Tulin TWIST- ja TWIST it -tutkimushankkeisiin tekemään opintoihini kuuluvaa työharjoittelua. En ollut erityisemmin perehtynyt ammatilliseen koulutukseen opintojeni aikana, enkä ollut kuullutkaan ammatillisen koulutuksen uudistuksista tai osaamisperusteisesta opetussuunnitelmasta. Tutkimuksen aihe vaikutti kuitenkin mielenkiintoiselta, koska olen kiinnostunut opetuksen ja koulutuksen kehittämisestä. Odotin innolla, että saisin osallistua tutkimuksen tekemiseen. Samalla voisin tutustua itselleni uuteen aiheeseen, ammatilliseen koulutukseen. Voisin myös oppia lisää laadullisesta tutkimuksesta ja sen menetelmistä, mistä olin jo aiemmin ollut kiinnostunut.

Uudistukset tuntuivat aluksi jotenkin irrallisilta. En oikein tiennyt, mikä merkitys niillä oli koulun arjessa tai kuinka paljon ne muuttivat aiempia toimintatapoja. Pääsin kuitenkin jo heti toisena työpäivänä mukaan tutkimuksen ensimmäisiin haastatteluihin. Opettajat kertoivat muun muassa hienoista projekteista, joita he tekivät opiskelijoidensa kanssa. Esimerkkien avulla ymmärsin paremmin, mitä uudet tutkinnon perusteet tarkoittavat käytännössä.

Osaamisperusteisuus kuulostaa hyvältä ja sopii omiin oppimiskäsityksiini. Tuntuu siltä, että koulutuksessa halutaan nyt karsia turhat asiat pois ja keskittyä siihen tärkeimpään, eli oppimiseen ja osaamiseen. Opiskelijan ei tarvitse istua koulussa opiskelemassa asiaa, jonka hän jo osaa. Hän voi valmistua, vaikkei ole viettänyt oppilaitoksessa kolmea vuotta tai tehnyt kaikkia kirjallisia tehtäviä. Tärkeintä on, että opiskelija osaa vaaditut asiat. Tässä mennään mielestäni oikeaan suuntaan.

Opintojen henkilökohtaistaminen on asia, josta olin jo aikaisemmin lukenut ja jota olin pohtinut. Myös muita opiskelijoita hyödyttää se, että erilaiset oppijat otetaan koulussa huomioon. Eri tahtia eteneville ja eri asioista kiinnostuneille tarjotaan erilaisia suoritustapoja. Kaikkien ei tarvitse oppia samoja asioita samalla tavalla. Jotkut oppivat paremmin koulussa ja toiset työpaikalla.

Ajatukset kuulostavat hienolta paperilla, mutta niiden toteuttaminen käytännössä ei ole useinkaan helppoa. Ammatillinen koulutus on minulle uusi asia, joten en myöskään osannut kuvitella kaikkia ongelmia, joita oppilaitoksilla voi olla uudistuksiin liittyen. Henkilökohtaisia opintopolkuja on vaikea toteuttaa, koska opettajilla ei ole aikaa ohjata opiskelijoita, eikä oppilaitoksilla ole resursseja muuhun kuin ryhmämuotoiseen opetukseen. Hyviä työharjoittelupaikkoja on vaikea löytää, eivätkä työntekijät ehdi ohjata harjoittelijoita. Eri tahtiin eteneminen opinnoissa voi tarkoittaa yksinäisyyttä nuorille, joille oman ryhmän tuki on tärkeää.

Oppilaitoksilla on toki haasteita, mutta niillä on myös vahvuuksia. Haastattelemamme opettajat ja heidän esimiehensä vaikuttivat erittäin innostuneilta ja ammattitaitoisilta. Opiskelijoiden oppiminen ja työllistyminen olivat heille tärkeintä. Oli mukava olla mukana haastatteluissa, käydä eri oppilaitoksissa ja kuulla niiden toimintatavoista. Aineistomme on kiinnostava, joten on hyvä, että sain perehtyä siihen tarkemmin ja osallistua analyysin tekemiseen. Toivottavasti löydämme muiden tutkimustulosten ohella paljon hyviä käytännön toteutusmalleja, jotka hyödyttävät kaikenlaisia opiskelijoita, opettajia ja oppilaitoksia.

Kirjoittaja on Haaga-Helian harjoittelija Henna Rantatupa.

Kirjoitus kuuluu Twist- ja Twist it -tutkimuksia käsittelevien blogikirjoitusten sarjaan.

Lue muita sarjassa julkaistuja blogitekstejä:

Ammattillisen koulutuksen palaset liikkeessä

Pois vuosiluokka-ajattelusta