Meillä kaikilla on sisäänrakennettuna kyky kohdata toisemme sanattomasti katseen, kosketuksen, hymyn tai äännähdyksen kautta. Kohdatessamme aistimme erilaisia tunnelmia ja osaamme lukea toistemme olemusta sekä tehdä päätelmiä näiden oletustemme varassa.

Aina tulkintamme eivät välttämättä osu oikeaan. Täydellistä ymmärrystä kahden ihmisen välillä on mahdotonta saavuttaa. Usein on riittävää, että annamme toisillemme huomiota sekä aikaa.

Kaikkiin meihin on sisäänrakennettuna myös halu kertoa omaa tarinaamme. Kun tahdomme tulla osallisiksi toisten tarinoista, voimme innostua tarkastelemaan omaakin kertomustamme uudella, näkökulmia avartavalla tavalla.

Mahdollisuus vuorovaikutukseen on yksi ihmiselämän tärkeistä perusedellytyksistä. Ilman vuorovaikutusta ei ihmisen ole mahdollista kasvaa ja kehittyä tasapainoiseksi ja terveeksi aikuiseksi. Ihmisen tarve ja kyky vuorovaikutukseen on yksilöllinen (Raatikainen 2015, 107). On olemassa hyviä toimintamalleja, jotka toimivat tietyissä vuorovaikutustilanteissa ja antavat välineitä hyvään kohtaamiseen. Aina ei kuitenkaan ole mahdollista soveltaa samoja menetelmiä kaikkiin ihmisiin, koska jokainen vuorovaikutustilanne on hyvin erilainen ja riippuvainen molemmista osapuolista. (Mönkkönen 2007, 15.)

Vuorovaikutuksen esteettömyys voi pitää sisällään niin pieniä ja yksinkertaisia arkea helpottavia asioita tai laitteita kuin laajempia rakennusratkaisuja ympäristössämme. Avun tai keinojen ”suuruudesta tai pienuudesta” riippumatta ne lisäävät yksilöiden mahdollisuutta kokea tasavertaista osallisuutta jokapäiväisessä elämässään. Viime kädessähän on kyse ihmisoikeuksista. (Persson & al 2014, 507, 513.)

Ensikohtaamisessa kommunikaatiolla opettajan ja oppijan välillä on merkittävä vaikutus positiivisen kokemuksen ja tavoitteeseen pääsemisen kannalta. Kommunikaatio vaikuttaa jokaiseen kohtaamiseen ja vaikuttaa ensivaikutelman myönteisyyteen sekä yhteisymmärryksen rakentumiseen opettajan ja oppijan välille. Vuorovaikutus toimii työkaluna opettajan ja oppijan vuorovaikutuksen eteenpäin kehittymisessä.

Vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin tulisi olla vastavuoroista – jokaisen ihmisen pitää voida kokea pystyvänsä ilmaisemaan itseään ja vastaanottamaan viestejä muilta ihmisiltä tai ympäristöstä. Jokaisen nuorten kanssa työskentelevän onkin erilaisissa arjen opetus- ja ohjaustilanteissa huomioitava mahdolliset tuen tarpeet myös vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin taidoissa. Tuen tarpeiden kirjo ja lähtökohdat ovat usein moninaisia, mutta lähtökohtaisesti jokainen ihminen – lapsi, nuori tai aikuinen – hyötyy vuorovaikutukseen ja kommunikointiin käytetyn kielen selkeydestä tai havainnollistamisesta.

Mitä on selkeä kieli?

Selkeäkielisyys tarkoittaa sitä, että tekstiä muokataan sisällön, sanaston ja rakenteen osalta ymmärrettävämmäksi kuin mitä yleiskieli on. Selkeä kieli palvelee erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita opinnoissa. Selkokielen on ajateltu hyödyttävän monenlaisia lukijoita ja oppijoita.

Selkokieli on oma suomen kielen muotonsa. Se on sanastoltaan, rakenteeltaan ja sisällöltään yksinkertaisempaa kuin tavallinen, selkeä yleiskieli. Selkeä kieli auttaa ihmisiä, jotta he saavat paremmin tietoa. Kun he tietävät enemmän, he voivat tehdä enemmän. He voivat lukea ja arkielämä onnistuu paremmin. Selkeä kieli sopii kaikille, mutta helpottaa erityisesti sellaisten ihmisten elämää, joilla on jokin kommunikointiin vaikuttava vamma tai sairaus. Selkokielestä hyötyvät myös suomea opettelevat. Selkokeskus. (2018).

Kielen ymmärtämisellä on merkitystä: selkeä yleiskieli ja selkokieli helpottavat itsenäistä elämistä ja opiskelun ja työnteon sujuvuutta. Kieli liittyy olennaisesti myös palveluiden saavutettavuuteen. Myös puhekielessä on hyvä kiinnittää huomiota kielen selkeyteen. Selkeää kieltä on helpompi ymmärtää ja lukea kuin normaalia yleiskieltä. Sanat, lauseet ja tekstisisältö ovat helpompia ja selvempiä.

Selkeä kieli tekee elämästä ja opiskelusta helpompaa!

Yhteiskuntamme ja arkielämämme rakentuu paljon kirjoitetun kielen varaan, minkä vuoksi kyky lukea asioita muodostuu yhdeksi tärkeimmistä avaintaidoista. Lukemalla pääsee osaksi yhteisöä. Tästä syystä on tärkeää, että esimerkiksi ajankohtaiset asiat ovat saatavilla ihmisille, joille yleiskielisen tekstin lukeminen on haastavaa. Selkeäkielinen ilmaisutapa on tällöin estämässä myös syrjäytymistä. Selkokielisillä aineistoilla voi olla suuri merkitys uuden oppimisessa ja muistin harjoittelussa. Erilaiset selkeäkieliset aineistot voivat myös olla oivana apuna uuden kielen oppimisessa.

Ammatillisessa koulutuksessa opiskelee monenlaisia oppijoita. Joukossa on myös oppijoita, jotka tarvitsevat erityistä tukea opiskeluunsa esimerkiksi ohuen kielitaidon ja joskus myös oppimisvaikeuksien vuoksi. Erityistä tukea tarvitseville oppijoille, joilla on oppimisvaikeuksia, on hyötyä siitä, että opiskelussa käytetään oppimisen tukena mahdollisimman paljon kuvia. Kuvien avulla voidaan tehostaa muun muassa eri työvaiheista, -työvälineistä ja valmiita töitä. Kuviin liitetyt, strukturoidut sanalliset ohjeet voivat olla myös kaikille opiskelijoille hyödyllisisä. Tärkeimmistä työvälineistä ja niiden nimistä kannattaa rakentaa oppimisen tueksi struktuuritauluja, joissa työvälineiden ja -vaiheiden kuvat sekä niiden nimet yhdistyvät.

Monipuoliset pedagogiset opetus- ja ohjausmenetelmät sekä selkeäkieliset oppimateriaalit innostavat oppimaan sekä tarjoavat erilaisiin oppimisen lähtötasoihin soveltuvia oppimateriaalia sekä mahdollisuuden harjoitella tai kerrata opittavia asioita. Oppimisympäristöjen vaihtoehdot tarjoavat nykyisin opiskeluun ja opettamiseen monenlaisia mahdollisuuksia. Olennaista on löytää kaikille oppijoille opetukseen ja ohjaukseen soveltuvat menetelmät ja oppimista tukevat apuvälineet. Erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan ohjaustilanteissa opettaja miettii yhdessä oppijan kanssa erilaisia tapoja oppia, osaamisen lähtötasoa, opiskelijan voimavaroja, motivaatiota ja saavutettavia tavoitteita. Yhteinen keskustelu ja tavoitteen asettaminen oppijan kanssa onkin tärkeää.

Ammatillisen opettajan tärkeä taito on selkeän ja saavutettavan oppimateriaalin suunnittelu ja valmistaminen oppijan tueksi. Monimuotoisissa oppimisympäristöissä selkeän yhteisen kielen käyttäminen on erityisen tärkeää, olipa sitten kysymys oppimateriaalien, -kirjojen, kuvien, videoiden, työohjeistusten tai monenlaisten digitaalisten oppimateriaalien lukemisesta, käyttämisestä.

Ammatillisessa koulutuksessa opiskelevat erityistä tukea tarvitsevat nuoret ja aikuiset tarvitsevat usein erityispedagogisia ja osallistumiseen liittyviä kannustavia ohjaus- ja opetusmenetelmiä, jotta innostus oppimiseen saadaan herätettyä sekä ylläpidettyä. Tärkeinä pedagogisina kehittämisalueina ovat opiskelijan selkeäkielinen yksilöllinen ohjaus ja monikanavaisen oppimisen mahdollistaminen erilaisissa oppimisympäristöissä, myös työelämässä. Yhteistoiminnallinen ideointi opiskelijan kanssa on tärkeää hänen oman oppimisstrategiansa löytämiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi kohti ammattiosaamista ja työllistymistä.

Opettajan työskentely erilaisissa oppimisympäristöissä edellyttää pedagogisen osaamisen jatkuvaa kehittämistä sekä kykyä tehdä pedagogisesti ja teknisesti rohkeita, hyviä ja soveltuvia valintoja, joissa hyödynnetään myös yhteistyöverkostoja. Näin erityispedagogisten hyvien käytäntöjen löytäminen ja kehittyminen onnistuu. (Happo, Junkkari, Kepanen, Koukkari & Nuutila 2015.)

Suurin osa ihmisistä kommunikoi puheen avulla, mutta tapoja kommunikoida toisten ihmisten kanssa on monia.

Selkeäkielisessä kommunikoinnissa olennaista on läsnäolo, toisen aito kohtaaminen ja yhteinen vuorovaikutustilanne, jossa luetaan toisen vuorovaikutuksen kokonaisuutta ja siten voidaan saada selville, miten vaikeaa tai helppoa asian ymmärtäminen toiselle on. Sujuvan vuorovaikutuksen kannalta on tärkeää, että keskustelukumppani tuntee olonsa turvalliseksi eikä joudu pelkäämään sitä, että tulisi jotenkin nolatuksi. Vaikeus vastata kysymykseen voi esimerkiksi lisätä kasvojen menettämisen riskiä. Rauhallinen ote vuorovaikutustilanteessa on yleensä toimiva. Rauhallisuus on läsnä niin kehon olemuksessa, puheen tuotossa kuin puheen rytmityksessäkin. Selkeään kielenkäyttöön liittyy se, että puhuu loogisesti kokonaisin lausein. Vaillinaiset ilmaukset, ajalliset hypyt tai viittaukset eri asioihin vaikeuttavat yleensä viestiä. Asia kannattaa sanoa lause kerrallaan ja pitää tämän jälkeen tauko. Tällä tavoin voi antaa toiselle aikaa asian mieltämiseen ja sisäistämiseen. (Leskelä 2009, 24.)

Jos esimerkiksi kielellisessä kehityksessä tai ymmärtämisessä on laajempia haasteita tai henkilö on kuulovammainen, tulee aiheelliseksi miettiä myös muita vaihtoehtoisia kommunikointitapoja. Tällaisia tapoja ovat esimerkiksi viittomakieli, tukiviittomien käyttö, kuvakommunikaatio, piirtäminen, eleilmaisu ja tekniikan hyväksikäyttö. Erilaisia kommunikaatiotapoja voidaan käyttää itsenäisinä tukitoimina tai toisiaan täydentävinä menetelminä yksilön tarpeet lähtökohtana huomioiden. (Takala 2016, 38.)

Kirjoittaminen on luonteva tapa korvata puhe, jos puheen ja sen ymmärtämiseen ei liity kirjoittamisvaikeutta. Tällöin vuorovaikutuksen apuvälineiksi sopivat esimerkiksi puhelimen näytön hyväksikäyttö kirjoittamisessa tai laitteet ja ohjelmat, jotka muuntavat kirjoitetut tekstit puheeksi (mm. speak&translate-sovellus).

Myös erilaisilla kuvilla voidaan helpottaa puhuttujen tai kirjoitettujen viestien ymmärtämistä. Kuvien käytöstä puheen tukena käytetään usein termiä puhetta tukeva ja korvaava kommunikointi tai englanninkielistä lyhennettä AAC (Augmentative and Alternative Communication). Puhetta tukevalla, täydentävällä ja korvaavalla kommunikoinnilla (AAC) tarkoitetaankin viestintää, jossa käytetään puheen tai kirjoitetun viestinnän apuna esimerkiksi tukiviittomia, kuvia tai blisskieltä (Papunet).

Lasten kanssa kuvien (esim. PCS-kuvien, Pictogrammien tai valokuvien) käyttö on tutkitusti toimiva toimintamalli. Lapsen luontainen uteliasuus tai ennakkoluulottomuus auttavat häntä omaksumaan ”kuvien maailman” apuvälineenä usein nopeasti. Kuvien tai kommunikointitaulujen käyttö sopii kuitenkin kaikenikäisille. On tärkeää, että kuvat on suunniteltu ja räätälöity jokaisen käyttäjän yksilöllisiä tarpeita vastaaviksi. Kuvien on myös tärkeää kuvata kunkin yksilön omaa elämysmaailmaa ja arkipäivän tilanteita sekä elää, kehittyä ja muuttua henkilön arjen tarpeiden mukana.

Erityisammattioppilaitoksessa kuvien monipuolinen käyttö puheen tai kirjoitetun tekstin tukena on arkipäivää. Esimerkiksi Papunetin sivustot tai Widgit-sovellus (maksullinen) tarjoavat monenlaisia mahdollisuuksia puheen tai kirjoitetun tekstin kuvittamisen tueksi.

Vanha totuus ”kun näen mitä kuulen, kuulen oikein” kuvaa yksinkertaisen ytimekkäästi fyysisen visusaalistamisen tavoitetta ja merkitystä. Käytännössä fyysinen visuaalistaminen on esteettömyyden turvaamista, opittavan asian havainnollistamista, digitaalisten oppimateriaalien käyttöä, käsitekarttojen avulla havainnollistamista, suullisen informaation lisäksi myös kirjallisen informaation antamista, riittävästä valaistuksesta huolehtimista, puheen tukemista ilmeillä ja eleillä. (Kärkkäinen 2016, 131–132.)

Lopuksi

Tässä artikkelissa on pohdittu selkeän kielen vaatimuksia ja mahdollisuuksia monenlaisten oppijoiden ohjauksessa ja opetuksessa sekä sitä, millä tavoin erityisopettaja voi tukea oppijaa ja miten oppija voisi käyttää tehokkaasti erilaisia oppimateriaaleja sekä oppimisympäristöjä opintojen tukena.

Selkeäkielisen tekstin kirjoittamista kannattaa kokeilla ja harjoitella lyhyiden tekstien avulla. Tällä tavoin ideaan pääsee vähitellen sisälle, ja selkeäkielisen tekstin tuottamisesta tulee yhä luontevampaa. Oppijalle on hyötyä selkeäkielisten tekstien lukemisesta sekä puheen että kirjoittamisen kehittämisen kannalta. Nopeatempoinen elämänrytmimme voi ajoittain vaatia asioiden pikaista lukemista ja kertaamista. Selkeäkieliset tekstit tarjoavat tähän oivallisen mahdollisuuden. Selkokielisestä tavasta ilmaista asioita on iloa ja hyötyä kenelle tahansa.

Henkilökohtainen arvostava kohtaaminen oppijan kanssa ja asioiden varmistaminen on toimivan vuorovaikutuksen perusasioita. Toimivia ratkaisuja ja keinoja löytyy vaativiinkin ohjaus- ja opetustilanteisiin. Jokainen onnistunut vuorovaikutus ja turvallinen oppimistilanne antaa varmuutta selviytyä erilaisissa tilanteissa monenlaisia oppijoita arvostavalla tavalla.

Avoin kohtaaminen ja pyrkimys mahdollisimman hyvän yhteisen ymmärryksen luomiseen kantavat pitkälle erityistä tukea tarvitsevan oppijan kanssa keskustellessa. Jokainen vuorovaikutukseen heittäytyminen ja yritys aitoon kohtaamisen luovat oppijalle merkityksellisyyden kokemuksen. Näissä tilanteissa myös kommunikaatiokumppani harjaantuu yhä taitavammaksi viestijäksi.

Onnistunut vuorovaikutus edellyttää keskinäistä luottamusta, rehellisyyttä ja molempien osapuolien sitoutumista sovittuihin tavoitteisiin. Erityisopettajan on tärkeä kuunnella ja tehdä arviota oppijan yksilöllistä tarpeista ja lähtökohdista.

Vuorovaikutus ja kommunikointi ihmisten ja ympäristön kanssa on paljon muutakin kuin vain puhuttu kieli!