Siirry sisältöön
Pedagogiikka
Opettaja luovuuden mahdollistajana

“En minä ole luova”. ”En ole innovatiivinen”. “Olen mielikuvitukseton ihminen”. Me innovaatio-osaamisen opettajat kuulemme tällaisia lauseita vähintään kerran tai pari jokaisella opintojaksolla. Mutta miten me opettajana toimimme kuullessamme nämä?  

Kirjoittajat:

Maria Haukka

lehtori, HR ja johtaminen
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Teemu Ruohonen

lehtori, digitaaliset palvelut
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 12.10.2023

Saku Tuominen (2014) on määritellyt luovuuden hyvin kansantajuisesti: luovuus on kykyä nähdä ja halua toimia eri tavalla, paremmin. 

Luovuutta voisi yksinkertaisimmillaan kuvata näkökulman vaihtamisen taidoksi. Pienikin vaihdos kertoo jonkin asteisesta luovasta osaamisesta. Onko siis ylipäänsä olemassa ihmisiä, jotka eivät pysty ajattelemaan asioita toisesta näkökulmasta? Ei, siihen emme usko.  

Luovuus on kehitettävissä oleva taito

Meidän mielestämme jokainen on saanut syntymässään roppakaupalla luovuutta. Toisilla luovia taipumuksia voi olla enemmän kuin toisilla. Vaikka lahjakkuus antaa monessakin asiassa etumatkaa, niin lopputulosta ne hyvin harvoin määrittävät. Joskus luovuus ilmenee radikaaleina innovaatioina, mutta useimmiten se kuitenkin realisoituu pieninä arjen parannuksina ja kehittymisenä.  

Uskomme, että luovuus on ennen kaikkea taito. Ja koska se on taito, sitä voidaan myös kehittää. Lopulta luovuuden puutteen äärellä tuskailevien opiskelijoiden kohdalla on kyse siitä, mitä he ovat tehneet kehittääkseen luovuuttaan, ja miten olosuhteet tai ympäristö ovat näitä pyrkimyksiä tukeneet.  

Ympäröivällä yhteisöllä ja kulttuurilla on valtava merkitys oppimiselle. Meidän opettajien tulisikin huomioida, että luomme oikeanlaisen oppimisympäristön luovuuden harjoittamiselle. 

Luovuuden rakenteellisia esteitä rikkomaan

Jos luovuuden treenaus tai sen puute näkyy ja kuuluu opiskelijoiden toiminnassa, myös opettajilla voi olla peiliin katsomisen paikka. Työstämme on helppo löytää perinteitä ja näin-se-on-aina-tehty -ajattelua. Tai mitä mieltä olet seuraavista käytännöistä? 

Opiskelijoille jaettava ohjeistus 

Opettajana voimme tarpeettomasti hillitä luovuutta korostamalla ohjeiden noudattamisen tärkeyttä. Luovuus kuitenkin tarvitsee vähintään ripauksen kapinallisuutta.  

Loogisuuden vaatimukset 

Meille on luontaista painottaa loogista ja analyyttistä asioiden käsittelyä, kokonaisuuksien rationaalista pilkkomista ja pureskelua. Rakenteet luovat selkeyttä, tarjoavat suuntaa ja hyviä käytäntöjä, mutta samalla myös vahvistavat itseään rajoittaen toisin ajattelua. Luovuus tarvitsee myös epäloogisuutta, järjettömyyttä ja naurettavuutta kehittyäkseen.  

Suunnittelun korostaminen 

Suunnittelu on useimmiten mukavaa, helppoa ja vaaratonta. Epämukavuus, vaikeudet ja vaarat alkavat yleensä vasta kun jotain aletaan oikeasti tehdä. Ja niistä selviämisessä ei auta mikään niin kuin luovuus.  

Suorituskeskeisyys 

Luovuus edellyttää työntekoa. Se ei kuitenkaan ole vain suorittamista. Luova ajattelu tarvitsee vapaata pudotusta, tyhjää tilaa ja aikaa ihmetellä, kummastella ja kyseenalaistaa.

Arviointi arvosanoilla  

Hyvän arvosanan metsästys voi johtaa mekaaniseen suorittamiseen, ohjeiden noudattamiseen ja rationaaliseen pohdintaan oman suorituksen riittävyydestä suhteessa arviointiperusteisiin. Kehittyäkseen luovuus kuitenkin tarvitsee riskinottoa ja epävarmuuteen antautumista.

Luovuus kuulu kaikille

Luovan ajattelun kehittäminen liitetään helposti innovaatio-opintoihin. Luovuus ei kuitenkaan ole rajattavissa ja kavennettavissa yhteen opintojaksoon. Kykyä nähdä ja toimia toisin tarvitaan jokaisella kurssilla ja jokaisessa elämän vaiheessa. Ennen kaikkea luovuus ilmenee asioissa, joissa niin haluamme.  

Jos luovuus on keskeinen paremman tulevaisuuden mahdollistaja, joka tulisi saada jatkossakin kukoistamaan, minkä luovuuden kehittymisen esteen voisimme kohdallamme – yksin tai yhdessä – poistaa? 

Lähteet

Tuominen, S. 2014. Luova järkevyys – Arkisen luovuuden ylistys. Otava.

Kuva: Shutterstock