Itävaltalaisella Fachhochschule Vorarlbergilla on pitkät perinteet erilaisten simulaatiopelien ja pelillistämisen hyödyntämisestä osana ongelma- ja projektilähtöistä oppimista. Meille tarjoutui mielenkiintoinen mahdollisuus päästä Erasmus+-opettajavaihdon myötä seuraamaan, miten erilaisia simulaatiopelien ympärille rakentuvia kursseja toteutettiin kyseisessä korkeakoulussa intensiivisesti yhden viikonlopun aikana.

Tässä yhteydessä käytämme käsitettä ”peli” kuvaamaan laajasti hyvin erilaisia, pelillisiä elementtejä sisältäviä menetelmiä. Näin peleiksi laskemme tässä esimerkiksi tietokoneella pelattavat pelit, lautapelit, erilaiset pulmapelit sekä haastetehtävät.

Olemme itsekin sisällyttäneet pelejä ja simulaatioita omien kurssiemme menetelmiin, mutta on aina silmiä avaavaa seurata toisten työskentelyä ja päästä keskustelemaan kokeneiden asiantuntijoiden kanssa. Kuten eräs tapaamamme kokenut oppimispelien fasilitaattori totesi: ”Pelejä oppii vain pelaamalla, ei kirjoista lukemalla tai ohjekirjoja selaamalla.”

Dornbirnissä seuraamamme simulaatiot ovat kaikki keskenään erilaisia, ja lisäksi opettajien tavat toteuttaa peliä osana omaa opetustaan vaihtelivat paljon ohjaajasta toiseen. Itse peleille yhteistä on, että monessa pelissä on yksi ydinsubstanssialue, jota simulaatiossa harjoitellaan.

Opittava asia ei kuitenkaan rajoitu tähän yhteen substanssiin, vaan simulaatiot pakottavat oppijan tarkastelemaan tässä tapauksessa liiketalouden ilmiöitä hieman laajemmin. Tämä saattaa toteutua jo ihan luonnollisesti pelin lainalaisuuksien myötä, mutta opettajalla on myös mahdollisuus laajentaa näkökulmaa tuomalla toteutukseen mukaan omia lisätehtäviään.

Peli ei ole tärkeä, sisältö on

Vaikka pelit sinänsä ovat oivallinen keino tehdä oppimisesta hauskempaa ja innostavampaa, eivät ne saa olla kurssin keskiössä. Pelejä ei pidä sisällyttää opintojaksolle vain pelaamisen takia, vaan jokainen peli tai simulaatio tulee huolellisesti kirjoittaa mukaan kurssin pedagogiseen käsikirjoitukseen.

Lisäksi opettajan tulee kriittisesti pohtia, miten juuri hänen valitsemansa peli tukee opiskelijoita käsiteltävänä olevan substanssiaiheen opiskelussa. Hyvin toteutettu perinteinen luento-opetus on varmasti tehokkaampi oppimisen kannalta, kuin huolimattomasti suunniteltu oppimispeli.

Pelien käyttämisessä on oleellista myös ymmärtää, että peli on vain ikään kuin alusta oppimiselle. Se tarjoaa kontekstin opiskeltaville asioille ja antaa mahdollisuuden kokeilla teoriassa opiskeltavia asioita jossain määrin käytännönläheisissä tilanteissa. Aito oppiminen ei kuitenkaan koskaan tapahdu vain pelaamalla, vaan usein oivaltamiseen tarvitaan reflektointia, keskustelua ja ohjausta.

Peleissä vain mielikuvitus on rajana

Edellä totesimme, että peli tulee aina yhdistää opintojakson sisältöihin ja pohtia, miten oppimistavoitteet voidaan saavuttaa pelin tai simulaation avulla. Toisaalta taas pelit yleensä antavat mahdollisuuden sisällyttää toteutukseen monenlaisia teemoja. Monet oppimispelit ovat luonteeltaan suljettuja pelejä, mikä tarkoittaa, että pelin tai simulaation maailma ja lainalaisuudet on ennalta määritelty, ja ohjaajan tehtävä on käyttää peliä sille määriteltyjen sääntöjen puitteissa.

Oppimispelejä käyttäessä ei kuitenkaan ole pakko lukittautua tähän suljettuun pelimaailmaan, vaan opettaja voi lisätä mukaan erilaisia oheistehtäviä ja teemoja. Suljettua peliä on siis mahdollista avata, jos on valmis hyödyntämään mielikuvitustaan ja tarttumaan oppimispelin hyödyntämiseen avoimin mielin.

Usein erilaiset oppimispelit tarjoavat mahdollisuuden myös asioiden laajempaan tai monialaisempaan käsittelyyn. Esimerkiksi henkilöstöhallintoon liittyvän pelin myötä on mahdollista keskustella opiskelijoiden kanssa myös vaikkapa yrityksen strategisista valinnoista, taloudesta tai projektinhallinnasta. Monesti kysymys on tässäkin ennen kaikkea siitä, että on itse valmis näkemään pelin potentiaalin – ymmärtäen toki myös siihen liittyvät rajoitukset.

Ole uskollinen itsellesi – pelit eivät ole kaikille

Tutkimukset ovat osoittaneet oppimispeleillä olevan myönteisiä vaikutuksia opiskelijoiden sitoutumiseen ja motivaatioon opiskeltavaa aihetta kohtaan. Kokonaisuus on kuitenkin aina monien tekijöiden summa, eikä peli yksin useinkaan riitä muodostamaan positiivista ja kokonaisvaltaista oppimiskokemusta. Oppimispeliä ohjaavalta opettajalta vaaditaan luonnollisesti erittäin vahvaa opiskeltavana olevan substanssin osaamista sekä pelin teknistä tuntemista.

Lisäksi ohjaajalla tulee olla hyvä tilannetaju, kykyä mukautua erilaisiin pelitilanteisiin sekä fasilitointiosaamista. Kun käytetään pelejä menetelmänä, opettajan tulisi aina antaa opiskelijoiden ottaa omistajuus oppimisprosessista ja olla toiminnan keskiössä – kysymys ei koskaan ole opettajan omasta osaamisesta, tai pelialustan hallitsemisesta.

Pelit eivät sellaisenaan sovi välttämättä yhtä hyvin tai samalla tavalla kaikille opiskelijoille. Ne eivät myöskään ole välttämättä oikotie onneen kaikille ohjaajille, sillä pelien hyödyntäminen opetusmenetelmänä vaatii opettajaltakin paneutumista ja innostuneisuutta pelaamiseen.

Vaikka ympärillä paine erilaisten pelien ja pelillistämisen hyödyntämiseen kasvaisi, kannattaa käydä itsensä kanssa keskustelua siitä, onko kyseessä sellainen menetelmä, jonka käyttäminen tuntuu itselle luontevalta tavalta toimia.