Kehittymistavoitteita tarkastellaan yhdessä ohjaavan opettajan kanssa, ja tämän pohjalta opettajaopiskelija kohdentaa opetusharjoittelunsa tavoitteita erityisesti sellaisen osaamisen hankkimiseen, jota hänellä ei vielä ole.

Henkilökohtaistetun opetusharjoittelukokonaisuuden kohdalla voidaan puhua opettajaopiskelijan ammatti-identiteettityöstä: opetusharjoittelu tarjoaa opettajaopiskelijalle paikan, jossa hän reflektoi omia sisäisiä kokemuksiaan suhteessa sosiaalisiin toimintatapoihin ja suhteisiin. Reflektion heijastepintana on parhaassa tapauksessa harjoittelupaikalla opettajaopiskelijaa ohjaava opettaja.

Opetusharjoittelu mahdollistaa opettajaopiskelijan ammatillisen kasvun ja luo ympäristön ammatti-identiteetin tarkasteluun. Opettajaopiskelijan ohjaaminen voi puolestaan tuottaa oppilaitoksen opettajalle kokemuksia, jotka johtavat myös häntä sisäiseen ammatti-identiteettineuvotteluun.

Tässä kirjoituksessa nostamme esiin opetusharjoittelun merkityksiä ammatti-identiteettityöhön opettajaopiskelijan ja opetusharjoittelua ohjaavan opettajan näkökulmista.

Ammatti-identiteettityötä autenttisessa toimintaympäristössä

Opetusharjoitteluun soljahdetaan usein olemassa olevien verkostojen kautta tai samalla ovenavauksella opintoihin kuuluvien havainnointikäyntien kanssa. Koska opetusharjoittelu on monelle ensimmäinen askel asiantuntijana uuteen toimintaympäristöön, voi harjoittelupaikaksi valikoitua opettajaopiskelijan oma aikaisempi opinahjo. Vetotekijänä voi olla esimerkiksi hyvä muisto käytetystä pedagogiikasta tai onnistunut vuorovaikutus opettajan kanssa. Tällä tavoin opettajaopiskelijan identiteetissä on jo myönteisiä kokemuksia oppilaitoksen sosiaalisista suhteista ja toimintakulttuurista.

On kuitenkin aivan eri asia olla oppilaitoksessa opiskelijan kuin opetusharjoittelijan roolissa. Mielessä virtaa sisäistä neuvonpitoa siitä, rakentuuko oppimistilanteeseen turvallinen ilmapiiri. Mahdollistuuko luonteva vuorovaikutus kaikkien välille? Voiko jokainen opiskelija kokea osallisuutta? Kysymykset kielivät siitä, että ammatti-identiteetti rakentuu suhteessa opiskelijoihin ja työyhteisöön. Opettajaopinnoissa sisäistetyt oppimisen kaaret ja dialogiset kysymykset suodattuvat autenttisessa opetustilanteessa persoonan kautta käytäntöön. Kehittyvän ammatillisuuden reflektointi tuottaa ammatti-identiteettiin uusia kerroksia.

Opettajaopiskelijan ammatilliseen kasvuprosessiin sisältyy tunteita ja jännitteitä. Opetusharjoittelussa ne ilmenevät useiden tutkijoiden mukaan erityisesti suhteessa rooliodotuksiin niin opiskelijoiden, itsen kuin ohjaavan opettajan taholta. Jännitteiden synnyttämät epämukavuutta aiheuttavat tunteet voivat ilmetä avuttomuutena, motivaation puutteena tai kokemuksina epäonnistumisesta. (Mouhu 2021.) Tunteiden ja jännitteiden käsittelyssä ensiarvoisen tärkeää on vuorovaikutus ohjaavan opettajan kanssa. Parhaimmillaan jännitteitä käsittelevät, ohjaajan kanssa käydyt keskustelut auttavat löytämään ja rakentamaan integroituneemman ammatillisen identiteetin (Maunu 2018).

Ammatti-identiteetti rakentuu suhteessa toimintaympäristöön ja opetusharjoittelija sijoittuu osaksi harjoitteluorganisaation rakenteita. Organisaation rakenteissa harjoittelijan osallisuutta ja toimijuutta vahvistetaan asemoinnilla. Asemointi on erityisen tärkeää silloin kun fyysistä sijaintipaikkaa ei voida osoittaa esimerkiksi poikkeusolojen vuoksi tai vaikka verkkotutkinnossa harjoiteltaessa.

Organisaation rakenteissa tärkeää roolia esittää viestintä. Viestintä avaa opetusharjoittelijalle sisäistä organisaatiokuvaa ja vuorovaikutusilmastoa ja tarjoaa näin reflektiopintaa identiteettityölle.

Opettajan ammatti-identiteetti ei ole pysyvä tila

Kokeneen opetusharjoittelua ohjaavan opettajan ammatti-identiteettiä ovat haastaneet lukuisat opetussuunnitelmauudistukset, työelämän muutokset ja omat ammatilliset kehittämisintressit. Miten opetusharjoittelun ohjaaminen voi vaikuttaa ohjaavan opettajan ammatillisuuteen?

Motivaatio omaan ohjaustyötä kohtaan voi innostaa myös ohjaajan neuvottelemaan omaa ammatillista identiteettiään (Mouhu 2021). Usein oppilaitoksen pedagoginen näky on sisäänrakennettua ja ohjaajan perusrutiinia. Opetusharjoittelua ohjatessa myös ohjaaja pääsee tarkastelemaan pedagogiikkaa uusin silmin. Kun opetusharjoittelija perehtyy harjoittelun aikana pedagogiikkaan ja vertailee sitä koulutuksessa oppimaansa sekä omiin tavoitteisiinsa, harjoittelun ohjaaja saa samalla ajankohtaista tietoa ammatillisen opettajan opintojen sisällöstä ja opetuksen kehittämisestä.

Opetus- ja ohjaustyöstä saa varsin harvoin palautetta kollegoilta. Opettajaopiskelijat tekevät jatkuvasti havaintoja ohjaavan opettajan toiminnasta ja voivat näin auttaa jäsentämään myös ohjaajan vahvuuksia ja tunnistamaan kehittämiskohteita. Jotta ohjaajan ja opetusharjoittelijan yhteinen prosessi mahdollistaa molempien osapuolten oppimista, on reflektoinnille annettava aikaa. Onnistuneen opetusharjoittelun taustalla onkin harjoitteluprosessin selkeys ja opetusharjoittelijan selkeä rooli osana opetusta ja ohjausta.

Ammatilliseksi opettajaksi kehittymistä tapahtuu opettajankoulutuksessa monien eri kokemusten kautta, mutta tuskin mikään muu voi tuskin mahdollistaa niin syvää ja vaikuttavaa muutosta ammatti-identiteettiin kuin opetusharjoittelu. Ja siitä se opettajankokoinen identiteettityö vasta alkaa.