kun korkeakoulu ajattelee saaneensa omat suosituksensa kirjoitettua ja levitettyä ne korkeakouluyhteisönsä opettajille ja opiskelijoille, on lukuisissa sovelluksissa jo tapahtunut uusia ja mullistavia kehitysvaiheita.

Kirjoittaja oli paneelin jäsenenä 3AMK-tilaisuudessa Tukiälyn rooli oppimisprosessissa ja osaamisen arvioinnissa, joka pidettiin Laurean Tikkurilan kampuksella 21.11.2023.