Siirry sisältöön
Pedagogiikka
Osaamisperustaisuus on luonut uuden oppimiskulttuurin

Kirjoittajat:

Julkaistu : 23.03.2018

Osaamisperustaisuus rantautui suomalaiseen koulutukseen etenkin näyttötutkintojärjestelmän avulla 1990-luvulla. Ammattikorkeakoulutuksessa osaamisperustaisuus vankistui vuonna 2005 tapahtuneen uudistuksen myötä. Tuolloin siirryttiin ECTS-järjestelmään ja opintopisteisiin. Viime vuosina tapahtuneen ammatillisen koulutuksen uudistuksen yhteydessä osaamisperustaisuudesta on tullut koko ammatillisesti painottuneen koulutuksen ideologinen perusta.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen tekemät arvioinnit osaamisperustaisuudesta ammatillisessa koulutuksessa sekä mm. Tiia Laajalan tutkimus ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmista osoittavat, että osaamisperustaisuuden käsitettä on tarpeen avata ja pohtia sen merkitystä opiskelijan, opettajan, oppilaitoksen ja työelämän kannalta.

Osaamiseen perustuva oppiminen muokkaa perinteisiä rooleja

Osaamisperustaisuuden periaatteisiin kuuluu, että opetussuunnitelmissa oppiaineiden tilalla on määritelty työelämän toimintakokonaisuuksiin pohjautuvat osaamistavoitteet. Oppimista ja osaamista arvioidaan ja osaamisen tunnistamista ja tunnustamista toteutetaan ennen oppimisprosessia, sen aikana ja jälkeen. Osaaminen arvioidaan, tunnistetaan ja tunnustetaan osaamisen hankkimistavasta riippumatta.

Osaamisperustaisuuteen liittyy keskeisesti opiskelijakeskeisyys sekä henkilökohtainen suunnitelma osaamisen savuttamiseksi ja osoittamiseksi. Osaamisperustaisuus on muuttanut aiemmin vallinnutta käsitystä malliopiskelijasta. Ennen ajateltiin, että opiskelijan tuli olla ahkera, nöyrä, huolellinen ja hänen tuli noudattaa ohjeita ja sääntöjä. Osaamisperustaisessa koulutuskulttuurissa opiskelijan toivotaan olevan oma-aloitteinen, itseohjautuva, rohkea ja yhtä aikaa sekä sosiaalinen tiimin jäsen että omaa polkua kulkeva yksilö. Opiskelijan sitoutuminen opintoihin, aktiivinen osallistuminen ja vastuu osaamisen saavuttamisessa korostuvat. Osaamisperustaisella ideologialla on vaikutusta myös siihen, minkälaisia kansalaisia ja yhteiskunnan jäseniä koulutuksella tavoitellaan.

Opettajan rooli on muuttunut tiedon ja taidon jakajasta ja mallioppimisen esimerkkinä olemisesta osaamisen saavuttamisen suunnittelijaksi, opiskelijan oppimisen ohjaajaksi ja neuvojaksi sekä tukijaksi. Keskeisessä asemassa opettajan työssä on opiskelijan oppimisen ja osaamisen arviointi, jolloin opettajan tulee olla hyvin perillä oppimis- ja osaamistavoitteista. Osaamisperustaisuus korostaa sekä yksilöllistä ohjausta että ryhmäohjausta ja opetusta. Pedagogiset taidot korostuvat. Opettaja työskentelee yhdessä opiskelijoiden, muiden opettajien ja työelämän edustajien kanssa. Yhteistyö työelämän kanssa on kumppanuuteen perustuvaa, dynaamista ja tulevaisuuteen suuntautunutta.

Työelämällä on merkittävä rooli osaamisperustaisessa oppimiskulttuurissa. Yhteistyössä korostuu yhteisöllinen oppiminen ja laajeneva uusien ratkaisujen ja toimintatapojen etsiminen ja käsitteiden löytäminen. Osaamisperustaisuuteen liittyy yhteisöllisyys, jolloin osaamisen tavoitteet koskevat koko oppijayhteisöä; opiskelijoita, opettajia, työelämää.

Opiskelijalla on mahdollisuus oppia ja saavuttaa osaamista erilaisissa oppimisympäristöissä: oppilaitoksessa, autenttisissa työympäristöissä, verkkoympäristöissä, kansainvälisissä ympäristöissä ja harrastuksissa. Oppimisympäristöihin kuuluvat myös psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen oppimisympäristö ja laaja-alaiset oppimisprosessit. Tämä monipuolistaa oppimista, sillä erilaisissa ympäristöissä tarvitaan myös erilaista osaamista. Keskeinen uuden oppimiskulttuurin näkökulma on arvio siitä, mitä tietoja ja osaamista tarvitaan tulevaisuuden työelämässä ja yhteiskunnassa.

Osaamisperustaisen oppilaitoskulttuurin toteuttaminen vaatii myös uudenlaista johtamista. Toimintaa tukeva ja rohkaiseva ja yhdessä tekemisen johtamiskulttuuri korostuu. Koulutuksen ja oppimisen organisoitumisen tulisi mahdollistaa osaamisperustainen toiminta.  

Selkeät suuntaviivat ja työelämäyhteistyö keskiössä

Osaamisperustaisuus on arvattavasti aiheuttanut myös keskustelua. Kriittisissä arvioissa osaamisperustaisuuden on nähty johtavan tiedon ja teoreettisen ymmärryksen aliarvioimiseen. Tieto ja teoreettinen ymmärrys ovat osaamisen saavuttamisen kannalta tärkeitä, mutta arvioimisen kannalta vaativia. Osaamisperustaisuutta on verrattu behavioristiseen ajattelutapaan, ja siinä on nähty kapea-alaisen päätekäyttäytymisen tuulahduksia. Osaamisperustaisuuden lineaarisen tulkinnan mukaan osaaminen voidaankin nähdä lineaarisena tuloksena, tiettyjen standardien mukaan arvioituna taitona tai tietyn työtehtävän osaamisena.

Toinen näkökulma osaamisperustaisuuteen on dynaaminen näkökulma, joka ottaa laajemmin huomioon ammatissa toimimisen kokonaisuuden sekä opiskelijan osaamisen kehittymisen potentiaalin. Ei myöskään voida unohtaa ammatilliselle koulutukselle ja ammattikorkeakoulutukselle asetettuja kasvatuksellisia ja sivistyksellisiä tavoitteita.

Osaamisperustaiseen oppimiskulttuuriin siirtymisessä ei ole yhtä ainoaa toimintatapaa. Kuitenkin kaikkien koulutuksen järjestäjien tulisi määrittää oma tapansa toimia ja sopia työnjaosta myös työelämän kanssa. Osaamisperustaisuus on oppijan lähtökohdista tapahtuvaa osaamisen saavuttamista ja kasvua, joka parhaimmillaan on elämän mittainen. Tiina Laajalan näkökulmaa lainatakseni, osaamisperustaisuuden keskiössä voisi olla henkilökohtaistaminen ja yksilöllinen mahdollisuus osaamisen saavuttamiseen ja ammatilliseen kasvuun.

Kirjallisuus

Korpi, A., Hietala, R., Kiesi, J. & Räkköläinen, M. 2017. Ammatillisen koulutuksen osaamisperusteisuus, asiakaslähtöisyys ja toiminnan tehokkuus. Osaamisperusteisuuden tila. valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 85/2017.

Kotila, H. & Mäki, K. (toim.) 2015. 21 tapaa tehostaa korkeakouluopintoja. Haaga-Helian julkaisut. Helsinki: Unigrafia.

Kukkonen, H. & Raudasoja, A. (toim.) 2018. Osaaminen esiin. Ammatillisen koulutuksen reformi ja osaamisperusteisuus. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Tutkimuksia 23.

Laajala, T. 2015. Diskurssianalyttinen tutkimus ammattikorkeakoulun opetussuunnitelman kehittämisprosessista. Rovaniemi: Lapin yliopisto.

Opi työssä – uusia toimintamalleja opintojen aikaiseen työn opinnollistamiseen. Verkkovirta. Helsinki: Grano.

Räsänen, A. & Goman, J.  2017. Ammatillisen koulutuksen osaamisperusteisuus, asiakaslähtöisyys ja toiminnan tehokkuus. Politiikkatoimien vaikutusten arviointi (ex ante). Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 88/2017.


Kirjoittaja Jari Laukia on Haaga-Helia Ammatillisen opettajakorkeakoulun johtaja.