Covid19-pandemia yllätti kuin musta elefantti, merkittävä tekijä, jota ei osattu huomioida korkeakoulujen ennakointityössä. Mustaksi elefantiksi on alettu kutsua tapahtumaa, kehityskulkua tai ongelmaa, joka on kaikkien nähtävissä mutta jota kukaan ei halua käsitellä.

Olimme saaneet uuden tuttavuuden ilmiöiden eläintarhasta.

Pandemia liittyi globalisaation, digitalisaation ja ilmastonmuutoksen muodostamaan tsunamikerhoon, jotka ravistelevat maailmanlaajuisia, yhteiskunnallisia ja vakiintuneita työn ja toiminnan pilareita. Se sai korkeakoulut siirtymään pitkiksi jaksoiksi etäopetukseen ja -ohjaukseen.

Korkeakouluopettajan näkökulmasta edellä mainittuun kerhoon kytkeytyvät myös opetuksen ja tutkimuksen haasteet. Opiskelijoiden kasvanut tuen tarve, opetuksen ja tutkimuksen suhde, integrointi opettajan työssä, etätyö, verkko-opetus sekä tutkimusrahoituksen epävarmuus pitävät korkeakouluopettajan ja lähijohtamistyön jatkuvan uudistumisen tiellä.

Pedagoginen hyvinvointi ja työorientaatiot

Korkeakouluopettajien kokemukset poikkeusajasta kertovat, että muuttunut työ ja työympäristö koettelivat pedagogisia käytäntöjä, pedagogista osaamista ja pedagogista suunnittelua. Poikkeuksellinen vaihe paljasti, missä kunnossa korkeakoulupedagogiikka oli kussakin korkeakoulussa ja millaisia olivat opettajien pedagogiset orientaatiot ja valmiudet kohdata poikkeukselliset työolosuhteet. Muutos kohdistui muun muassa korkeakoulutyön pedagogisiin rakenteisiin ja työn rytmiin. Itsensäjohtamista ja työnhallinnan taitoja vaadittiin enemmän, ja tarve pedagogiseen tukeen sekä sparraukseen korostui.

Pedagogiselle hyvinvoinnille, työorientaatioille ja opettajan pedagogiselle osaamiselle löytyi yhteys poikkeuksellisessa työtilanteessa. Paljastavaa oli, että uusien digitaalisten työvälineiden ja -ympäristöjen haltuunotto sekä niiden pedagoginen oivaltava käyttö olivat yhteydessä pärjäämis- ja jaksamishaasteisiin.

Mitä paremmassa kunnossa korkeakouluopettajan pedagogiset tietotaidot ja ymmärrys olivat, sitä helpompaa oli sietää pitkiä etäjaksoja tai onnistua niissä. Pedagogisen työn muutokset toki koettelivat, mutta kuormitusta kestettiin, kun digipedagogiset taidot ja ohjaava ote olivat luonnollinen osa opettajan osaamisvarantoa. Oppimislähtöinen työote sai työssä aikaan positiivisia kokemuksia ja loi kestävyyttä kovissakin paikoissa.

Sen sijaan opettajat, joilla oli sisältökeskeinen työote, kokivat helpommin uupumusta, turhautumista ja osattomuutta etäjaksojen aikana. Nopea pakkosiirtymä digitaalisiin ratkaisuihin ja ympäristöihin kuormitti.

Pedagoginen hyvinvointi on mielenkiintoinen käsitepari. Sen kytkös onnistumisen kokemuksiin opetuksessa ja pedagogiikassa on selkeä. Parhaimmillaan kyvykäs pedagogi voi kompensoida osaamisellaan työssä jaksamisen haasteellisia tilanteita. Oppiminen ja hyvinvointi muodostavat toisiinsa kietoutuneen juurakon pedagogisessa maastossa. Tämä säteilee opettajan jaksamiseen sekä opiskelijoiden hyvinvointiin ja oppimisen tuloksiin. (Soini 2008, Vanhanen-Nuutinen & Penttinen 2022.)

Pedagoginen hyvinvointi tarvitsee mahdollistuakseen vuorovaikutuksellisen ja yhteistoiminnallisen työkulttuurin. Pedagogisen hyvinvoinnin on mahdollistuttava työyhteisön ja opettajien verkostojen tasolla, jotka vaikuttavat opettajien kokemuksiin omasta työstä ja sen kehittämisestä sekä yksilöllisellä tasolla opettajan ja opiskelijan näkökulmasta. (Erkkilä & Perunka 2021, Vanhanen-Nuutinen & Penttinen 2022.)

Kasvualustana koko korkeakoulu

Pedagogisen hyvinvoinnin juuret tarvitsevat kasvualustakseen koko korkeakouluyhteisön. Kasvualustaan kuuluvat pedagogista tukea mahdollistava johtamistoiminta, korkeakoulun pedagogisen toiminnan mahdollistavat rakenteet ja prosessit, oppimislähtöisen työotteen omaavat korkeakouluopettajat sekä yhteisöohjautuva korkeakouluyhteisö, joka on valmis tukemaan ja jakamaan osaamista.

Korkeakouluyhteisössä opiskelijoilla on keskeinen rooli opetus- ja ohjaustyön laadun kehittämisessä. Tämän voi oivaltaa vain sellainen korkeakoulu, jossa täyttyvät edellä mainitut kasvualustan kriteerit.

Oppimisen ja hyvinvoinnin suhde on dynaaminen! Tätä dynaamista suhdetta tutkii ja kehittää Pedagogisen hyvinvoinnin -hanke (HyPe, 2022‒2023). Kehittämistoimintaa fokusoi kaksi koria: Johtamistoiminta pedagogisen hyvinvoinnin edistäjänä sekä Pedagoginen hyvinvointi ja yhteisöohjautuva korkeakoulu. Hanke on osa TYÖ2030-toimialahankkeita, ja sitä rahoittaa Työterveyslaitos. Hanketta koordinoivat ja johtavat Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, Sivistystyönantajajärjestö Sivista ja Haaga-Helia Ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Pedagoginen hyvinvointi rakentuu arjen vuorovaikutusprosesseissa oppilaitosyhteisössä ja sidosryhmien sekä verkostojen välillä.

Voimmehan hyvin pedagogisesti?