Filosofi Sören Kierkegaardin mukaan ahdistus kulkee käsi kädessä vapauden tai sen mahdollisuuden kanssa (Kierkegaard 1964). Valintojen runsaudella vaikuttaa olevan suora yhteys vapauteen ja sen laajuuteen. Valitettavasti valintojen runsaus on myös yhteydessä ahdistukseen.

Kun teemme valintoja, käytämme vapauttamme. Valinta-sanaan sisältyy tietoisuus vaihtoehdoista, muutenhan kyse ei ole valinnasta. Joskus vapaus voi olla näennäistä, joskus aidompaa. Esteet voivat olla ulkoisia, jolloin esimerkiksi odotettavissa olevat seuraukset käytännössä rajoittavat valintoja, tai sisäisiä, jolloin esimerkiksi omat arvomme, velvollisuutemme tai tiedostamattomat pelkomme tai ennakkoluulomme rajoittavat käytännössä valintojen määrää.

Vapauden ja valintojen kanssa eläminen onkin yksi elämän suuria haasteita. Väitämme, että kasvatuksen ja koulutuksen eräänä tarkoituksena on oppia hallitsemaan vapautta.

Ristiriitainen vapaus

Kierkegaardille ahdistus eroaa pelosta siinä, että sen kohde on määrittelemätön. Pelko kohdistuu johonkin, mutta ahdistuksen ongelma on, ettei oikein tiedä mikä ahdistaa. Vapaus on Kierkegaardin mukaan tämä epämääräinen ahdistuksen lähde. (Kierkegaard 1964.)

Vaikka janoamme vapautta, luotamme usein muihin ihmisiin antamalla heidän hoidettavikseen meitä koskevia asioita. Luotamme toisiin joskus niin paljon, että annamme heidän ajatellakin puolestamme. Kaikki tämä on järkeenkäypää suhteessa Kierkegaardin huomioon vapauden ahdistavuudesta. Vapaus ahdistaa, koska siihen liittyy usein epävarmuus ja tietämättömyys seurauksista.

Vapautta hallitaan sietämällä epävarmuutta

Kierkegaardin mukaan meidän on opittava elämään ahdistuksen kanssa päästäksemme ylemmille olemassaolon tasoille (Kierkegaard 1998). Voimme ajatella tämän myös oppimisen kautta, jolloin vapauden kanssa toimeen tuleminen on oppimisen edellytys.

Vapauden kontrolloimisessa näyttää olevan ainakin kolme keinoa. Voimme yrittää olla ajattelematta ja antaa ajattelemisen vallan jollekin toiselle. Toisaalta voimme yrittää rakentaa elämämme niin ennustettavaksi kuin mahdollista seuraamalla rutiineja ja välttelemällä hankalia tilanteita. Kolmas, ja raskain vaihtoehto, on ottaa vastuu vapaudesta, mennä kohti epävarmaa ja tehdä tietoisia päätöksiä.

Uuden oppiminen edellyttää usein heittäytymistä epävarmuuden tilaan, jossa olemme itse vastuussa kaikesta. Kukaan muu ei voi siltä meitä pelastaa paitsi me itse. Voimme valita pakenemisen tai heittäytymisen sellaisen tilan valtaan, jossa saatamme oppia jotain. Tämä on ahdistavaa. Oman vapauden hallinta näyttää siis edellyttävän kykyä sietää hallinnan tunteen puutetta ja ahdistusta.

Vapaus on vastuuta valinnoista

Kierkegaardin mukaan vapaus ilmenee ahdistuksena ja raskasmielisyytenä ennen muuttumistaan varsinaiseksi vapaudeksi. Kierkegaard oli eksistentialistisen filosofian ensimmäisiä edustajia käsitellessään vapautta olemisen välttämättömyytenä. Ahdistus on Kierkegaardille kahlehdittua vapautta, josta valinnanvapauteen siirtyminen on ihmisen velvollisuus. (Kierkegaard 1964.)

Vapauden teemaa kehitti eteenpäin Jean-Paul Sartre (2006), joka yhdisti myös vapauden ja ahdistuksen. Sartre painotti ahdistuksen olennaista synnyttäjää eli vastuuta. Meillä on itsellämme viime kädessä vastuu valinnoistamme. Vetoamalla muiden ajatteluun vetäydymme vastuusta. Mikä raskainta, valintamme vaikuttavat muihin. Sartren teesi radikaalista vapaudesta tarkoittaa ehdotonta vastuuta sellaisissakin tilanteissa, joissa ajattelisimme todellisten valintojen tekemisen olevan varsin rajoitettua. (Sartre 2006.)

On kuitenkin paljon vaadittu oppijalta heittäytyä epävarmuuden ja ahdistuksen tilaan. Siksi kasvattajilla on välttämätön rooli tukijana. Vastuuta opitaan muiden oppijoiden ja opettajan tuella ottamaan vähän kerrassaan lisää. Epävarmuuden ja ahdistuksen sietäminen siivittävät uusille tutkimattomille oppimisen teille.

Vapauden pitkä oppimäärä

Kasvatus- ja koulutusalalla voi katsoa olevan pyrkimys vapauden vastuulliseen hallintaan ja käyttöön. Kasvattamisen perimmäisenä tavoitteena voi ajatella olevan parantaa kasvatettavan edellytyksiä olla vapaa.

Ei ole sattumaa, että ahdistus lisääntyy juuri murrosiässä ja nuoruudessa. Vapaaksi ja vastuulliseksi ihmiseksi kasvu on silloin kiivaimmillaan. Oman tietoisuuden lisääntyminen lisää samalla ymmärrystä omista valinnan mahdollisuuksista, eivätkä muiden tarjoamat vastaukset enää samalla tavalla vakuuta. Vastuulliseksi kansalaiseksi kasvattaminen, kuten opetussuunnitelmien kuvaus usein kuuluu, rakentuu sellaisten tietojen, taitojen ja harkinnan opettelemisesta, jotka auttavat eri tilanteissa ja elämänvaiheissa löytämään vastuullisia ja ahdistusta sääteleviä toimintatapoja.

Ammatillisessa opettajankoulutuksessa pyrimme tarjoamaan opettaja-, opinto-ohjaaja- ja erityisopettajaopiskelijoillemme pedagogisia keinoja tukea opiskelijoitaan kasvavan vapauden tuottamassa ahdistuksessa. Päämääränämme on ohjata opiskelijoitamme tavoittelemaan vapauden kolmatta, raskainta vaihtoehtoa, eli ottamaan täysi vastuu omasta vapaudestaan ja tekemään päätöksiä tietoisesti niin pedagogiikan kuin oppijoiden kasvattamisen suhteen.

Tämä on kova pähkinä purtavaksi. Emme ole tai tule kasvattajina tai ihmisinä siinä koskaan valmiiksi. Kyseessä on erittäin pitkä, elinikäinen, oppimäärä. Voimme kuitenkin päättää yrittää. Tämän päätöksen käytäntöön panon tukemisessa olemme mielellämme oppilaitoksissa mukana.

Editointi: Marianne Wegmüller

Kuva: Haaga-Helia