Kirjava opiskelijajoukko

Ennen kaikille pakollisen ruotsin opintojakson aloitustapaamista saan eräältä opiskelijalta viestin, jossa hän kertoo pelkäävänsä todella paljon ruotsin suullisia tilanteita. Vastaan kertomalla, että hän voi olla huoleti. Jos opiskelijaa jännittää liikaa, voimme testata suullista osaamista myös kahden kesken. Pian samainen opiskelija lähestyy minua uudella viestillä ja kertoo, että oikeastaan hän ei osaa koko ruotsin kieltä. Opiskelija epäilee, ettei hän taida uskaltaa osallistua opintojaksolle laisinkaan tänä keväänä. Kannustan häntä kuitenkin osallistumaan. Kerron hänelle, että aloitustapaamisen jälkeen suurin pelko yleensä kaikkoaa.

Aloitustapaamisessa toinen opiskelija sanoo minulle, ettei ruotsin kieli ole hänelle tarpeellinen työelämässä. Kyseinen opiskelija ilmoittaa osallistuvansa opintojaksolle vain pakon sanelemana. Kerron hänelle, että hän saattaa hyvinkin pärjätä ilman ruotsia koko pitkän työuransa, mutta ajatella, jos hän osaisi englannin kielen lisäksi puhua ja lukea myös ruotsia! Siinä tapauksessa hänellä olisi vielä enemmän mahdollisuuksia työelämässä. Mutta sekin on ok, että ruotsin opiskelu ei kiinnosta, kerron hänelle. Hänellä on varmasti joku toinen vahvuus, joka antaa hänen opiskeluunsa merkityksellisyyttä.

Kerron opiskelijalle, että minulla ja hänellä on silti yhteinen tavoite. Tavoite on, että hän saa tältä pakolliselta opintojaksolta hyväksytyn arvosanan. Kerron, mitä hänen pitää hallita saadakseen hyväksytyn arvosanan – kyseessä on aika pitkä lista erilaisia vaatimuksia – ja huomaan, että opiskelija kuuntelee minua tarkalla korvalla. Se on selvä merkki siitä, että hänellä on pyrkimyksenään onnistua tässä tavoitteessa.

Opintojakson puolivälin jälkeen saan sähköpostia eräältä opiskelijalta, joka kysyy, saako kirjallisen kurssikokeen tehdä etuajassa. Opiskelija kirjoittaa, että kielten opiskelu on hänen harrastuksensa. Hän lukee kaunokirjallisuutta ruotsiksi ja on jopa asunut länsinaapurissa hetken. Opiskelija kertoo opiskelleensa itsenäisesti koko Moodlessa olevan materiaalin, sekä pakollisen että vapaaehtoisen sisällön. Uuttakin hän oppi, vaikka materiaali oli helpompaa kuin hän ajatteli. Opiskelija kysyy, olisiko tämän opintojakson jälkeen tarjolla muitakin ruotsin opintojaksoja.

Parastaan pistävä opettaja

Yllä kuvaamani kaltaisiin opiskelijatyyppeihin törmää jokaisella ruotsin opintojaksolla. Kun suunnittelen uutta toteutusta, ajattelen niitä runsaslukuisia opiskelijoita, joiden osaaminen ruotsissa on huonolla tolalla. Pohdin myös, miltä opintojakson sisältö näyttäytyy sellaisille opiskelijoille, joilla on jokin oppimista vaikeuttava häiriö. Tarkistan, että ohjeistus on selkeä sekä johdonmukainen, ja että materiaali on varmasti loogisessa järjestyksessä. Oppia voi niin monella tavalla: lukemalla, kirjoittamalla, keskustelemalla, pohtimalla, pelaamalla. Yritän mahduttaa kaikkea tätä toteutukseen. Mietin sellaisiakin opiskelijoita, jotka osaavat jo riittävästi. Olisi reilua tarjota heillekin haastetta.

Olen luottavaisin mielin. Pistän parastani lempityössäni. Kun toteutus on ohi, luen kurssipalautteen. Aina löydän jotain parannettavaa.

Muistan vanhan keskustelun ystäväni kanssa, jota kannustin aikoinaan ryhtymään opettajaksi. Hän sanoi, ettei opettajuus ole hänen juttunsa. Silloin minä ajattelin, ettei hän varmaankaan tiedä, mitä opettajuus on. Minulle opettajuus on kuuntelemista ja vuorovaikutusta. Opettajuus on monenmoisiin odotuksiin, toiveisiin ja vaatimuksiin vastaamista. Opettajuus on jatkuvaa oppimista, kehittämistä ja paremmin tekemistä. Opettajuus on myös pysähtymistä.

Opettajuus on aika henkilökohtainen juttu.