Opettajan työ edellyttää monipuolista ammatillista osaamista. Voidaan ajatella, että opettajan työ tulee todeksi vuorovaikutussuhteissa opiskelijoiden, kollegoiden ja muiden sidosryhmien kanssa (Kostiainen ja Gerlander 2009, 6). Näin ollen vuorovaikutusosaaminen korostuu olennaisena asiana ammatillisessa osaamisessa.

Tässä blogikirjoitusten sarjassa teen nostoja opettajan vuorovaikutusosaamisesta ja haastan lukijaa tietoiseen ja tavoitteelliseen pohdintaan vuorovaikutusosaamisensa kehittämiseksi.

Näkökulmavalintani opettajan vuorovaikutusosaamiseen kumpuavat Oppijan oikeus – opettajan taito -hankkeessa toteutetun toimintatutkimuksen aineistosta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaista tukea opiskelijat kaipaavat hyvinvointinsa tueksi. Tutkimuksen aineisto koostui toisen asteen opiskelijoiden haastatteluista sekä osallistavien työpajojen tuotoksista. Yhteensä tutkimukseen osallistui 80 opiskelijaa. Mukana oli opiskelijoita lukioista, ammatillisen toisen asteen oppilaitoksista ja erityisammattioppilaitoksesta.

Aineistosta nousi kolme keskeistä näkökulmaa liittyen opettajan ja opiskelijoiden väliseen vuorovaikutukseen: 1) Opettajan orientaatio vuorovaikutukseen, 2) sosioemotionaalinen vuorovaikutus ja 3) yhteiseen tiedon rakentamiseen, käsittelyyn ja jakamiseen liittyvä vuorovaikutusosaaminen. Millaista osaamista opettajalla pitää olla, jotta hän pystyisi yhdistämään nämä näkökulmat vuorovaikutuskäyttäytymisessään?

Kohti vuorovaikutusosaamisen ydintä

Vuorovaikutusosaamisen määrittely perustuu usein arkitietoon siitä, millä tavalla asiat sujuvat parhaiten. Puhutaan opettajan persoonasta, sosiaalisuudesta tai luottamuksellisuudesta. Hyvä vuorovaikutus mahdollistaa dialogin, ilmapiiri ja ryhmähenki palvelevat oppimista. Jotta opettajan on mahdollista kehittää vuorovaikutusosaamistaan, on kuitenkin syytä tehdä syväluotaavampaa katsausta siihen, mitä opettajan vuorovaikutusosaamisen ytimessä on. Mistä esimerkiksi luottamus vuorovaikutusosaamisen näkökulmasta rakentuu?

Vuorovaikutuksen kehittäminen jää useimmiten vain tilannekohtaisten taitojen harjoitteluksi. Pahimmassa tapauksessa taitoja harjoitellaan vain erillisillä intensiivikursseilla, jolloin niiden vaikutus opettajan työhön voi jäädä varsin vähäiseksi. Vuorovaikutusosaaminen on kuitenkin laaja kokonaisuus, jonka ajatellaan muodostuvan affektiivisesta, kognitiivisesta, behavioraalisesta ja eettisestä ulottuvuudesta.

Affektiivinen ulottuvuus kattaa orientaation vuorovaikutukseen, sen millaisia merkityksiä vuorovaikutukselle annetaan ja miten se koetaan. Kognitiivisessa ulottuvuudessa on puolestaan kyse vuorovaikutukseen liittyvästä tiedosta sekä ymmärryksestä viestinnän ilmiöistä ja prosesseista. Behavioraalinen ulottuvuus taas kytkeytyy havaittavaan puhe- ja viestintäkäyttäytymiseen ja kuvaa taitojen osuutta osaamisessa. Eettiset periaatteet sisältävät ihmisen autonomian kunnioituksen ja ymmärryksen siitä, että viestintäsuhteita ei saa vaarantaa. (Valkonen 2003, 25.)

Jännitteiset vuorovaikutussuhteet

Tiedon ja merkitysten jakaminen tapahtuu vuorovaikutussuhteissa. Opettajan ja opiskelijan välinen vuorovaikutussuhde ei tule annettuna vaan se rakentuu vuorovaikutusprosessissa (ks. Kostiainen ja Gerlander 2009, 71). Jotta vuorovaikutussuhde tukee opiskelijan oppimista, on opettajan tiedostettava vuorovaikutussuhteeseen liittyviä jännitteitä. Jännitteitä syntyy, koska vuorovaikutussuhteessa on sekä sisältö- että suhdeulottuvuus. Opettajan ja opiskelijan väliset erilaiset tehtävät tekevät suhteesta aina asymmetrisen. Jännitteitä voidaan tunnistaa myös opiskelijan ja opettajan autonomisuudessa tai riippuvaisuudessa toisistaan, asiakeskeisyyden ja henkilökohtaisuuden tasapainottelussa tai arvioinnin ja hyväksytyksi tulemisen mahdollisissa ristiriidoissa. (ks. Isotalus ja Gerlander 2010.) Monet jännitteet ja niiden hallinta edellyttävät opettajalta erityistä vuorovaikutuksen eettistä osaamista.

Opettajan kannattaa pohtia seuraavia vuorovaikutussuhteeseen liittyviä kysymyksiä:  

• Kuinka henkilökohtaisella tasolla opettajan ja opiskelijan vuorovaikutussuhteen pitää olla?
• Missä menee raja mahdollistamisen ja eteen tekemisen välillä?
• Miten tunteet vaikuttavat arviointiin?

Lähteet:

Gerlander, M. & Isotalus, P. 2010. Professionaalisten viestintäsuhteiden ääriviivoja. Puhe ja kieli,30 (1), 3–19.

Kostiainen, E. & M. Gerlander 2009. Vuorovaikutus opettajaksi opiskelevien asiantuntijuudessa.

Oppijan oikeus – opettajan taito -hankkeen toimintatutkimuksen aineisto