Korkeakoulumaailmassa opettajan tehtävänä ei enää ole ainoastaan opettaminen, vaan opettajia kannustetaan ohjaamaan ja valmentamaan opiskelijoita. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelija asettaa itse omat tavoitteensa ja suunnittelee matkansa kohti päämäärää. Opettajan tehtäväksi jää tukea opiskelijaa, ohjata oikeaan suuntaan ja kannustaa tätä ottamaan vastuu omasta oppimisestaan

Näiden taitojen vahvistamiseksi korkeakouluissa järjestetään coaching-valmennuksia opettajille. Vuosien varrella coaching-koulutukset ovat muuttuneet lyhyemmiksi ja tiiviimmiksi. Vuoden mittaiset koulutukset ovat supistuneet yhdeksi viikoksi. Näillä täsmäkoulutuksilla tavoitellaan opettajan mielentilan muuttumista valmentaviksi opettajiksi ja coachaaviksi ohjaajiksi.

Tiiviillä asiapitoisilla kursseilla osallistujan coaching-taidot kyllä lisääntyvät, mutta valitettavan usein ne jäävät nice-to-know -tasolle. Prosessi tunnetaan, mutta käytännön osaaminen ei yllä konkretiaan. Miksi coaching-taitojen oppiminen on niin hankalaa ja mikä on esteenä niiden tehokkaalle käyttämiselle?

Coaching-taitojen keskiössä on läsnäolon taito sekä coachin avoin ja luottavainen asenne valmennettavan omaan osaamiseen. Coachin tulee keskittyä täysin valmennettavaan ja unohtaa oma itsensä, omat mielipiteensä ja omat arvonsa. Samalla vastuu siirtyy valmennettavalle. Coachingissa on siis aina kyse valmennettavasta, joka on tilanteen subjekti. Toisin sanoen kyse ei koskaan ole valmentajasta ja hänen mielipiteistään, vaan fokus on vastapuolessa. Tässä on kyseessä valtava asennemuutos opetushenkilöstöstä puhuttaessa.

Oman asenteen muuttaminen on aina vaikeaa ja varsinkin, jos perimmäisenä uskomuksena on ajatus, että opiskelija ei voi tietää vastauksia. On varsin tavallista lähteä opettajan uralle siksi, että halutaan jakaa omaa osaamistaan ja hyödyntää omaa kokemustaan. ”Minä tiedän tämän – minä haluan kertoa oikeat asiat – haluan opettaa nämä asiat muille”. Näistä uskomuksista irtipäästäminen ei ole helppoa.

Itsensä johtamisen taidot keskiössä

Kaikki muutos elämässä tapahtuu ensin sisäisesti, ja vasta tämän jälkeen muutos heijastuu myös ulkoiseen elämään. Jotta coaching-taidot todella sisäistyisivät, vie se aikaa. Viikon koulutus ei yksin tuota tuloksia, vaan kehittyminen etenee sitä mukaan, kun prosessin sisäistää. Oma itsetuntemus määrittelee sisäistämisen syvyyden, sillä omien asenteiden ja tunteiden huomaaminen sekä oman intuition kuunteleminen vaatii itsereflektion kykyä. Oppiminen tapahtuu hyväksyvässä ilmapiirissä ja vuorovaikutuksessa.

Yksi tärkeä valmentajan oma taito on kyky sietää keskeneräisyyttä. Kun valmentaja luovuttaa prosessin hallinnan valmennettavalle, jää hänelle itselleen kovin vähän mahdollisuuksia kontrolloida prosessia. Opiskelijan vastaukset voivat ohjata prosessia suunnittelemattomaan suuntaan, josta valmentajan on ohjattava opiskelija takaisin teemaan. Oman keskeneräisyyden kohtaa myös silloin, kun oma mieli ja intuitio ovat valmennuksen jälkeen hiljaa, eikä seuraavaa hyvää kysymystä millään juolahda mieleen. Epäuskon kohdatessa on muistettava luottaa siihen, että oikea kysymys nousee vastauksesta ja että prosessi hoitaa itse itsensä.

Valmentavalta opettajalta vaaditaan siis paljon itsensä johtamiseen liittyviä taitoja. Siksi on suositeltavaa, että opettajat innostuvat opiskelemaan coaching-taitoja sisäisesti motivoituneina, eikä pakotettuina. Pakottaminen nostaa vain uusia oppimisen esiteitä muutosvastustuksen myötä. Tällöin oppimista tulee estämään esimerkiksi pelko omasta osaamattomuudesta tai pelko oman työmäärän kasvusta.

Coaching on tilannesidonnaista

Näitä yllä mainittuja taitoja voi oppia vain ja ainoastaan harjoittelemalla. Valmentava ote edellyttää säännöllistä harjoittelua ja harjoittelu vaatii ylimääräistä aikaa. Mutta kuten kaikki opittavissa olevat taidot, niin ajan myötä coaching-taidotkin ovat kaikille halukkaille opittavissa.

Lopuksi on kuitenkin muistettava, ettei valmentaminen sovi kaikkiin korkeakoulumaailman tilanteisiin. On paljon ohjeita, jotka eivät ole mielipidekysymyksiä. Tutkimuksia ja hyväksi havaittuja toimintamalleja on myös syytä käyttää, eikä kaikkea päätösvaltaa voi siirtää opiskelijalle.

On tarkkaan harkittava ne tilanteet, joissa coaching toimii hyvin ja joissa opettajalla on aikaa käyttää metodia. Samalla on myös ajankäytöllisesti huomioitava, että coaching-tyylinen lähestymistapa vaatii enemmän aikaa kuin suora ohjeistaminen.