Eettisyys on käsitteenä abstraktio, joka jää helposti yleväksi hymistelyksi ja jonka yhtymäkohtia jokapäiväiseen elämään ei tunnisteta. Kuitenkin jokaisen ohjaus- ja opetushenkilöstöön kuuluvan ammattilaisen arjen päivittäinen eettinen kysymys on opiskelijan kohtaaminen: miten kohtaan opiskelijan niin, että hänelle jää kokemus ihmisarvosta ja kunnioituksesta? Tarkastelemme kohtaamista ja sen eettisyyttä ammatillisen erityisopettajan näkökulmasta. Tarve koostaa ajatuksiamme blogikirjoitukseksi nousi meille Toimintaa ja kohtaamisia -hankkeesta.

Opiskelijat tulevat oppilaitokseen henkilökohtaisine tarpeineen, toiveineen ja huolineen. Ohjaus opiskelijan kanssa voi olla pitkäkestoista, ja siihen osallistuu usein myös opiskelijan läheisiä tai muita perheenjäseniä. Nämä erilaiset yhteistyökumppanit haastavat opetushenkilöstön yhä uudelleen kohtaamaan opiskelijan kunnioittavasti, arvostavasti ja kuitenkin myös ammatillisesti, jolloin kohtaamisesta tulee se arjen päivittäinen ”merkittävä eettinen kysymys”.

Eettisesti arvokas opiskelijan kohtaaminen voidaan ajatella opetuksen ja ohjauksen ytimeksi: siinä tiivistyvät opettajan työn vaativuus ja rikkaus. Tässä kohden kysymykseksi nousee, voiko erityisopettaja tuottaa opiskelijalle kokemuksen ihmisarvosta ja kunnioituksesta, jos opettaja tekee työtään jonkinlaisen rooliminuuden kautta. Voiko aitoa dialogia ja ihminen ihmiselle -tasoista kohtaamista harjoittaa viran puolesta? Aidossa dialogissa ja ihminen ihmiselle -tasoisessa kohtaamisessa on kyse läsnä olevasta kohtaamisesta, joka tunnetasolla edellyttänee omana itsenä olemista.

Tietoisuus ammatti-identiteetistä ja eettisyydestä

Ammatillisen erityisopettajan työtä ja ammattietiikkaa voi tarkastella asiantuntijuuden kehittymisen kautta. Millaisia ovat ammatillisen erityisopettajan tehtävät ammatillisen koulutuksen uudistumisen jälkeen? Mikä on ammatillisen erityisopettajan työn kehityssuunta?

Ammatillisessa erityisopettajankoulutuksessa on tärkeää vahvistaa opiskelijan ammatti-identiteettiä, eettistä ajattelua sekä tutkivaa ja reflektiivistä työskentelyotetta. Keskeinen osa eettisen ajattelun edistämistä on opetushenkilöstön tietoisuuden lisääminen näistä kysymyksistä ja yhteisen reflektoinnin mahdollistaminen työyhteisössä.

Ammatillisen koulutuksen suuret muutokset heijastuvat moniin opetuksen ja ohjauksen käytänteisiin ja näin myös ammatilliseen erityisopettajuuteen. Tulevat ammatilliset erityisopettajat näkevät tulevaisuudessa sekä mahdollisuuksia että haasteita. Heidän mielestään osaavia opettajia tarvitaan jatkossakin, ja opiskelijalähtöisten pedagogisten ratkaisujen merkityksen nähdään vahvistuvan entisestään.

Erityisopettajaopiskelijat tiedostavat, että tulevaisuuden suhteen on tärkeää vaikuttaa aktiivisesti oppilaitosyhteisön toimintatapoihin, asenteisiin ja rakenteisiin. He korostavat erityisopettajan ammatillisessa osaamisessa muun muassa luovuutta, reflektiotaitoa, yhteistyön kehittämistä, eettistä ajattelua sekä oppilaitosyhteisön keskustelun herättelemistä.

Lähteet

Buber, M. 1993. Minä ja Sinä. Suom. J. Pietilä. Porvoo: WSOY. Alkuperäisjulkaisu Ich und Du 1923.

Dunderfelt, T. 2016. Läsnäoleva kohtaaminen. Jyväskylä: PS-kustannus.

Lakkala, S. 2008. Inklusiivinen opettajuus. Toimintatutkimus opettajankoulutuksessa. Akateeminen väitöskirja. Acta Universitatis Lapponiensis 151. Lapin yliopisto: Kasvatustieteiden tiedekunta.  http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201202281016.

Furman, B., Pinjola, N. & Rubanovitsch, M. 2014. Valmenna onnistumaan. Helsinki: OY Imperial Sales AB.

Värri, V.-M. 2000. Hyvä kasvatus – kasvatus hyvään. Dialogisen kasvatuksen filosofinen tarkastelu erityisesti vanhemmuuden näkökulmasta. 3. korj. painos. Tampere: University Press.

Päivi Lehtonen, yliopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu, TAOK

Leena Nuutila, lehtori, Haaga-Helia AOKK