Siirry sisältöön
Pedagogiikka
Pysähdyksiä onnistumisten äärelle

Opinto- ja uraojauksen parissa käytetään yksilöohjauksissa ja pienryhmässä harjoitteita, joissa ohjattavan kanssa muistellaan onnistumisen kokemuksia ja tähtihetkiä. Onnistumisten äärellä pysähtyminen on tärkeää, jotta huomaamme sen kaiken hyvän, mikä meissä on.

Kirjoittajat:

Kalle Vihtari

yliopettaja
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 14.03.2023

Vuonna 2017 syksyllä aloitin väitöstutkimukseni. Heti alkajaisiksi suuntasin kulkuni Maltan yliopistolle elinikäisen ohjauksen pariin. Koin tarvetta vahvistaa englannin kieltäni ja tiesin, että Maltalla voin saada inspiraatiota ja jäsennystä väitöstutkimukseni teoreettiseen viitekehykseen ura- ja ohjausteorioiden näkökulmasta.

Olin sopinut paikallisten kontaktien kanssa, että osallistun elinikäisen ohjauksen maisterivaiheen opiskelijoiden opetukseen. Lukukauden ensimmäinen opetustuokio oli alkamassa ja minut saateltiin opetustilaan, jossa oli alkamassa luento ohjauspalveluiden järjestämisestä. Opetustilassa oli ohjausalan asiantuntija, professori Ronald G. Sultana Maltalta ja etäyhteyksissä oli Floridasta professori James P. Sampson. Minut toivotettiin tilanteeseen tervetulleeksi ja opetus alkoi.

En ole lapsuudessa ja nuoruudessani ollut minkään yhtyeen, henkilön tai joukkueen suurempi fani. Maltan yliopiston holvikaarien kätköissä olevassa opetustilanteessa ymmärsin hetken niitä yläasteaikaisia ikätovereitani, jotka olivat vuoranneet seinät julisteilla ja päällystäneet matematiikan vihot Suosikin väleissä olleilla julisteilla. Olin tutkimussuunnitelmaani tehdessä lukenut monia Sultanan ja Sampsonin artikkeleita ja tekstejä – ja tuossa lokakuisessa hetkessä olin kuulemassa heitä hyvin vaikuttuneena.

Meillä on mahdollisuudet moneen

Mitä tuohon tilanteeseen tuleminen oli minulta vaatinut? Sattumalla oli tässäkin tilanteessa paljon pelissä. Olin avannut oikeassa hetkessä ja oikeassa ajassa suuni haaveestani päästä Maltalle. Sain hyvän suosittelijan Suomesta ja minut otettiin tosissaan vastaanottavan yliopiston taholta. Verkostoitumisen taito ja omista haaveista ääneen lausuminen oli yksi olennainen asia omassa toiminnassani tuohon tilanteeseen pääsemisessä.

Ulkopuoliselle meidän työurallamme olevat asiat näyttävät ansioluetteloon kirjoitettuna selkeänä ja johdonmukaisena polkuna. Taustalla oleva työ ja ponnistelu ovat asioita, joita tähtihetkiä tarkastellessa tulevat entistä enemmän tietoisuuteemme.

Minun tapauksessani tuossa tilanteessa olin saanut väitöstutkijan paikan, joka vaati pitkällistä ponnistelua tutkimussuunnitelman äärellä. Se vaati rohkeutta lähteä kehittyvän kielitaidon kanssa vieraaseen ympäristöön. Se vaati kielitaitoa, jotta pystyin toimimaan tuossa ympäristössä. Se vaati äärettömän monenlaisten käytännön asioiden järjestelyä, jotta kolmen alle viisivuotiaan vanhempana pystyimme perheellä siirtymään lukuvuodeksi Maltalle.

Oman pätevyyden hahmottamisesta henkistä hyvinvointia

Tuossa hetkessä Maltan yliopiston sinisten tuolien keskellä tajusin myös sen, että oman pitkän ohjausalan käytännön työskentelyn kautta voin tuoda näkemyksiä ja ulottuvuuksia ohjausalan asiantuntijoiden keskusteluun. Suomalaisen koulutuksen ja suomalaisen ohjauksen arvostus olivat myös tuossa hetkessä läsnä.

Sittemmin väitöstutkimukseni vei minut monenlaisiin tähtihetkiin, eivätkä ne ole onneksi vähentyneet myöskään tähtihetkeksi luokiteltavan väitöspäivän jälkeen. Viime vuosi on ollut jopa ajoittaista tähtisumua. Nykyisessä työtehtävässäni olen saanut työskennellä molempien väitöstutkimukseni esitarkastajien, vastaväittäjän ja monien muiden loistavien asiantuntijoiden seurassa. Nykyinen työ on tuonut minulle psykologista hyvinvointia, jossa oman osaamisen ja pätevyyden hahmottaminen on saanut uusia ulottuvuuksia.

Oman osaamisen ja onnistumisen sanoittaminen on voimaannuttavaa, joten sitä on syytä meidän jokaisen säännöllisesti harjoittaa.