Siirry sisältöön
Pedagogiikka
Taide ekologisen aikuistumisen vauhdittajana

Taiteella on tunnetusti merkitystä ihmisten arvomaailman selkeyttämisessä ja maailman moninaisuuden ymmärtämisessä sekä kritiikin ja uteliaisuuden foorumina uudenlaisia ja toimivia ratkaisuja etsittäessä. Taiteen roolista ihmisten ekologisen aikuistumisen tukemisessa kirjoittaa Iris Humala.

Kirjoittajat:

Julkaistu : 24.03.2021

Eettisen kestävyysosaamisen vahvistaminen on keskeinen teema KESTO-hankkeessa, joka tavoittelee yhteiskunnallista kestävyysmuutoksen vauhdittamista korkeakoulujen ja yritysten välisen yhteistoiminnan avulla.

Eettiseen vastuullisuuteen liittyvä osaaminen on tarpeen ratkaistaessa hankalia ongelmia, jotta erilaiset yhteiskunnalliset, tuotannolliset ja ekologiset näkökulmat pystytään hahmottamaan kokonaisvaltaisesti. Eettiseen kestävyysosaamiseen liittyy tiedollisuuden lisäksi myös esteettisyys, emotionaalisuus ja kehollisuus.

Taiteen ja taidekasvatuksen rooli tarjoaa virkistävän näkökulman eettiseen kestävyysosaamisen, ihmisten ekologisen aikuistumisen ja vastuullisen luontosuhteen pohdintaan (Värri, 2018). Taiteella on tunnetusti merkitystä ihmisten arvomaailman selkeyttämisessä ja maailman moninaisuuden ymmärtämisessä sekä kritiikin, uteliaisuuden ja kokeilujen foorumina uudenlaisia ja toimivia ratkaisuja etsittäessä.

Gert Biestan (2018) mukaan taidekasvatus ei ole pelkästään luovaa itseilmaisua. Se on myös kasvatusta oppia tarkastelemaan omia halujamme ja arvojamme ja myötäilemään maailmaa tuhoamatta itseämme. Taiteen tekemisellä ja harrastamisella on merkitystä itsen muokkautumisena. Taiteen kautta ihminen ei hahmota ainoastaan ympäröivää yhteiskuntaansa vaan samalla myös itseään tiedostamalla, mistä pitää tai mitä arvostaa.

Taide voi auttaa kuvittelemaan, miten voi toimia toisin

Ekologinen aikuistuminen edellyttää Värriä mukaillen vaihtoehtojen kuvittelukyvyn kehittämistä, toivon ylläpitämistä sekä uskoa siihen, että meillä on mahdollisuus toimia toisin. Tässä taide voi olla avuksi, sillä se auttaa tuntemaan, muistamaan ja kuvittelemaan.

Esteettinen kokemus vaikuttaa ihmisiin, sillä ko. kokemuksen virittämät aistit, tunteet, ajatukset jatkavat elämäänsä heissä. Filosofi ja psykologi John Dewey (1934) on korostanut taiteellisten kokemusten ja näkemysten jakamista toisten kanssa sekä tekemisen ja vastaanottamisen läheistä suhdetta. Taide ylittää kielellisen ilmaisun tuottaessaan kehollisen kokemuksen. Se voi saada ihmiset aidosti tuntemaan vastuullisuuden haasteen ja löytämään oma tiensä osallistua yhteisiin kestävyystalkoisiin.

Kriittisyys ja uteliaisuus, jotka niin ikään liitetään taiteeseen ja taidekasvatukseen, ovat tärkeitä ekologista aikuistumista vahvistavia tekijöitä. Taide voi herättää ihmisiä kriittisesti pohtimaan ihmisten ja biosfäärin välistä riippuvuutta ja omaa osuuttaan siinä.

Taiteilija ja tutkija Sonja Salomäkeä (2020) lainaten taide voi ruokkia uteliaisuutta esimerkiksi luomalla sanastoa ja kuvastoa epämääräisille harmaille alueille, joiden olemassaoloa ei täysin tiedosteta. Taide ja taidekasvatus voivat rohkaista ihmisiä myös arjen vastuullisiin esteettisiin tekoihin esimerkiksi elinympäristömme roskaantumisen tai ruokahävikin vähentämiseksi.

Vastuullisuutta korostava taide voi tulla esiin korkean ja populaarin taiteen rajoja rikkoen elokuvissa, sarjakuvissa jne. tai rantautua yhteiskuntaan kaupungeissa, kapakoissa, osana kaupunkisuunnittelua, työ- ja liike-elämää ja koulutusta.

Ilmastokanava-hanke on yksi esimerkki taiteilijoiden toiminnasta vastuullisen kansalaisuuden puolesta. Hanke pyrki taiteen keinoin myös ehkäisemään ihmisten toivottomuuden tuntemuksia globaalin ilmastohaasteen edessä jaottelemalla ongelma pienempiin ratkaistaviin osiin, joihin ihmiset voivat osallistua ja vaikuttaa esimerkiksi omien kulutus- ja energiavalintojensa kautta.

Taiteen rooli ihmisten ekologisen aikuistumisen tukemisessa on monisävyinen. Joka tapauksessa on hyvä pitää mielessä, että taiteen tekijät ja harrastajat voivat omalla osaamisellaan tarjota korkeakouluille ja yrityksille uudenlaisia mahdollisuuksia toteuttaa enemmän sellaisia kokeiluja, jotka edistävät kaikkien osapuolten ekologista aikuistumista ja vastuullista luontosuhdetta.

Kirjallisuutta:

  • Biesta G. 2018. What if? Art education beyond expression and creativity. In: C. Naughtoq, C. Biesta and D.R. Cole (Eds.), Art, Artists and Pedagogy: Philosophy and the Arts in Education, Routledge, 11-20.
  • Dewey, J. 1934. Having an Experience. In: J. Dewey, Art as Experience, 35-47.
  • Salomäki, S. 2020. Kommentti: Ilmastotaide voi koskettaa ja ottaa samalla kantaa. Ilmiö, 30.10.2020
  • Värri, V.-M. 2018. Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Vastapaino, Tampere.

Kuva: www.shutterstock.com